Työhönsä sopiva ja itseensä tutustunut?

Työtä on liikaa ja työaika ei riitä. Asiakkaat ovat hankalia ja jättävät kirjelmiä viivästyneestä palvelusta. Pomokin kyselee, kun työtä on ruuhkaksi asti. Ymmärtääkö se yhtään miten paljon teen?

Kevään ja kesänkin aikana olen lukenut useita artikkeleita ja keveämpiä tekstejä työn kuormittavuudesta tai määrästä. Työtä on liikaa ja se näännyttää. Luettavaa on riittänyt myös palautumisesta, kivoja asioita pitää tehdä myös työn jälkeen eikä vain lomilla.

Mutta entä jos työ olisikin se kiva asia? Itse uskallan väittää, että olisi melkoista kidutusta, jos työssä ei olisi mitään hyvää ja koko työaika olisi yhtä sekuntien laskemista. Työstäkin voi saada energiaa, eikä se aina ole vain kuluttavaa. Hämmästelen, että tästä puhutaan niin vähän. Niin illuusiossa en elä, että väittäisin työn olevan aina kivaa. En usko mitalijääkiekkojoukkueen jäsenilläkään olevan kaukalossa koko ajan mukavaa, mutta se lopputulos palkitsee. Pari hammasta meni, mutta aah, se kultamitali!

Minusta hirveän ja valitettavan vähän kirjoitetaan työn voimaannuttavista puolista. Miten ihana fiilis se onkaan, kun porukalla olemme löytäneet siihen mahdottomalta tuntuneeseen tehtävään ratkaisun, joka vaikuttaa vielä hyvältä. Tai mikä ilo oivalluksesta, jonka tein rakentamaani esitykseen kuvatakseni erästä asiaa. Satojen sanojen tilalla eittämättä hyvä kuva. Jess!

Tai miksi ei puhuta enemmän siitä, että työ yksinkertaisesti ei sovi tekijälleen. Se voi olla liian iso päähineen kohdalta, jättää selän paljaaksi tai puristaa varpaita. Suomennettuna siis ottaa henkisesti tai fyysisesti kipeää tekijälleen. Jopa henkilön unelmaduuni voi sitä tehdessä osoittautua sopimattomaksi, jolloin työ kuormittaa eikä edes suju. Onko siis alun perin aina kysymys siitä, että työtä on liikaa? Mistä tämä oravanpyörä syntyy ja kiihtyy?

Keinomme asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja kykymme suhtautua suureen työmäärään vaihtelevat suuresti. Nämä eroavaisuudet eivät koske vain pomoja ja asiantuntijoita, vaan voivat olla aivan missä työroolissa vain työskentelevän tilanne. Esimerkiksi sairaanhoitajan iltavuoro voi mennä ihan pipariksi ja kaamea stressi puskee päälle, kun perussetin lisäksi ilmaantuu kolme ”ylimääräistä” hommaa. Ja sitten on se sairaanhoitaja, jonka iltavuoroon tulee 12 ”ylimääräistä” työtä. Yövuorolaisen saapuessa töihin hän kertoo rentona tehneensä niistä 10, aloittaneensa sen yhdennentoista ja se yksi on siirrettävissä aamuun… Eikä hän ole yhtään kuormittunut.

Ajat eivät helpotu. Tulevaisuuden työn kirjoitetaan vaativan yhä enemmän yrittäjähenkisyyttä ja kykyä sopeutua muutokseen. Muutoksen nykyiseksi synonyymiksi käy minusta jo sana normaali. Muutos on ja pysyy, siitä puhuminen erillisenä asiana on jo vanhanaikaista. Tämä haastaa meidät työntekijät tuntemaan yhä paremmin vahvuutemme ja kehittämistarpeemme. On harjaannutettava kykyä sietää keskeneräisyyttä ja kyettävä uudistamaan tapojaan toimia. Virheitäkin tällä matkalla varmasti tapahtuu ja niistä otetaan opiksi eikä lamaannuta kynnyksen alle. Puhumattakaan siitä, että puhaltaisimme koko ajan itse lämpöä virheidemme muistelupuheeseen.

Myös tulevaisuuden aikakäsitys pitenee. Meidän on nyt viimeistään havahduttava kasvattamaan aikajännettämme tulevaisuuden suhteen viikoista, kuukausista vuosiin. Samalla nämä haasteet antavat minusta myös uutta kipinää, kun voimme yhdessä pohtia ja luoda sitä tulevaisuutta.

Pirjo Nikkilä & Jaana Hautala kirjoittavat Sitran blogissa 6.2.2017, että riittävillä itsetuntemustaidoilla varustetulla ihmisellä on kykyä pysähtyä ja olla läsnä. Näin tunnistaa myös omat tarpeensa ja kykenee huolehtimaan itsestään paremmin, mikä on aivan keskeinen taito työssä ja elämässä ylipäätään.

Oman työosaamisen päivittämisen lisäksi tarvitaan uusia elämisen taitoja, juuri niitä henkilökohtaisia taitoja, jotka mm. auttavat pysähtymään, valitsemaan, mukautumaan, palautumaan sekä ajattelemaan tietoisemmin, selkeämmin ja myös rohkeammin. Näillä taidoilla Nikkilän ja Hautalan mukaan huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme alati muuttuvassa työelämässä. Heistä kyse on taidoista, joita lisääntyvässä moniammatillisessa työskentelyssä tarvitaan erilaisten ihmisten kanssa pärjäämiseen ja toisilta oppimiseen.

Nikkilä ja Hautala kiteyttävät minusta oivallisesti tulevaisuuden työelämätaitoja: ”Oppiakseen tulee voida hyvin. Innostuakseen tulee olla tilaa uudelle. Suoriutuakseen erinomaisesti tarvitaan itsesäätelyä ja -kontrollia.”

Aloittakaamme tulevaisuuden luominen siis tutustumalla itseemme.

Blogin lähde: https://www.sitra.fi/blogit/miksi-tyontekijan-itsetuntemus-ja-tietoisuustaitojen-merkitys-kasvaa/

2 kommenttia artikkeliin ”Työhönsä sopiva ja itseensä tutustunut?

  1. Nіght hoսsehold devotions һad been solme of the essentіal components of Lee and Larry?s day.
    Dddy read pаrt of the story of Jesus coming
    at Christmas which is the place he read eѵery year during Decembeг
    so theyd know the actual pjrpose for Christmas, too hvе fun the start of Jesus.
    At the finish of іt, Lee aѕked, ?Daddy, didd Jesus get a birthday
    celebration yewrly with presents aand a clown too?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s