Työaika – menneen maailman mittariko?

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen on ottanut mediassa rohkeasti kantaa työaikaan. Hänen mukaansa työaika on menneen maailman mittari (ks. esim. HS 17.11.2014, ylen verkkouutinen 26.10.2015).

Tähän blogiin olen lyhyesti referoinut em. uutisartikkeleita taustaksi toivottavasti vilkkaalle keskustelulle. Huotilainen on kyseenalaistanut, onko teollistuvan ajan tarpeisiin kehitellyllä työajalla enää kovinkaan pitkään käyttöä nykyajan maailmassa?

Työn ja työorganisaatioiden kehittämistä tutkiva Huotilainen toteaa, että työajan käsite ei tunnu soveltuvan ainakaan kaikissa tehtävissä työn mittaamiseen. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat niin, että niitä on enää vaikea erottaa toisistaan. Toimistolla vietetyn ajan seuraaminen työaikaleimauksilla ei Huotilaisen mukaan palvele työn mittaamista.

Hänen mukaansa erityisen huonosti työajan käsite sopii nykyajan asiantuntijatehtäviin. Niissä täytyy yrittäjähenkisesti miettiä, mikä on työni kannalta olennaista, johon aikani ja jaksamiseni riittää. Samanlaista yrittäjähenkisyyttä on alkanut näkyä useimmissa muissa töissä.

Kun työaika mittaa enää kovin huonosti työtä, siirrytään Huotilaisen mukaan työsuoritusten mittaamiseen. Hän kuitenkin myöntää, että työn arvioiminen työsuoritusten perusteella ei ole ongelmatonta. Huotilainen kehottaakin jokaista työntekijää miettimään, miksi työpaikalle tulee.

Myös työkalut ja työskentelytilat muuttuvat. Etätöiden trendin Huotilainen ei usko laskevan tulevaisuudessa.

Työhuoneeni oven pielessä on jo vuosikaudet lukenut ”Ihmisen on edelleen itse ratkaistava kysymys siitä, miksi töihin tullaan”. Se olkoon päivittäinen piikki lihassani siitä tosiasiasta, että kaiken, aivan kaiken toiminnan keskiössä on oltava asiakas, kuntalainen ja Jämsän elinvoima. Tuosta näkökulmasta meidän pitäisi pohtia omia aikaansaannoksiamme. Ja pohtia myös sitä, voisiko jonkun asian tehdä toisin tai vielä paremmin. Oikeutus työllemme tulee vain ja ainoastaan veronmaksajalta.

2 kommenttia artikkeliin ”Työaika – menneen maailman mittariko?

  1. Nykyisen työn mittariksi sopisi työaikaa paremmin työn vaikuttavuuden mittaaminen, mutta mitä ihmettä on tuo vaikuttavuus? Onko se sivistyspalveluissa sivistyksen tason paraneminen ja miten sitä mitataan? Onko se elinkeinoyhtiössä syntyneiden työpaikkojen lukumäärä, elinkeinorakenteen muutos vai väestön määrän lisääntyminen ja miten mitataan elinkeinoyhtiön vaikuttavuutta siinä yhtälössä?
    Kunnallistalouden professori Harri Laihonen toteaa blogissaan: (tietovirta.wordpress.com) että tulevaisuusdialogia tarvitaan ja tarkoittaa sillä myös sitä, että myös vaikuttavuuden mittaamisesta on keskusteltava. Suoritteet (=työaika) ei riitä ja strategisen tason mittareihin vaikuttavat meitä enemmän globaalit muutosvoimat. Kiitos keskustelunavauksesta Auli!

    Tykkää

  2. Auli Korhonen

    Kiitokset Anna-Liisa kommentista. Julkisten palveluiden ja henkilöstön työpanoksen vaikuttavuuden mittaaminen on äärimmäisen vaikea asia, mutta miettiä sitä pitää. Lähtökohta kuitenkin on, että jokaisen työpanoksen pitää olla oikeisiin asioihin kohdennettu ja oikeaan aikaan tehty, ottaen huomioon asiakkaan ja / tai kuntalaisen saaman hyödyn.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s