Työturvallisuussatuja ja muita kertomuksia

Työturvallisuuskoulutuksen jälkeen monen elämä ei ole kuin ennen, vaivihkaa sitä huomaa ravintolassa pohtivansa lautasten painavuutta ja hätäpoistumisteiden sijaintia työntekijän näkökulmasta grillillä. Työturvallisuuden voi ulottaa moneen muuhunkin…

Olipa kerran, jos toisenkin: satu. Tarinoita menneestä nykypäivään sijoitettuna työturvallisuustwistillä.

Yksintyöskentelyn vaaroihin joutuu heti Pieni Punahilkka viedessään ruokakoria isoäidilleen metsän halki. Tai Prinsessa Ruusunen, joka ilman henkilönsuojaimia ja asiaankuuluvaa perehdytystä pisti sormensa värttinään ja vaipui syvään uneen.

Puhumattakaan häirinnän ja epäasiallisen kohtelun määrästä Tuhkimoa kohtaan. Äitipuoli teetti tyttörukalla eniten sekä likaisimmat työt ja salli hänen nukkua vain tulisijan ääressä sängyn sijaan. Onneksi sadun prinssi oli huolehtivainen ja haki lasikenkään sopivan käyttäjän, eikä viis veisannut varusteiden sopimattomuudesta.

Rumassa ankanpoikasessa muista poikasista isona ja harmaana erottuva poikanen saa tuta pihan muiden eläinten ivan erilaisuudestaan johtuen. Työnantajan huolehtimisvelvoite ei tarinassa toteudu, eikä siinä kerrota esimiehen keskusteluista ja sovituista toimenpiteistä eikä niiden seurannasta. Poikanen piileskeli koko pitkän talven. Tarina päättyy tilanteen ratkeamattomuuteen omalla työpaikalla kasvaneen poikasen löytäessä toisen porukan, joutsenet. Ja sopeutuessa sattuneesta syystä täydellisesti siihen joukkoon.

Kemikaaliturvallisuuden merkityksestä ja varsinkin niiden oikeaoppisesta säilyttämisestä saamme käsityksen Lumikissa ja seitsemässä kääpiössä. Lumikin tervehtymistä olisi edesauttanut sentään käytettävissä ollut ajantasainen käyttöturvallisuustiedote.

Bremenin musikanteissa eläinten musiikkiesityksessä heidän karkottaessaan varkaita talosta oli kuulovaurio enemmän kuin todennäköinen kuulonsuojauksen puuttuessa.

Tähkäpäässä prinssin kiipeillessä palmikkoa pitkin oli nähtävissä työn vaarojen selvityksen ja riskien arvioinnin täysin unohtuneen työturvallisuuslain hengessä perustoimintona. Työtapaturma toteutuikin pahimmalla mahdollisella tavalla. Prinssi putosi ja selvisi itse putoamisesta hengissä, mutta sai piikkipensaasta vakavan pysyvän haitan eli menetti näkönsä.

Muistamme perheen ainoan lehmän köyhyydessään papuihin vaihtaneen Jaakon, jonka äiti nakkasi pavut suutuksissaan tunkiolle ikkunasta. Yön aikana pihalle oli kasvanut valtava pavunvarsi, jota pitkin Jaakko kiipesi taivaaseen jättiläisen linnan aarteita noutamaan.

  • Sen pituinen se, totesi työsuojelutarkastaja ja asetti pavunvarren käyttökieltoon uhkasakon nojalla lopettaakseen Jaakon kiipeilyn korkeuksiin.

Yksi kommentti artikkeliin ”Työturvallisuussatuja ja muita kertomuksia

  1. Työturvallisuussatuja ja muita kertomuksia, Hannele Rahkonen

    Vau! Tyylejä on hyvä aina välillä vaihtaakin, ja saduista joka lähtöön.

    Ruman ankanpoikasen tarina jäi kuitenkin mietityttämään. Siinähän ankkayhteisö ei oppinut mitään, tavallaan uhri poistui kuten vaikkapa koulukiusauksen uhri muuttaa toiseen kouluun.
    Pahimmassa tapauksessa kiusaaja löytää uuden uhrin. Voihan sattua, että joku ankkalapsi syntyy hieman erikoisempana, ties vaikka raajarikkona, ja hänkin tulee kiusatuksi erilaisuutta vieroksuvassa yhteisössä? – Pitäisikö keksiä ihan uusi satu siitä, miten vuosien etsinnän ja miettimisen päästä yllättäen huomataankin, että ihan kaikilla, pienellä raajarikollakin ja rumalla ankanpoikasella on heilläkin VAHVUUKSIA, jotka tarvitaan yhteiseen hyvään oloon? Mistä tämä HYVÄ TOTUUS löytyi?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s