Meillä on paha olla

Tiedän, otsikko on ikävä. Siinä ei oikeastaan ole muuta hyvää kuin minä-sanan tilalla on me-sana. Kyse on siis jostain yhteisestä.

Ensimmäinen kuukausi Jämsän kaupunginjohtajana on takanapäin ja rehellisesti voin todeta, että helpompiakin aikoja olen tullut eläneeksi. Takana on lukuisia keskusteluja henkilöstön, päättäjien, valtuustoryhmien, yritysten ja sidosryhmien kanssa. Perehtymistä, tutustumista ja paneutumista. Toiveita paremmasta on esitetty joka ikisessä kohtaamisessa. Jokainen varmasti tietää, että muutosta tarvitaan, jos Jämsän halutaan selviävän vaikeuksistaan. Ja riittääkö sekään – loistavalla sijainnilla oleva, monipuolinen ja todella kaunis kaupunki, monelle meistä juuri tällä hetkellä maailman paras elää –  ehkäpä olisi rakennettava selviytymistarinan sijaan menestystarinaa. Niin, että kaupunkimme jokainen asukas, yritys, yhteisö ja työntekijä voi onnistua ja menestyä.

Otsikko, niin ikävä kuin se onkin, on kuitenkin yhdenlainen tilinpäätös ensimmäisestä kuukaudesta. Ensimmäisten viikkojen jälkeen totesin, että Jämsän kaupungin organisaatiossa on paljon pelkoa. Osa työntekijöistä ei koe oloaan turvalliseksi ja toiminta keskittyy virheiden välttämiseen. Päättäjien joukossa on epäluottamusta, niin kaupungin henkilöstöorganisaatiota kuin toisiaan kohtaan.  Kaupunki on vaikeassa tilanteessa ja sen korjaamiseksi me tarvitsemme kaikki mahdolliset voimat käyttöön. Ja se ei onnistu, jos energiamme kuluu keskinäiseen syyttelyyn, syyllisten etsintään, epämääräisten syytösten ja vihjailujen selvittämiseen. On ollut surullista huomata, että kaupungin tulevaisuus on monin paikoin vaikuttanut olevan aivan toisarvoinen seikka sen rinnalla, että nykytilanteesta voitaisiin jotakuta syyttää. Ja mieluiten mahdollisimman kaukaa omaa napaa. Historiasta varmasti löytyy lukuisia syitä miksi ilmapiiri on muotoutunut kuvatun kaltaiseksi, mutta se ei liene tässä hetkessä kaikkein olennaisinta. Minä en sitä pysty selvittämään ja absoluuttisia totuuksia tuskin kukaan muukaan – jokaisesta tapahtumasta kun kuulee yhtä monta näkemystä kuin on paikalla olijaa ollut.

Jos meillä on yhteinen tahto rakentaa tulevasta parempaa, on syytä keskittyä siihen, miten nykytila muutetaan paremmaksi.  Olen iloinen siitä, että monet tahot ovat ilmaisseet halunsa muutokseen ja valmiutensa toimia myös itse sen eteen. Voi kuitenkin olla, että kaikki eivät vielä ole huomanneet oman toimintansa vaikutusta tai keksineet, miten omalta osaltaan voisivat olla muutosta tukemassa. Kokemuksen syvä rintaääni sanoo, että jatkamalla aina samalla tavalla, on turha toivoa erilaista lopputulemaa. Se pätee tässäkin asiassa. Meillä on paha olla ja se pitää pystyä purkamaan pois. Tarvitsemme enemmän keskustelua ja halua ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Tarvitsemme enemmän niitä, jotka ovat valmiita tulemaan puolitiehen vastaan. Tarvitsemme ymmärrystä siitä, että olemme kaikki samassa veneessä ja keskinäinen eripuraisuus tekee kaikkien matkasta hankalampaa.

Kunnalliseen demokratiaan kuuluu, että valtuusto käyttää kaupungin ylintä päätösvaltaa. Hallintosäännöllä monia asioita on siirretty ratkaistavaksi kaupunginhallitukselle, lautakunnille ja viranhaltijoille. Kaikki päätökset eivät ole hyviä, kivoja ja helppoja. Jos olisivat, ongelmat olisi jo ratkaistu. Ne eivät muutu yhtään sen helpommiksi, vaikka kunnallisvaalit lähestyvät. Niillä, jotka ovat saaneet joko luottamustehtävän tai viran kautta toimivallan tehdä päätöksiä ja käyttää valtaa, on aina myös vastuu. Kaikkien asioiden kaikki taustatiedot eivät koskaan ole täysin julkisia, sillä ne voivat sisältää paljon lain mukaan suojattavia tietoja. Mielestäni on yksiselitteisesti väärin ja vastuutonta käsitellä päätettyjä asioita julkisesti niin, että vain omaa sanomaa tukevat tiedot tuodaan julki. Tätä on Jämsässä näkynyt paljon ja sillä on luotu aivan tarpeetonta kitkaa. Hallintomallimme mukaan elämme demokratiassa, jossa päätökset tehdään enemmistön turvin. Eriävä mielipide vapauttaa vastuusta, mutta lähtökohtaisesti yhdessä päätetyistä asioista myös vastataan yhdessä.

Sanoista tekoihin, sillä pelkästään puhumalla asiat eivät muutu. Tämän tilanteen korjaaminen on aivan keskeisessä asemassa koko kaupungin tulevaisuuden kannalta. Kaupungin sisällä käynnistetään sekä henkilöstön että luottamushenkilöiden kanssa prosessi, jossa jokainen pääsee kertomaan mistä kenkä oikeasti puristaa. Toimenpiteet järjestetään tarpeiden mukaan, olipa kyse organisoinnista, rakenteista tai toimintatavoista. Johtoryhmän osalta käynnistämme valmennuksen, jotta koko kaupunkiorganisaation johtamista saadaan parannettua ja tiivistettyä. Toiminnan kehittämiseen otetaan tänä keväänä kaikki palvelut mukaan.

Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja jokaisella on oikeus tehdä työnsä ilman pelkoa. Ja kaupunkilaisella on oikeus saada parasta mahdollista niillä resursseilla, jotka meillä käytössä on. Ja meillä kaikilla on vastuu omilla toimillamme tukea tämän muutoksen mahdollisuus. Jospa puolen vuoden päästä voin kirjoittaa, että meillä on parempi olla. Jonkun viisaamman sanoin: Ole se muutos, jonka haluat nähdä.

Hanna Helaste
Kaupunginjohtaja

 

Aina töissä?

Työminä ja kotiminä – sama vai eri asia? Jääkö ne työt työpaikalle vai jatkuuko työn suorittaminen kotioloissa? Olen monesti miettinyt tehtävän työn vaikuttavan ainakin itsellä siviilielämässäkin. Aiemmassa ammatissa sininenäisiä kohdatessani huomasin pohtivani, onko se COPD:tä vai sydämen vajaatoimintaa. Sittemmin pohdinnat ovat lisäopintojen myötä ja ammatin vaihtuessa siirtyneet enemmän työturvallisuuden puolelle ja ylipäätään työhyvinvoinnillisten asioiden tarkkailuun.

Hammaslääkärin tuolissa tennarit vinossa makoillessa oli kieltämättä lähes ahdistavaa huomata hoitajan perehdytyksen jääneen puolitiehen. Tunne meni lähes myötähäpeän puolelle, kun seurasi tavaroiden hakua lähes yksi kerrallaan varastosta. Se siitä ennakoinnista.

Pulikoidessa kylpylässä ei välttämättä uimahallin työturvallisuusasiat olisi olleet niitä päällimmäisiä pohdittavia, vaan olisi voinut nauttia vain veden rentouttavasta voimasta pohjoisen eräreissun päätteeksi. Koska tuoreessa muistissani oli työterveyshuoltomme kanssa tehty työpaikkaselvitys omaan uimahalliimme, en kieltämättä voinut olla pohtimatta, oliko tässä paikassa uinninvalvojilla erillinen ilmanvaihto valvomotilassa ja millaiset kemikaalipitoisuudet ilmassa olikaan.

Ravintolan painavia lautasia siirrellessä ajatus kiertyi tarjoilijoiden käsien rasitukseen. Kuinka raskaita nämä ovatkaan pinoina käsiteltäessä? Eikö ollut kevyempiä saatavilla vai ajoiko lautasten ulkonäkö henkilöstön työturvallisuuden ohi?

Hätäpoistumistien puute pikkukahviossa ja työntekijä yksin, apua. Rengasliikkeessä riittävillä varoitusmerkeillä varustetun liimapullon sisältöä sormissaan pyörittelevä työharjoittelija sai jo hikoiluttamaan. Miksi ihmeessä ne päästivät minut asiakkaana tänne korjaamotiloihin? Olisi jäänyt tuokin näkemättä… No, en malttanut olla pyytämättä henkilökuntaa ohjaamaan oppilasta oikeaoppisiin menetelmiin.

Rengasliikkeessä jälleen. Pulttipyssy on sitten kätevä, mutta kovaääninen. Kysäisy työntekijältä, että eikö kannattaisi suojata kuulonsa tuota käyttäessään? Vastaus huutamalla: mitä, sanoiksää jotain? Siis myöhäistä, ajattelen.

Kaupan eteisessä olen joskus joutunut kiihdyttämään vauhtia, kun hiekanpoistoa on tehty pölypilven keskellä harjalla lakaisemalla. Eikö niillä ole imuria? Ehkei sentään tässä hiekkamäärässä altistu kvartsin myötä silikoosille, mutta eihän tuollainen pölyn hengittely ole kenellekään hyväksi.

Kampaajalle hivenen etuajassa mennessä huomasin hänen tulevan paikalle nieleskellen viimeisiä paloja eväsleivästään, voi veljet. Moka. Tuli estettyä etuaikailemalla hänen ruokataukonsa.

On tässä siviilihistoriassa työntekijä pitänyt ihailtavalla tavalla oikeuksistaan huoltakin läsnä ollessani. Kymmenisen vuotta takaperin lastasin kesäkalusteita kesätyöntekijän ja varsinaisen työntekijän kanssa auton kyytiin. Kesätyöntekijä lähti kävelemään pois työmaalta karvanopilla varustetun bassolla kulkevan Corollan saapuessa myymälän pihaan. Myyjä hänen peräänsä huutamaan, että minnekäs menet kesken?

– Syömään. Mun ruoka tuotiin justiin, oli reipas vastaus.

Lisäämättä myyjän atomeiksi räjähtämisen toteutumista (luetaan: akuuttia stressireaktiota) nielin huvitukseni ja kiitellen poistuin paikalta saatuani kalusteet mukaani.

Työkenkieni pohjan katkettua vajaan kuukauden käytön jälkeen vein niitä takaisin liikkeeseen. Myyjä kertoi pokkana halkeaman kuuluvan kengän rakenteeseen. Nopeasti selvisi, että näkemys on vahvasti myyjälle todellinen eikä piilokamera. Välttääkseni myyjän psykososiaalista kuormitusta esitin asiallisia kysymyksiä: Ahaa, no miksiköhän näissä ei uutena jo ollut tätä rakenteellista juttua tai miksi toisessakin ei ole? Tai noissa hyllyssä olevissa? Koska kysymykseni eivät saaneet toivottua muutosta myyjän suhtautumisessa, jouduin pyytämään hänen hakemaan toista myyjää paikalle, jotta tilanne ei vallan kuormituksen puolelle olisi mennyt.

Tämän perusteellako voi todeta, että me voimme lähteä töistä mutta työ ei lähde meistä?

Mistä jämsäläinen elinvoima kumpuaa?

Elinvoimaista kuntaa pidetään suhteellisen ymmärrettävänä käsitteenä. Yksinkertaistettuna kunta on elinvoimainen, kun se pystyy tuottamaan asukkailleen paikkakunnalla elämiseen tarvittavat palvelut. Elinvoimaisuus on siis käsitteellinen tavoite, tila, johon kunta voi pyrkiä panostamalla monenlaisiin asioihin.

Jämsän kaupunki tulee organisoimaan palvelunsa uudelleen siten, että kaupungin elinvoima vahvistuu nykyisestä. Uudelleenorganisoimisesta päätetään talousarvion 2020 käsittelyn yhteydessä ja muutokset tullaan tekemään vaiheittain. Kaikkea ei ole tarkoitus pistää uusiksi.  Jämsän kaupunki tuottaa tai järjestää paljon kuntalaisten hyvinvointiin ja fyysisen ympäristön kehittämiseen ja ylläpitämiseen liittyviä palveluja, jotka ovat laadukkaita ja toimivia. Niihin palveluihin organisaatiouudistusta ei tässä vaiheessa ole tarkoitusta laajentaa.

Nyt tapahtuvan organisaatiouudistuksen tavoitteena on lisäarvon tuottaminen elinvoiman kasvattamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa asioita, joilla tehostetaan kaupungin palveluorganisaation (sisältäen konserniyhtiöt) toimintaa, rakennetaan yhteistyötä toimijoiden (yritykset, yhteisöt, sidosryhmät, jne) kanssa ja lisätään sekä kaupungin että paikallisten yritysten tulovirtoja.

Jämsän kaupungin toteuttama elinvoimakysely on käynnissä elokuun puoleen väliin saakka. Sen avulla pyritään hahmottamaan, mistä osatekijöistä jämsäläinen elinvoima rakentuu, mihin vastaajat haluaisivat kaupungin voimavaroilla panostaa ja mitä ajatellaan elinvoimapalvelujen organisoinnista. Kysely on tarkoitettu kaikkien kuntalaisten, kesäkuntalaisten, yrittäjien, henkilöstön, luottamushenkilöiden ja sidosryhmien vastattavaksi.

Kyselyyn on tärkeä vastata, koska elinvoimaa tulisi pystyä kasvattamaan nykyisillä voimavaroilla. Lisää rahaa tai muita resursseja ei uudistuksen myötä ole tiedossa kaupungin kassasta, mutta nykyiset panokset on tarkoitus asettaa uudella tavalla. Kyselyssä teidän on mahdollista kertoa oma näkemyksenne siitä, mihin kaupungin kannattaisi käyttää voimavaransa lisäarvon tuottamiseksi.

Kiitän lämpimästi jo antamistanne vastauksista.  Näkemyksiänne toivotaan lisää ja niitä pääsette kertomaan tämän linkin kautta: >>> elinvoimakyselyyn.

Kuukausi kesäsomettajana – Millaista se oli?

 

Heinäkuu alkaa olla lopuillaan, niin kuin minunkin työni Jämsän kesäsomettajana. Itse pidin kesäsomettajana olosta hyvin paljon, opin kaikennäköistä uutta. Tutustuin uusiin ihmisiin ja minullekin uusiin paikkoihin Jämsässä. Olen lähdössä opiskelemaan vielä viimeistä vuotta ammattikouluun media-alaa. Opin siis työssäni uusia asioita, mitä ei välttämättä koulun harjoituksissa oppisi. Suosittelen hakemaan ensi kesänä Jämsän kaupungin kesäsomettajaksi, jos se on vain mahdollista. Esimerkiksi en ollut aikaisemmin juurikaan käyttänyt Twitteriä ja parin päivän käytön jälkeen siihen opin helposti, suosittelen kokeilemaan, jos et ole vielä kokeillut. Itse tuntui kun olisi käynyt harrastuksessa, kun tykkään valo-ja videokuvauksesta. Pääsin myös työpäivieni aikana harrastaa bmx- pyöräilyä kun kävin somettamassa. Yksi asia, minkä olen itse työni aikana huomannut, että mitä pienempi työpaikka sen parempi, niin ei ole koko ajan pakko painaa hiki hatussa, kun ei kumminkaan ole niin kiire kuin isommilla firmoilla! Toisin kuin yleensä, nyt voi sanoa, että olen saanut kesällä jotakin aikaiseksi.

Kesäsomettajan työ on vähän erilainen, kuin useimmat kesätyöt. Monissa paikoissa saa aika tarkat ohjeet siitä, mitä pitää milloinkin tehdä. Kesäsomettajana on itse vastuussa tekemisistään. Työajat ja päivän ohjelman saa itse suunnitella. Töitä saa siis tehdä omalla tyylillään, kunhan somekanaviin ilmestyy sisältöä. Kokonaisuudessaan työ on monipuolista, yksikään päivä ei ole samanlainen.

Kuukauden alussa jännitin eniten sitä, miten löydän joka päivälle sometuksen aiheita. Nyt kuitenkin huomaan, että niitä jäi. Vaikka Jämsä onkin pieni kaupunki, kyllä täälläkin tapahtuu ja on kivoja paikkoja.

Hyvää loppukesää kaikille, nauttikaa vielä, kun on lomaa!                  
Terveisin, Leevi Paasonen

Työelämäliitto

Suomalainen työelämän laatu on ollut taas esillä puhuttaessa alle 30-vuotiaiden yleistyneistä mielenterveysongelmista ja sairauspoissaoloista. Työelämän vaativuus on kasvanut ja työmäärä noussut. Samalla työn fyysinen rasittavuus on vähentynyt. Työelämäämme kehitetään aktiivisesti, mutta missä on vika? En malta olla ajattelematta, että suomalainen tai jämsäläinen työelämän laatu on juuri niin hyvää kuin tahdomme.

Neon 2:n sävelin mannapuuroa ja mansikkaa

Työelämän laatua kehitetään hankkeilla ja pysyvimmillä menetelmillä. Osaamisen vaatimuksia arvioidaan strategiasuuntautuneesti ja oppia haetaan. Asiakkaan merkitys johtotähtenä ymmärretään eikä enää kerrota, että asiakasta kuullaan, vaan hän on mukana kehittämässä palvelua.

Konsultit kiertävät sparraamassa johtoa ja henkilöstöosaajat puhuvat kiharat suoriksi yhteistyön merkityksestä ja henkilöstölähtöisestä kehittämisestä työyhteisöjen rakentajina. Esimiehet saavat tukea johtamisen arjessa olipa kyse sitten työntekijän pitkittyneestä sairauspoissaolosta tai merkillisestä haahuilijasta, joka puhumattomuudellaan piinaa muut tiimiläiset zombeiksi. Vuorovaikutusta harjoitellaan ja työnohjausta saa. Työturvallisuuden tilannekuva jaetaan asiakkaalle asti, niin merkityksellistä se on.

Työterveyshuolto on tuunattu timmiinsä ennaltaehkäisevän työterveyshuollon puolella ja käytössä ovat upouudet digitaaliset ratkaisut. Elämänhallinnan ryhmät pyörivät ja kokouksien voita ja sokeria tirisevät pullat ovat vaihtuneet hedelmiin.

Työelämän laadun näkökulmasta yllä olevissa kappaleissa luetellut perusasiat ovat kunnossa eli perusmannapuuro on pohjaan palamatonta ja möykytöntä. Hillona puurossa henkilöstölle jaetaan liikunta- ja kulttuurietuuksia sekä arvotaan polkupyöriä.

Johto, esimiehet ja työntekijät korostavat työhyvinvoinnin merkitystä ja hyvää fiilistä töissä. Työn ilon kerrotaan syntyvän loistotyöporukasta ja ihanista asiakkaista.

Kun mikään ei riitä?

Mutta ei. Jokin mättää. Kun mikään ei riitä laulaa Suvi Teräsniska. Mikään käytänne tai kikkakaan ei riitä tekemään meistä työelämän laadullisesti huippuyksikköä, jos meiltä puuttuu tämä juttu. Mitä ihmettä, juurihan kirjoitin esimiesten ja työntekijöiden kertovan näiden asioiden suuresta merkityksestä? Juuri näin, mutta tämä tahtotila tarvitaan organisaation kaikilla tasoilla. Yritysten hallituksista kuntapuolen valtuustoihin ja aina työntekijöihin saakka. Tarvitsemme yhteisen halukkuuden konkreettisten toimien lisäksi olla korkean työelämän laadun työpaikka. Tähän haluun pohjautuu sitoumus ja ymmärrys päätösten vaikutuksista ihmisiin, jotka sen työelämän laadun kokevat ja elävät.

Vähemmän yllättävää kyllä, tätä yhteistä säveltä rakennamme samoilla vuorovaikutuksellisilla elementeillä kuin yllä on kerrottu plus muistaen Hectorin sanat: ”jos sä tahdot niin”. Johdon ja meidän henkilöstöpuolen ammattilaisten on laitettava vain biisit soimaan ja lähdettävä avaamaan niitä strategian lauseita riittävän käytännölliselle tasolle, jotta kukin ymmärrämme roolimme, vastuumme ja tahtomme. Hyvä tulee, kun muistamme lupauksemme niin myötä- kuin vastamäessä. Työelämäliitto työelämän laadun turvaamiseksi.

Kuukausi kesäsomettajana – Mitä siitä jäi käteen?

Kesäkuu alkaa olla lopuillaan, ja lopuillaan alkaa olla myös työni Jämsän kesäsomettajana. Nyt on siis hyvä aika koota yhteen kuukauden aikana syntyneitä ajatuksia. Juuri peruskoulun päättäneenä varsinaista työkokemusta ei ollut aikaisemmin ehtinyt karttua, joten tämä kuukausi oli ensimmäinen oikea kosketus työelämään.

Kesäsomettajan työ on vähän erilainen, kuin useimmat kesätyöt. Monissa paikoissa saa aika tarkat ohjeet siitä, mitä pitää milloinkin tehdä. Kesäsomettajana on itse vastuussa tekemisistään. Työajat ja päivän ohjelman saa itse suunnitella. Töitä saa siis tehdä omalla tyylillään, kunhan somekanaviin ilmestyy sisältöä. Kokonaisuudessaan työ on monipuolista, yksikään päivä ei ole samanlainen.

Minulle mukavin osa työssä oli tapahtumissa käyminen, sekä valo- ja videokuvaaminen. Valokuvausta harrastan myös vapaa-ajalla, mutta nyt kuvia tuli otettua normaalia monipuolisemmin eri aiheista ja siten haastettua omia taitojaan. Paremman kuvan toivossa tuli monta kertaa kysyttyä myös tuntemattomilta ihmisiltä, että saako heistä ottaa kuvia. Ilman sitä rohkaistumista olisi monta hyvää kuvaa jäänyt ottamatta. Muutaman kerran tilanteesta syntyi jopa mukava keskustelu.

Kuukauden alussa jännitin eniten sitä, miten löydän joka päivälle sometuksen aiheita. Nyt kuitenkin huomaan, että niitä jäi jopa yli. Vaikka Jämsä onkin pieni kaupunki, kyllä täälläkin tapahtuu ja on kivoja paikkoja. Ympäristöä katsoo monesti vähän liian isosta perspektiivistä. ”Tuossa on metsä ja tuossa on keskusta.” Ei niitä hienoja asioita huomaa yhdellä vilkaisulla, täytyy pysähtyä ja tutkia. Somettajana kaupungista etsii yksittäisiä asioita, ja siten tulee kiinnitettyä huomiota yksityiskohtiin. Ei se metsä välttämättä ole kaukaa kummoinen. Silti sen keskeltä saattaa löytyä pieni lampi, jonka näyttää maagiselta aamu-usvan aikaan. Kun asioita katsoo lähempää, löytää kauneutta sieltä missä sitä ei ole ennen nähnyt.

Toisin kuin yleensä, nyt voi ainakin sanoa saaneensa kesäkuussa jotakin aikaiseksi. Työkokemuksena tämä on ollut arvokas ja opettavainen, ja tästä on hyvä jatkaa loman viettoon.

Hyvää loppukesää kaikille, kiitos ja näkemiin!

-Milka Koskinen

Tuumasta toimeksi – työyhteisökielellä motivaatiosta toimeenpanoon

Tiedäthän tyypin, joka innosta pullistellen hehkuu uutta ideaansa töissä? Tänään hän on Keijo. Silmät säihkyen siinä menee puheessa uusiksi työpaikan palaverikäytännöt ja raportointijärjestelmä. Kuunnellessa tuntuu, että saa itsekin paloa tästä kaverista. Kahvipöydässä hämmästellään kaverin intoa.

Kohtaat Keijon uudelleen parin viikon kuluttua ja kysyt, kuinka raportointiuudistus etenee ja miltä uusi palaverikäytänne tuntuu? No ei miltään. Kaikki on aloittamista vaille valmista. Samalla Keijo kertoo, miten isot nämä uudistukset olisivat olleet ja kuinka työpaikan mestarijarrut Pirre ja Aatu jo olivat pelkästä ideasta maalaamassa epäonnistumisen pilviä uudistuksen taivaalle sekä heittelemässä salamoita. Tarinamme päähenkilö Keijokin jo toteaa, ettei vanhoissa käytänteissä vikaa ollutkaan ja tututkin ne ovat. Kovin tuntuu unohtuvan, että kaikesta uudestakin tulee aikanaan rutiinia.

Mikä Keijolle sitten on tullut? Palava motivaatio vaihtui haljuun suoriutumiseen.

Motivaatio on vain innostuksen tila ja se voi hiipua. Työvireessä motivaatio onkin vain yksi tekijä. Motivaation lisäksi tarvitaan volitiota, joka on kykyä säädellä ja hyödyntää tietoisesti ja johdonmukaisesti omaa henkistä pääomaa ja ympäristötekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi. Volitiosta on kirjoittanut ”Tee, toimi, saa aikaan! Kehitä ja johda toimeenpanoa”-kirjan Ria Parppei, jonka määritelmä äskeinen oli. Volitio, toimeenpanon kyky, on taito ja on se opittavissa. Volitio näkyy tietoisena sitoutumisena ja sinnikkyytenä työn saattamisessa loppuun. Tätä sitkeyttä eivät ulkoiset esteet ja häiriöt murra, kuten Keijolle kävi. Henkilö siis voi olla motivoitunut, mutta vailla toimeenpanon edellytyksiä.

Parppein mukaan motivaatio ohjaa mielekkäisiin tehtäviin, mutta volition kautta asiat saadaan viedyiksi loppuun. Volitio on taitona uskomusherkkä: yksilön moka menneisyydessä voi synnyttää toimintaa rajaavia uskomuksia. Volition kannalta on tärkeää, että ihminen luottaa omiin kykyihinsä ja osaamiseensa. Ihmisen on uskottava voivansa vaikuttaa työsuoritukseen omilla toimillaan.

Volition kehittämiseksi tarvitaan valmentavaa vuorovaikutusta, jonka perusta on dialogisissa taidoissa: kyvyssä kysyä, kuunnella, palautteen antamisessa sekä päätösten seurannaisvaikutusten ennakoinnissa. Toimeenpanokyvyn kannalta henkilön itseluottamuksen lisäksi keskeistä on tavoitteiden sisäistämisen tärkeys ja sitoutuminen niihin. Parppein mukaan esimiehen tärkeimpiä tehtäviä onkin vahvistaa työntekijöiden itseluottamusta. Vahvan minäpystyvyyden kautta kykenemme kasvattamaan työntekijöiden kykyä sopeutua ennakoimattomiin muutoksiin tai epäonnistumisiin.

Keijokin olisi tarvinnut tukea esimieheltään sekä yhdessä tekemisen kulttuuria tukemaan toimeenpanoa. Työyhteisöissä tämä haastaa meidät luomaan vuorovaikutuksellisia rakenteita kehittämiseen siten, että ne tukevat myös toimeenpanoa, eivätkä uudistusten toteutuminen ole harvojen innostuneiden ja yksilöiden sitkeyden varassa. Työntekijät tarvitsevat harjaannuttaakseen toimeenpanon kykyään kannustusta, eteenpäin auttavia kysymyksiä ja ehkä neuvojakin sekä hyväksyntää, jos jokin ei mene ihan tavoitteen mukaisesti. Työntekijöinä voimme näitä kannustuksen taitoja oppia kukin, mutta erityisesti esimiehen koutsaava osaaminen on tärkeää.