Valinnanvapautta, vastuuta ja tekemisen pöhinää

Kiky ja sote, viime päivien kuumat lyhenteet. Itse olen enemmän pohtinut sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuutta niistä näkökulmista, jotka työn kautta ovat itselle lähimpänä eli henkilöstön ja kunnan hyvinvointitehtävän näkökulmista.

Kävin kuulemassa sote-guruja, kuten Martti Kekomäkeä, Jouko Isolauria, Petri Virolaista, Jukka T Salmista, Heikki Hiilamoa, Kristiina Mukalaa ja Hanna Mäntylää. Uudesta sotesta jäi kuuleman perusteella vaikutelma, että hihat on vielä kääräistävä moneen otteeseen tämän uudistuksen toteuttamiseksi käytännössä eli esitys on vielä kovin keskeneräinen. Varsinkaan näihin kertomiini näkökulmiin en saanut juuri lisävalaisua – yhteisesti jaoimme ihmettelyn, miten esimerkiksi kuntien on se terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen jatkossa hoidettava ja esimerkiksi millaista henkilöresurssia se vaatii. Yleinen vitsi tuntui olevan, että odotamme seuraavaa tiedotetta asiasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän puheesta puhalsivat liberalismin tuulet ja hän peräänkuulutti ihmisen oman vastuun esille nostamista valinnanvapauden vastapainona. Eli hänestä ihminen ei voi elää miten sattuu ja laittaa yhteiskuntaa kustantamaan itse aiheuttamiensa ongelmien (mm. ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi) seurauksia eli siis sairauksia. Minustakin on hyvä, että puhumme myös omasta vastuustamme hyvinvointimme ollessa kyseessä. Mutta miten ne ihmiset, jotka sairautensa vuoksi eivät tämän vastuun ottamiseen kykene? He ovat varmasti myös niitä, joita uuden soten hehkutettu ominaisuus eli valinnanvapaus ei juuri todellisuudessa koske.

Itse olen ymmärryksessä, että pääasiallisin tavoitteemme hyvinvointityössä on terveyserojen kaventaminen. Kuulemieni puheenvuorojen jälkeen ymmärrän, että suomalaisista murto-osa on niitä, joita tämä uuden soten tuoma valinnanvapaus koskee siinä mielessä, että he pystyvät valitsemaan palveluntuottajansa LAADUN perusteella. Tosiarjessa pääosa ihmisistä ohjautuu lähimpään hoitopaikkaan eli valinta perustuu sijaintiin ja siihen, miten hyvin hoitoon pääsee eli saako aikoja.

Haasteena on myös se, että mistä löytää palveluntarvitsijana vertailukelpoista tietoa eri palveluntuottajista. Yrityksiä luoda näitä tietopankkeja toki on, esimerkiksi surullisesti julkisuudessakin ollut kalliiksi tullut Palveluvaaka. Tieto on hajallaan eikä se ole yhteismitallista. Mistä löytää tietoa siitä, mitkä ovat hoitoon pääsyajat, montako potilasvahinkoa ko. palvelutuottajalla on ollut tai mikä on heidän sairaalainfektioiden määrä ja onko kenties muita komplikaatioita ollut kilpailijoita enemmän. Tai mikä on asiakastyytyväisyys? Valintaa ohjaa sijainnin lisäksi laatua enemmän ne ystävän hyvät kokemukset jostakin paikasta. Eli valintaa tehdään mielikuvilla ja intuitiolla, kuten kauppaostoksissa niin ikään. Valinnanvapauteen liittyy siis riski, että ne terveyserot eivät laskekaan, vaan jopa kasvavat.

Joka tapauksessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnissä melkoinen tekemisen pöhinä. Etsitään aidosti asiakkaan eikä vain organisaation näkökulmasta toimivia palveluverkostoja. Pyritään oikeasti eroon ihmisen juoksuttamisesta luukulta toiselle ja otetaan ihminen hoidossa vastaan kokonaisuutena. Monin digitaalisin keinoin pohditaan palvelujen uudistamista ja juuri sitä ihmisen itsensä mahdollisuutta ylläpitää terveyttään ja hyvinvointiaan esimerkiksi virtuaalisen personal trainerin avulla. Silti sitä tosiasiaa uudistuskaan ei muuta, että asiakas olisi täydellinen kingi: sosiaali- ja terveydenhuolto ei useiden asiantuntijoiden puheissa edelleenkään muutu tilausravintolaksi eli ei voi tilata itselleen mitä vain tutkimuksia eli vaikkapa kokovartalomagneettia. Tätä valinnanvapautta ei ole tulossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtävä on Jouko Isolaurin sanoin tarjota vaikuttavaa apua olemassa olevaan ongelmaan.

Jämsässä olemme pohtineet hyvinvointijohtamisen mallia jo uudemmalta pohjalta, jämsäläisten hyvinvointia johdetaan jatkossa verkostoina ja uskoisin mallimme olevan sulavasti muokattavissa tarpeen vaatiessa. Uudistukseen perehtyneitä kuultuani pidän kehittämisen suuntaamme oikeana. Monilta eri aloilta olevien kaupungin ja muiden toimijoiden verkostolla teemme työtä jämsäläisten hyvinvoinnin eteen. Tilanteemme on tosin hivenen keskivertokuntaa erilainsempi johtuen isosti ulkoistetuista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluistamme.

Yksi asia näissä uudistuksissa tuntuu olevan selvä: tulevaisuutta ei voi jäädä odottamaan, vaan se on tehtävä. Nythän meillä on jatkossa puoli tuntia viikossa enemmän tekemisen aikaakin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s