Esimiehen 7 keinoa työyhteisön tappamiseen

Esimies on paljon, mutta ei kaiken väärti työyhteisössä. Valtaa seuraavan vastuun laiminlyöminen erinäisin keinoin, voi olla esimiehen toiminnassa tai toimimattomuudessa kuolettavaa työyhteisön hyvinvoinnin näkökulmasta. Mudulla, kokemuksella ja luetulla tiedolla listaisin esimiehen 7 kuolemansyntiä seuraavasti:

1. Aina on rahaa saikkuihin – ja osaoptimointiin.

Jokavuotisen talousarvion laadinnan yhteydessä varataan reilusti euroja sijaismäärärahoihin pohtimatta miksi tämä raha tarvitaan. Jos taustalla on runsaat sairauspoissaolot ja sijaiset tarvitaan paikkaamaan varsinaisia työntekijöitä, voi kysyä onko tämän asian eteen tehty kaikki. Aiheuttavatko työolot poissaoloja, jotka olisivat kissat pöydälle nostamalla kehitettävissä? Kysymys on pohjimmiltaan osaoptimoinnista, jatketaan peittoa hölmöläisittäin ompelemalla peiton jalkopäästä otettu palanen yläpäähän, eikä nähdä asioita kokonaisuutena.

2. Aina on aikaa sähläämiseen ja selittämiseen, mutta ei kehittämiseen.

Kiire, se pirullinen kumppani, jonka vastuulle selitetään tai jolla oikeutetaan asioiden vaiheessa olo tai myöhästyminen. Työtä on niin, ettei kehittämään ehdi. Eikö tässä vaiheessa tulisi juuri kehittää, pohtia mistä kiire johtuu ja yhdessä työyhteisön kanssa miettiä, voisimmeko tehdä jotakin toisin? Josko edes järjestystä parantamalla välttyisimme ajan kulumiselta etsimiseen? Aikaa ei ole kehittää ja priorisoida, mutta aina on aikaa selittää, miksi ei ole ollut aikaa. Terveiset tässä kohtaa kirjoitusta Marko Kestille.

3. Aina on mahdollisuus siirtää asioita.

”Jos en käsittele asiaa nyt, voihan olla että se menee ohi” –ajattelu harvoin johtaa muuhun kuin paisuviin ongelmiin. Usein niiden kuuluisten hiljaisten signaalien ilmaantuessa voisimme kohtuullisella ajankäytöllä ja puuttumalla asiaan ehkäistä työyhteisöä kriisiytymästä. Kunnon solmujen aukominen se vasta aikaa ottaa ja sitä ei voi enää siirtää, kun työyhteisö ei kykene suoriutumaan tehtävästään.

4. Joku muu hoitaa.

”Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden johtaminen ovat niitä HR:n lykkäämiä ylimääräisiä tehtäviä – kunpa voisi keskittyä perustehtäviin. Voisiko joku muu täytellä ne riskien arvioinnit ja vetää sen työyhteisön kehittämisen ilman että esimiestyöstä tarvitsee puhua… Ettekö te saaneet tähän jotakin konsulttirahaakin?” No more comments. Lukekaa rivien välistä. Tässä yhteydessä en lähetä terveisiä kenellekään, pohtikaa tunnistatteko tästä itsenne vai onko hahmo täysin mielikuvitukseni tuote eli fiktiivinen.

5. Ennustettavuuden sijasta pelottavuutta.

Esimiehen ja työnantajan perusolemukseen kuuluu ennustettavuus. Henkilöstön laatupoikkeamiin tulee puuttua, mutta se tehdään ennustettavasti eli olemassa olevien toimintaohjeiden mukaisesti. Mielivallalla ei saada ihmisiä antamaan parastaan.

6. Kritiikin pelko.

Jos esimies ei ole harjaantunut ratkaisukeskeiseksi, on esimerkiksi työntekijöiden hänelle suoma kriittinen arviointi kauhistus. Voisiko omassa esimiestyössä olla korjaamisen varaa? Voisiko työntekijöiltä kysyä, että miten sinä tämän asian hoitaisit sitten? Saati jos ihan yhdessä pohtisimme asioiden tilaa ja kehittämistä. Vastuutakin jakamalla ja asioita perustelemalla voi valottaa maailman monimutkaisuutta työntekijöille ja saada heidät ymmärtämään esimiehen roolin ja ponnistelun määrän asioiden edistämiseksi.

7. ”Sanoin sen jo kerran”

Loppujen lopuksi esimiestyössä toisto on voimaa, eikä vain yhdellä menetelmällä. Hyvä viestintä on johtotähti, jota ei saa päästää hiipumaan.

 

Niin, olisinhan voinut kirjoittaa nämä seitsemän piirrettä käänteisesti hyvän esimiehen ominaisuuksina, koska tunnen niitä mahtavan joukon, mutta kuka teistä olisi lukenut tämän loppuun asti? Terveisiä Jämsän kaupungin esimiehille 🙂

3 kommenttia artikkeliin ”Esimiehen 7 keinoa työyhteisön tappamiseen

  1. Kiitos Hannele blogista. Olipa oivallinen tiivistys siitä, mitä ei tulisi tehdä. Sen verran on tuota työuraa takana, että kaikki kuolemansynnit saatoin tunnistaa jostain urani varrelta. Mutku ja sitku on tulleet tutuiksi…. tiedäthän ne työelämän känkkäränkät.

    Tykkää

  2. Hannelelta hienoa ironiaa. Täst mie tykkään. Ajattelun aihetta itse kullekin. Kritiikin sieto ja ratkaisukeskeisyys kolahtivat minuun. ”Nahka” on lähes 30 vuoden aikana paksuuntunut niin, että kritiikkiä ei aina edes ota kritiikkinä. Oman itsensä kannalta on kuitenkin parempi, että ottaa onkeensa asioista ja koettaa ne pikimmiten hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Kaikkea me emme saa valmiiksi koskaan, mutta hyvä on yrittää. Ja kehittäminen on jostakin kumman syystä kirosana joillekin. Vaikka sen pitäisi olla ihmismielelle hoitoa ja tuuletusta. Ei meitä ole kielletty ajattelemasta sinisiä ajatuksia. Niistä voi joskus tulla todellisuuttakin. Väri voi muuttua, mutta aina jotain kehitystä kuitenkin. Niin se vaan on, karavaani kulkee. Ei se käskemällä pysähdy.

    Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s