Monta näkökulmaa työhön

Jämsä heinäkuussa 2016:

  • työvoima 9 586, josta
  • työttömiä työnhakijoita yhteensä 1 679, josta
  • yli 300 päivää työttömänä olleita 262 ja
  • yli 1000 päivää työttömänä olleita 247

Tällä viikolla olen saanut lähestyä työn käsitettä ja siitä käytävää keskustelua useasta näkökulmasta.

Ensimmäinen näkökulma liittyy työhön organisaatioihin liittyvänä tuottavana toimintana, jonka arvo on mitattavissa tilastollisesti. Näkökulma kertoo työstä ilmiönä, jonka tehokkuutta voidaan parantaa järjestelemällä sen osasia uudestaan, poistamalla hukkaa ja kilpailuttamalla työn osatekijöitä. Vastikään (23.8) Talouselämä julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten työpaikkojen toimivan vain 59 % teholla. Paljon olisi tehostettavaa ainakin jos uskomme Lapin yliopiston tutkimusjohtajaa Marko Kestiä ja miksi emme uskoisi.

Se toinen näkökulma liittyy työhön merkityksellisenä keskinäisenä vuorovaikutuksen kenttänä ja riippuvuutena. Työtä tehdään jonkun toiminnan suorittamiseksi ja sitä varten osaavat toimijat (ihmiset) kerääntyvät yhteen väliaikaisiksi löyhiksi yhteisöiksi. Organisaatiot itsessään menettävät merkityksensä ja monityö lisääntyy. Tulevaisuuden työ on sitä, että yksilöt rakentavat urapolkujaan oman osaamisensa varaan projekteina ja monialayrittäjinä. Työtä vuorovaikutuksen kenttänä on pohtinut mm. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tulevaisuuden tutkija Mikko Dufva: https://tyontulevaisuus.fi/2016/08/22/kun-tietotyolaisista-tuli-ihmisia/

Kolmas näkökulma liittyy maamme hallituksen valmistelemiin toimiin työllisyyden parantamiseksi. 25.8.2016 tiedotustilaisuudessaan ministerit Orpo, Lindström ja Rehn, eivät vielä tulleet julki konkreettisin esityksin, mutta niitä voidaan odottaa jo ensi viikoksi. Joka tapauksessa näyttää siltä että  valtiollinen työttömien turvaverkko on rapautumassa tai ainakin työttömyysturvan kestoa ollaan merkittävästi lyhentämässä. Siitä, johtavatko hallituksen toimet nk. kannustinloukkujen purkautumiseen ja sitä kautta työhalukkuuden kasvuun voidaan olla montaa mieltä. Itse ajattelisin että painetta täydentävään sosiaaliturvaan syntyy väistämättä.

Neljäs näkökulma nousi esiin eilen, kun kuuntelin yrittäjille järjestetyssä työllistämisinfossa yrittäjien käymää keskustelua. Pitkään työttömänä olleiden määrä turhautti ja yritysten omat kokemukset työnhakijoista hämmensivät. Kerrottiin työnhakijoista jotka tulevat valmiiden lappujen kanssa työnantajan pakeille pyytämään, että ethän vaan palkkaa minua ja eräs arvostamani yrittäjä kummasteli:” Eikö työllä ole ihmisille mitään muuta merkitystä kuin raha?”

Viides näkökulma on omani. Työttömyydestä tulisi keskustella laaja-alaisesti ja tulevaisuusorientoituneesti.  Oireiden sijaan pitäisi hoitaa kokonaisuutta ja työn tehostamisen retoriikasta tulisi siirtyä kokonaisuuden hallintaan. Takajaloilleen ei auttaisi karahtaa aina jos joku ehdottaa nykyisten etujen karsimista tai organisaation taloudellisten haasteiden ratkaisemisista muilla keinoin kun irtisanomalla ja palkan sijaan pitäisi alkaa puhua työn tuottamasta lisäarvosta myös yksilön näkökulmasta. Toinen arvostamani yrittäjä kertoi muuten eilen palkkaamastaan henkilöstä, joka oli valmis tinkimään tulotasostaan (se ansiosidonnainen päiväraha), jotta sai mahdollisuuden uuden ammatin opiskelemiseen ja uuteen uraan. Siinäpä hatun noston arvoinen ihminen.

Tämän päivän Hesarissa oli se viimeinen näkökulma työhön. Käykäähän kurkkimassa.

 

 

 

 

Aluekehityksen voittajat on taas julkaistu

DSC_0008

MDI – aluekehittämisen konsulttitoimisto on julkaissut kaupunkiverkkotutkimuksen perinteeseen ja tyypittelyyn pohjautuen alueprofiilit 2016 julkaisun, jossa Suomen alueet, maa- ja seutukunnat on asetettu paremmuusjärjestykseen. Vaikka aluekehittämisen kouluarvosanojen antaminen ja kaupunkiseutujen asettaminen keinotekoiseen paremmuusjärjestykseen on minusta epätietoa (ei siis edes tilasto), sisältää raportti sellaisia faktoja joihin pitäisi suhtautua vakavasti ja aloittaa aktiivinen tulevaisuuskeskustelu.

Poimin muutamia raporttiin kirjattuja madonlukuja Jämsästä:

  • väestö on vähentynyt 7 %-yksikköä vuodesta 2008
  • työikäisten osuus on vähentynyt 4,6 %-yksikköä vuodesta 2008
  • työpaikkojen määrä on vähentynyt 9 %-yksikköä vuodesta 2008

Jämsä sai aluekehityksen kouluarvosanaksi 5,2 sijoittuen luokassaan (pienet kaupunkiseudut) neljänneksi.

Positiivistakin raportista löytyy:

  • korkea-astekoulutettujen määrä on lisääntynyt 1,4 %-yksikköä vuodesta 2008
  • yritysten nettoperustanta on suhteessa yrityskantaan on lisääntynyt 4,7 % – yksikköä vuodesta 2008 ja
  • kunnan lainakanta/asukas on pienentynyt 172 € / asukas vuodesta 2008

Madonlukujen esittäminen saa yleensä aikaan syyttelyä ja syyllisten etsimistä. Kaupunki sitä ja valtio tuota. Myös Jämsek, yrittäjät, kuntalaiset ja naapurikunnat (ne isot kaupungit) saavat osansa. Joko nyt olisi aika nähdä syyllisten etsimistä pidemmälle?

Yksi kaupunkiverkkotutkimuksen uranuurtajista, Janne Antikainen toteaa blogissaan:” Menestyvillä alueilla on olemassa vahvat kärjet, mutta jatkuvasti myös uusi avauksia kasvamassa – ekosysteemistä löytyy elinkeino- ja innovatiivista monimuotoisuutta. Heikot arvosanat eivät ole syy lamautua, vaan ne ovat herätyssignaali. Pienetkin alueet pärjäävät, kun saavat oman alueen aidoista vahvuuksista ja maailman tuulista oikein kiinni.”

Maakuntahallintouudistus (maakuntasuuntautumisesta riippumatta) on muuttamassa kunnan tulevaisuutta kolmen K:n suuntaan, jotka ovat kehitys, kaavoitus ja koulutus. Ennakointiosaamisesta, rajapintojen hallinnasta, verkosto-osaamisesta, uusien toimijoiden houkuttelusta ja viestinnästä on tulossa tulevaisuuden kuntien avainosaamisia. Ajan hermolla toimivat diplomaatit tulevat pärjäämään. Kun näyttää siltä että kuntakenttä tulee väistämättä polarisoitumaan mm. valtionosuuskehityksen myötä, olisiko Jämsän nyt aika pohtia, annetaanko kouluarvosanan heiketä vai tehdäänkö tulevaisuutta entistä aktiivisemmin ja tietoisemmin?

 

Erilaisuus, se vasta rikkaus onkin!

Olemme useissa tilanteissa kuulleet sanan ristiinpölytys. Sillä tarkoitetaan yhdessä työskentelyä, jossa erilaisista ammateista ja taustoista tulevia ihmisiä kokoontuu ideoimaan, kehittämään ja oppimaan toinen toisiltaan.

Meidän ei tarvitse lähteä merta edemmäs pölyttämään. Jokaisella työpaikalla on nyt käynnissä sukupolven vaihdos, ja joissakin työyhteisöissä vaihtuvuus on tosi suurta. Eri ikäiset työntekijät ovat työnantajalle rikkaus ja parhaimmillaan tuottavat runsaasti inhimillistä arvonlisää. Mutta vain siinä tapauksessa, jos saadaan yhdistetyksi vuosikymmenten hiljainen tieto sekä tuore osaaminen ja innokkuus kokeilla kaikkea uutta.

Mikä sitten työpaikoilla takaa eri ikäisten ristiinpölyttämisen onnistumisen? Se on vuorovaikutus. Jos toimivaa vuorovaikutusta ei ole, työpaikan sosiaaliset rakenteet muodostuvat kuppikunniksi. Kaiken kukkuraksi eri sukupolvea oleva työkaveri saatetaan kokea jopa uhkana.

Toimivilla johtamiskäytännöillä voidaan vaikuttaa työyhteisöjen vuorovaikutukseen, toisten kanssa toimeen tulemiseen ja sitä kautta kaikkien hyvinvointiin. Vuorovaikutteinen ja ennakkoluuloton johtajuus on edellytys sille, että eri ikäisten tuottama lisäarvo saadaan kukoistamaan. On oltava kykyä ja halua kahdenvälisiin ja työyhteisön yhteisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä rohkeutta ottaa käyttöön erilaisia kommunikaatiokanavia.

Sukupolven Y (1980-2000) elämä on virtuaalisia verkostoja. Hyödynnetäänkö heissä tätä luonnostaan olevaa voimavaraa? Nuoremmat työntekijät jakavat aivan varmasti näkemyksiään ja opastavat mielellään vanhempia. Heitä voidaan käyttää muutosmoottoreina monissa asioissa, esimerkiksi verkko-oppimisen ja digitaalisuuden hyödyntämisessä.

Eräs seurakunta oli äkännyt Pokemon Go – villityksen ja houkutellut virtuaaliolioiden jahtaajat kirkon tiloihin tarjoamalla pelaajille mehua ja keksejä. Luulenpa, että tässä ideassa oli nuorella innokkaalla Y –sukupolven edustajalla näppinsä – ellei koko käsi – pelissä🙂

Jotta kaupungin strategiassa mainittu resurssiviisaus konkretisoituisi tekemisinä ja tuloksina, on panostettava tiimien ja työntekijöiden vuorovaikutteiseen johtamiseen. Ja erilaisuuden näkeminen mahdollisuutena. Se jos mikä on resurssiviisasta asennetta – meiltä kaikilta.

Lakisääteisestä palvelusta asiakaslähtöiseen palveluun

kopponenKesäkuun lopussa kun Suomi alkaa laskeutua kohti kesälomaa, on aikaa ajatuksille. Tänään minut pysäytti Aleksi Kopposen twiitti lakisääteisistä palveluista.

Pohdiskelin reilu viikko sitten eräässä keskustelussa julkisten palvelujen digitalisaatioon liittyviä haasteita ja totesin mm. kuntien ongelmaksi sen, että monessa julkisessa organisaatiossa digihärpäkkeitä rakennetaan perinteisten palveluprosessien päälle, jolloin digitalisaation hyödyt ja asiakkaan parantunut palveluprosessi jäävät toteutumatta. Prosessien päälle liimatuilla digihärpäkkeillä tarkoitan esimerkiksi sähköisiä lomakkeita, jotka ovat kyllä hyvää asiakaspalvelua, mutta eivät digitalisaation hyödyntämistä palveluprosessien kehittämisessä ja tehostamisessa.

Kopponen jakaa twiitissään valtiovarainministeriön kuvaa, jossa lakisääteisten palvelujen toimintalogiikka on kuvattu suhteessa asiakaslähtöisen palvelun toimintalogiikkaan. VM:n kuvassa tiivistyykin se, mikä julkisten palveluiden digitalisaatiossa on vaikeaa. Asiakaspalvelu on toki helppoa, silloin kun se on viestintää, vuorovaikutusta tai neuvontaa, mutta viranomaistoimintaa on hoidettava lakien ja säädösten mukaisesti. Jokainen prosessi kulkee omaa latuaan, salassapitosäädökset rajoittavat tiedonsaantia, viranomaistoiminta on henkilökohtaista asiantuntijatyötä eikä kokonaisvaltaiseen asiakaspalveluun tarvittavaa digihärpäkettä vielä ole olemassa. Vai onko?

No onhan toki. Suomi.fi osoitteesta löytyy kansalaisen asiointitili, jossa kansalainen voi asioida viranomaisen kanssa niissä palveluissa, jotka on palveluun viety. Laskin että kansalaisen asiointitiliin oli hetki sitten liitetty yhteensä vain 157 palvelua. Palvelu olisi avoin ja käyttöön otettavissa kaikissa Suomen kunnissa, valtion virastoissa, aluehallinnossa, jne, mutta jokin hidastaa.

Toivottavasti kysymys ei ole toimintakulttuurista, jossa vanhoja toimintatapoja ei uskalleta kyseenalaistaa. Toivottavasti kysymys ei ole siitä, että pelätään uuden kanavan avaamista, jottei vireille tulevien asioiden määrä vaan lisääntyisi.  Toivottavasti kysymys ei ole siitä, että kunnissa ja virastoissa kehitetään kilpaa digitaalisia härpäkkeitä, joihin asiointitili jo tarjoaisi ratkaisun.  Toivottavasti ei myöskään ole kysymys siitä, että asiointitilin käyttöönoton edistämiseksi tarvitaan lainsäädännöllä vauhditettu pakko, kuten  Kanta – hankkeessa.

On ilo todeta, että Jämsän kaupunki on ottanut käyttöön kansalaisen asiointitilin, hyödyntää aktiivisesti sosiaalista mediaa ja muita sähköisiä menetelmiä kuntalaisvuorovaikutuksessa ja tekee monipuolista kehitystyötä jotta erilaisilla digitaalisilla tuotteilla ja palveluilla työprosessit olisivat tehokkaampia ja palvelu asiakaslähtöisempää. Silti kannustan jatkamaan. Vielä ei olla tilanteessa jossa minä jämsäläisenä saisin kaikki palveluni yhden kanavan kautta.

Edit: 29.6 klo 14:29

Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista on vahvistettu tänään (29.6) tasavallan presidentin esittelyssä, mikä tulee vauhdittamaan julkisen hallinnon digitalisaatiota ja asettaa mm. kunnille tiettyjen tukipalveluiden käyttövelvotteita.

 

Jämsän kauppapalveluihin kannattaa panostaa

keskusta2tausta.jpgJämsän kauppapalveluja tutkittiin kuluvana keväänä kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran urakka toteutettiin 2008 Touhukas-projektissa, 2011 tilaustyönä ja tällä kertaa toteutimme seurantakyselyn Jämsekissä omana työnämme. Verkossa toteutettuun kyselyyn vastasi ilahduttavasti lähes kolmesataa jämsäläistä. Kyselyn tuloksia on esitelty laajasti Jämsekin verkkosivuilla.

Kyselyn keskeisimmät tulokset liittyivät toisaalta siihen, että eurojen vuoto Jämsän ulkopuolisiin keskuksiin ja verkkokauppaan on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2011 ja toisaalta siihen että kauppapaikkojen kehittämiseen on panostettava.

Kyselyn tulosten perusteella laskettuna vuosittainen vähittäiskaupan eurovuoto on lisääntynyt vuodesta 2011 vuoteen 2016 yli 20 miljoonaa euroa, mikä on todella ikävä asia. Sitä ei voi kuitenkaan kuitata kauppiaiden asiaksi tai ongelmaksi, vaan kysymys on myös sekä kaupan paikalliseen toimintaympäristöön liittyvistä tekijöistä että kaupan alaan liittyvistä laajemmista muutoksista.

Jämsä on vahva palvelukeskus ja kaupan palveluilla on edellytyksiä kasvaa ja kehittyä, mutta se edellyttää uuden omaksumista kaupan alalla ja toimintaympäristön kehittämiseen liittyviä panoksia. Valikoimien tai aukioloaikojen laajentaminen perinteisessä kivijalkamyymälässä tuskin riittää kääntämään eurovuodon kehityssuuntaa. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, palveluiden kytkemistä osaksi shoppailukokemusta, yksilöllisten ja ekologisten tuotteiden laajempaa tarjontaa sekä sähköisten jakelukanavien käyttöönottoa.

Jos kauppa onnistuukin omaksumaan uutta, tarvitaan panoksia myös toimintaympäristön kehittämisessä. Kivijalkakauppa voi olla kuluttajalle moniaistinen elämys, tai sitten se ei ole sitä. Upeiden tuotteiden värit haalistuvat, jos palvelu on huonoa tai ympäristö epäsiisti.  Kauppakiinteistöjen kuntoon panostamalla, niiden ympäristöä kohentamalla ja keskustan epäpaikkoja siistimällä voidaan vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen ja houkutella uusia kaupan alan yrityksiä aloittamaan toimintaansa Jämsässä.

Oma vaikutuksensa on myös kaupunkirakenteella. Jos kaupunkirakenteen kehittäminen johtaa siihen suuntaan, että kivijalkakaupan hajaantuminen lisääntyy, ei kuluttajille synny elämyksellistä kokemusta kaupunkitilasta. Ihmisiä houkuttelevat asioimaan kiinnostavat kaupat ja palvelut, mutta erityisesti mahdollisuus tavata muita ihmisiä.

 

Missä haluat, että sinua palvellaan?

Tässä reilu viikon takaisella yrittäjäaamiaisella kaupungintalolla virisi mielestäni perusteltu ja tervetullut keskustelu: miksi ihmeessä Jämsän matkailuneuvonta on ovikellon takana kesäisin. No – mitäpä tuohon sanoa voi, eihän tuossa mitään järkeä olekaan. Porukka nyökytteli harvinaisen yksimielisesti. Paikalla oli mukava otos Jämsän keskustassa ja muuallakin toimivia yrittäjiä. Onhan meillä kiertävä matkailuneuvoja, mutta varsinainen matkailun info-piste on todellakin kaupungintalon neuvontapiste, jossa kesäisin on sulun takia ovet kiinni.

Tilaisuudessa tarjoutui mahdollisuus saattaa koko kaupungintalon neuvonta keskustaan, sinne missä kaikki ovat. Tyhjillään oleva tila laskettelijan aukiolla olisi vapaana, ja varsin kohtuuhintaan saatavilla jo täksi kesäksi ennen kaikkea matkailijoiden, mutta myös kaiken kuntalaisneuvonnan käyttöön. Myös muita vaihtoehtoja on ehdotuksen jälkeen alettu pohtia ja pohditaan koko ajan. Valmistelu on siis meneillään tämän osalta – ratkaisuja ei ole tehty. Olemme valmiita tekemään asialle jotakin.

Käymme keskustelua nyt neuvonnan ihmisten kanssa ja pohdimme yhdessä nopealla tempolla, miten tuleva kesä junaillaan. Asia on meille kaikille iso, koska neuvonnan tehtävänkuva on laaja ja palvelee myös henkilökuntaamme ja talossamme vierailevia monella tapaa. Yhteensovittamista riittää. Mutta meillä on myös halu uudistua ja palvella – asiaa pohditaan ihan aikuisten oikeesti. Olemme täällä asiakkaita, emme itseämme varten.

Miettiessämme ratkaisua, haluamme tietenkin tietää, mitä jämsäläiset toivovat.  Haluavatko asiakkaamme, että olemme heidän lähellään vai pienen etäisyyden päässä virastotalossa. Totuttaisiinko uuteen paikkaan helposti, aiheuttaisiko muutos turhia visiittejä esimerkiksi ikäihmisille, turhia käännytyksiä ovelta? Itse veikkaisin, että läsnäolo ja näkyvyys ihan siellä ihmisten keskellä olisi tervetullut muutos, mutta edustaako ajatukseni asukasnäkökulmaa?

Kukapa lukijoista nyt nopeasti kommentoisi tätä keskustelunavausta vaikka facebookissa, allekirjoittaneelle soittamalla, tai vaikka lehden yleisöpalstalla tai helpoiten tähän blogin perään! Kanavia ajatusten vaihtoon on jokaiselle ja kaikki mielipiteet ovat tervetulleita. Kyselyni on epävirallisempi tapa kertoa mitä olemme pohtimassa.  Avoimuutta peräänkuulutetaan, ja siihen tarpeeseen haluan vastata. Lähtökohtaisesti toivon itse, että rakennamme palveluista sellaisia, jota halutaan. Kustannuksiin tämän ei pitäisi kaatua – isosta ei ole kysymys.

Avaan keskustelun ja toivon runsaasti kommentteja! Olkoon tämä uusi tapa hyödyntää somea valmistelun pohdinnassa vähän epävirallisemmin! Mottonani on – jos haluat erilaisia tuloksia, ala tehdä asioita eri tavalla. Olisiko nyt aika?

Valinnanvapautta, vastuuta ja tekemisen pöhinää

Kiky ja sote, viime päivien kuumat lyhenteet. Itse olen enemmän pohtinut sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuutta niistä näkökulmista, jotka työn kautta ovat itselle lähimpänä eli henkilöstön ja kunnan hyvinvointitehtävän näkökulmista.

Kävin kuulemassa sote-guruja, kuten Martti Kekomäkeä, Jouko Isolauria, Petri Virolaista, Jukka T Salmista, Heikki Hiilamoa, Kristiina Mukalaa ja Hanna Mäntylää. Uudesta sotesta jäi kuuleman perusteella vaikutelma, että hihat on vielä kääräistävä moneen otteeseen tämän uudistuksen toteuttamiseksi käytännössä eli esitys on vielä kovin keskeneräinen. Varsinkaan näihin kertomiini näkökulmiin en saanut juuri lisävalaisua – yhteisesti jaoimme ihmettelyn, miten esimerkiksi kuntien on se terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen jatkossa hoidettava ja esimerkiksi millaista henkilöresurssia se vaatii. Yleinen vitsi tuntui olevan, että odotamme seuraavaa tiedotetta asiasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän puheesta puhalsivat liberalismin tuulet ja hän peräänkuulutti ihmisen oman vastuun esille nostamista valinnanvapauden vastapainona. Eli hänestä ihminen ei voi elää miten sattuu ja laittaa yhteiskuntaa kustantamaan itse aiheuttamiensa ongelmien (mm. ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi) seurauksia eli siis sairauksia. Minustakin on hyvä, että puhumme myös omasta vastuustamme hyvinvointimme ollessa kyseessä. Mutta miten ne ihmiset, jotka sairautensa vuoksi eivät tämän vastuun ottamiseen kykene? He ovat varmasti myös niitä, joita uuden soten hehkutettu ominaisuus eli valinnanvapaus ei juuri todellisuudessa koske.

Itse olen ymmärryksessä, että pääasiallisin tavoitteemme hyvinvointityössä on terveyserojen kaventaminen. Kuulemieni puheenvuorojen jälkeen ymmärrän, että suomalaisista murto-osa on niitä, joita tämä uuden soten tuoma valinnanvapaus koskee siinä mielessä, että he pystyvät valitsemaan palveluntuottajansa LAADUN perusteella. Tosiarjessa pääosa ihmisistä ohjautuu lähimpään hoitopaikkaan eli valinta perustuu sijaintiin ja siihen, miten hyvin hoitoon pääsee eli saako aikoja.

Haasteena on myös se, että mistä löytää palveluntarvitsijana vertailukelpoista tietoa eri palveluntuottajista. Yrityksiä luoda näitä tietopankkeja toki on, esimerkiksi surullisesti julkisuudessakin ollut kalliiksi tullut Palveluvaaka. Tieto on hajallaan eikä se ole yhteismitallista. Mistä löytää tietoa siitä, mitkä ovat hoitoon pääsyajat, montako potilasvahinkoa ko. palvelutuottajalla on ollut tai mikä on heidän sairaalainfektioiden määrä ja onko kenties muita komplikaatioita ollut kilpailijoita enemmän. Tai mikä on asiakastyytyväisyys? Valintaa ohjaa sijainnin lisäksi laatua enemmän ne ystävän hyvät kokemukset jostakin paikasta. Eli valintaa tehdään mielikuvilla ja intuitiolla, kuten kauppaostoksissa niin ikään. Valinnanvapauteen liittyy siis riski, että ne terveyserot eivät laskekaan, vaan jopa kasvavat.

Joka tapauksessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnissä melkoinen tekemisen pöhinä. Etsitään aidosti asiakkaan eikä vain organisaation näkökulmasta toimivia palveluverkostoja. Pyritään oikeasti eroon ihmisen juoksuttamisesta luukulta toiselle ja otetaan ihminen hoidossa vastaan kokonaisuutena. Monin digitaalisin keinoin pohditaan palvelujen uudistamista ja juuri sitä ihmisen itsensä mahdollisuutta ylläpitää terveyttään ja hyvinvointiaan esimerkiksi virtuaalisen personal trainerin avulla. Silti sitä tosiasiaa uudistuskaan ei muuta, että asiakas olisi täydellinen kingi: sosiaali- ja terveydenhuolto ei useiden asiantuntijoiden puheissa edelleenkään muutu tilausravintolaksi eli ei voi tilata itselleen mitä vain tutkimuksia eli vaikkapa kokovartalomagneettia. Tätä valinnanvapautta ei ole tulossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtävä on Jouko Isolaurin sanoin tarjota vaikuttavaa apua olemassa olevaan ongelmaan.

Jämsässä olemme pohtineet hyvinvointijohtamisen mallia jo uudemmalta pohjalta, jämsäläisten hyvinvointia johdetaan jatkossa verkostoina ja uskoisin mallimme olevan sulavasti muokattavissa tarpeen vaatiessa. Uudistukseen perehtyneitä kuultuani pidän kehittämisen suuntaamme oikeana. Monilta eri aloilta olevien kaupungin ja muiden toimijoiden verkostolla teemme työtä jämsäläisten hyvinvoinnin eteen. Tilanteemme on tosin hivenen keskivertokuntaa erilainsempi johtuen isosti ulkoistetuista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluistamme.

Yksi asia näissä uudistuksissa tuntuu olevan selvä: tulevaisuutta ei voi jäädä odottamaan, vaan se on tehtävä. Nythän meillä on jatkossa puoli tuntia viikossa enemmän tekemisen aikaakin.