Kehittäjän polku ei kulje kaikkien mielimaisemissa

Työyhteisöjen ja työelämän kehittäjältä, ehkäpä kaikilta kehittäjiltä, vaaditaan monia kestävyysurheilijan ominaisuuksia, sopivasti huonomuistisuutta, tulevaisuuden uskoa, luovaa hulluutta sekä rohkeutta edetä vaikka varmuutta tulevaisuudesta ei ole. Lisäksi kehittäjän tulee osata yhdistää teoriaa ja käytäntöä. Hänen tulee osata oppia historiasta ja lukea tulevaisuuden hiljaisia signaaleja. Kahdeksan vuoden kehittämistyön kokemuksella kiteytän kehittäjän ominaisuuksia.

Kehittäjän mieli on kyseenalaistava. Kehittäjä osaa kyseenalaistaa asioita, myös omia tarkoitusperiään, jotta asiantuntijan vahvasta tietäjän roolista ei tule este kehittymiselle. Kehittäjä on perustelujen mestari, siksi on katsottava ajoittain omien perustelujensa taakse, millä oikeutuksella asioita ajaa. Kehittäjän mieli on kykyä tehdä valintoja ja luoda tärkeysjärjestyksiä.

Kehittäjän mieli ei kulje aina kaikkien mielimaisemissa, siksi kehittäjillä on oltava kykyä unohtaa ja taitoa löytää erinäisestä palautteesta se rakentava osuus. Kehittäjä onkin valmis kohtaamaan tunteet. Pääsääntöisesti muutoksiin on latautunut niin paljon tunnetta eli kehittämisessä on kysymys pitkälti kokemusten johtamisesta. Kehittäjälle muutosta ei ole erillisenä, vaan se on jotakin pysyvää ja normaalia.

Kehittäjä on avoin ja kyllin rohkea tuomaan asiat esille, kieltäminen ja salailu eivät edistä asioita. Kehittäjä ei kanna kaunaa, koska asioita esille nostavaa ei katsota aina hyvällä eikä saatu palaute ole pelkkää helmeä.

Kehittäjän mieli katsoo asioita eri kulmista, alussa kaikki on mahdollista. Kehittäjä iloitsee siitä, että edes onnistumisissa voidaan kokea yhteistä riemua siitä, mitä yhdessä on saatu aikaan ja miten kukin siinä on osallisena ollut. Uutta toimintatapaa haettaessa ja vakiinnuttaessa kehittäjän mieli ei kyykähdä, vaikka matkalla haasteet ja ongelmat usein henkilöityvät.

Kehittäjä haluaa kehittää asioita yhdessä ja yhteisestä näkökulmasta, omaan napaan tuijottelu ei vie organisaatiota kokonaisuutena eteenpäin. Yhdessä tekeminen, porukan mukaan saaminen sekä työyhteisöjen rohkaiseminen motivoivat ja auttavat kehittäjää jaksamaan. Kehittäjällä on vahvat sosiaaliset taidot, koska tulevaisuus luodaan yhdessä ja sen luominen edellyttää vuorovaikutusta.

Kehittäjä osaa katsoa asioita etäältä. Koulutus, lukeminen, keskustelut ja vaihtelevat maisemat auttavat tässä. Lähtö maalikyliin tai metsän äärettömyys pitävät myös hapekkaana ja auttavat tajuamaan, että kaukaa näkee lähelle. Kehittäjä kantaa vastuun luomistaan todellisuuksista, mutta osaa myös suhteuttaa tekemänsä työn ja oman organisaationsa isompaan mittakaavaan. Kestävyysurheilun lisäksi kehittäjä onkin moniottelija.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Kehittäjän polku ei kulje kaikkien mielimaisemissa

  1. Kylläpä taas kolahtelee. Kehittäjä on sosiaalinen muurahainen, joka innostuu ja innostaa, kiertää suuretkin kivet ja pitää aina mielessä, mitä varten tätä työtä tehdään. Katse meillä on etäämpänä siintävässä horisontissa ja jalat maassa, vaikka välillä pyrähdämme helikopterilla tarkastelemaan, miltä maailma näyttää suuremmasta mittakaavasta ja mikä tuleman pitää. Mielessä pyörii jo seuraava kysymys, seuraava haaste, seuraava ongelma, eikä koskaan tule valmista. Kehittäjän suurin vahvuus on loputtoman muutoksen sietokyky, ymmärrys siitä ettei tämä Iisakin kirkko tule koskaan valmiiksi. Olla armollinen itselle, olla armollinen toisille, siitäkin on kysymys.

    Tykkää

    1. Hannele Rahkonen

      Loistava ilmaisu Anna-Liisa tuo sosiaalinen muurahainen – sitähän me olemme! Korsi korrelta keko valmistuu… Ja ne polkujen verkostot ovat valtavia… Ja muuten, osaisiko kehittäjä olla ilman muutosta? Olisiko se loppu jos kehitys pysähtyisi? Niin, aika usein kehitys on se synonyymi muutokselle, vaikka kaikki muutos ei tosin vie eteenpäin. Mutta yleensä ne muutokset tulevat ikään kuin annettuina…

      Tykkää

  2. Kysymyksesi: osaisiko kehittäjä olla ilman muutosta taitaa olla samaa sukua kun kysymys: osaisitko olla oppimatta uutta. Ei taida onnistua. Ajattelenkin, että vaikka muutos tulee meille monesti annettuna, meidän kehittäjien luonto on miettiä, miten saamme parhaan mahdollisen ulos siitä muutoksesta (vaikka se olisikin taka-askel), tai edes tulisimme toimeen uudessa tilanteessa. Formica socius (sosiaalinen muurahainen) ei voi lakata ajattelemasta, oppimasta eikä toimimasta, sillä se on sen luonto.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s