Mistä jämsäläinen elinvoima kumpuaa?

Elinvoimaista kuntaa pidetään suhteellisen ymmärrettävänä käsitteenä. Yksinkertaistettuna kunta on elinvoimainen, kun se pystyy tuottamaan asukkailleen paikkakunnalla elämiseen tarvittavat palvelut. Elinvoimaisuus on siis käsitteellinen tavoite, tila, johon kunta voi pyrkiä panostamalla monenlaisiin asioihin.

Jämsän kaupunki tulee organisoimaan palvelunsa uudelleen siten, että kaupungin elinvoima vahvistuu nykyisestä. Uudelleenorganisoimisesta päätetään talousarvion 2020 käsittelyn yhteydessä ja muutokset tullaan tekemään vaiheittain. Kaikkea ei ole tarkoitus pistää uusiksi.  Jämsän kaupunki tuottaa tai järjestää paljon kuntalaisten hyvinvointiin ja fyysisen ympäristön kehittämiseen ja ylläpitämiseen liittyviä palveluja, jotka ovat laadukkaita ja toimivia. Niihin palveluihin organisaatiouudistusta ei tässä vaiheessa ole tarkoitusta laajentaa.

Nyt tapahtuvan organisaatiouudistuksen tavoitteena on lisäarvon tuottaminen elinvoiman kasvattamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa asioita, joilla tehostetaan kaupungin palveluorganisaation (sisältäen konserniyhtiöt) toimintaa, rakennetaan yhteistyötä toimijoiden (yritykset, yhteisöt, sidosryhmät, jne) kanssa ja lisätään sekä kaupungin että paikallisten yritysten tulovirtoja.

Jämsän kaupungin toteuttama elinvoimakysely on käynnissä elokuun puoleen väliin saakka. Sen avulla pyritään hahmottamaan, mistä osatekijöistä jämsäläinen elinvoima rakentuu, mihin vastaajat haluaisivat kaupungin voimavaroilla panostaa ja mitä ajatellaan elinvoimapalvelujen organisoinnista. Kysely on tarkoitettu kaikkien kuntalaisten, kesäkuntalaisten, yrittäjien, henkilöstön, luottamushenkilöiden ja sidosryhmien vastattavaksi.

Kyselyyn on tärkeä vastata, koska elinvoimaa tulisi pystyä kasvattamaan nykyisillä voimavaroilla. Lisää rahaa tai muita resursseja ei uudistuksen myötä ole tiedossa kaupungin kassasta, mutta nykyiset panokset on tarkoitus asettaa uudella tavalla. Kyselyssä teidän on mahdollista kertoa oma näkemyksenne siitä, mihin kaupungin kannattaisi käyttää voimavaransa lisäarvon tuottamiseksi.

Kiitän lämpimästi jo antamistanne vastauksista.  Näkemyksiänne toivotaan lisää ja niitä pääsette kertomaan tämän linkin kautta: >>> elinvoimakyselyyn.

Kunnan myönteinen tulevaisuus edellyttää tulevaisuusosaamista

Kunnan toiminnan ytimessä on, että kunnissa tehtävä työ on valtaosin ihmisten välistä, ihmisten kanssa ja ihmisille tuotettavaa työtä, jossa myös johtaminen on monimuotoinen, keskenäisriippuvainen ja vuorovaikutuksellinen tehtävä. Tilanteessa, jossa muutoksen vauhdin ja suunnan hallinta on muuttunut haasteelliseksi, tulevaisuutta koskevan vuorovaikutuksen ja yhdessä muodostettavan tulevaisuustiedon merkitys korostuu. Tulevaisuuden ennakoinnin tekee haasteelliseksi, ettei tulevaisuutta ole olemassa. Tulevaisuusosaamisen avulla voidaan kuitenkin päätellä, mitä todennäköisesti tapahtuisi.

Jämsän kaupunki ja Jämsek Oy järjestivät yhteistyössä 1.3.2019 kansainvälisen tulevaisuuspäivän tapahtuman teemalla: ”Tulevaisuus ei tule, se tehdään.” Tilaisuuden tavoitteena oli johdatella osallistujia tulevaisuusajatteluun, käydä tulevaisuuskeskustelua ja herätellä. Osallistujille teetettiin kolme tehtävää: tulevaisuuden merkitseminen aikajanalle, tärkeimpien megatrendien äänestäminen  ja perususkomusten kartoittaminen.

Kuinka kaukana tulevaisuus on?

Kaikki mikä ei ole tapahtunut, on tulevaisuutta. On kuitenkin eri asia puhutaanko siitä, mitä tulee tapahtumaan 1, 10 vai 100 vuodessa. Varsinkin niissä tilanteissa, joissa tehdään isoja ja kauaskantoisia ratkaisuja, tulisi päätösten vaikutuksia arvioida reilusti muutamaa vuotta kauemmaksi. Lähtökohtaisesti ihminen tapaa ennustaa omaa lähitulevaisuutta oman lähimenneisyytensä perusteella ja lähiympäristönsä mielipiteisiin nojautuen.  On paljon vaikeampaa arvioida, mikä vaikutus on esim. yksittäisellä investoinnilla Jämsän kaupungin työpaikkakehitykseen 15 vuoden päästä, kun jäätelöpuikon ostamisella omaan talouteen. Suurten investointien osalta ennakoinnin kykyä tulisi kuitenkin olla.

aikajana

Tärkeimmät megatrendit: Jämsä 2040?

Tulevaisuusajattelu ei ole helppoa. Sen lisäksi että vaikutamme tulevaisuuteemme omilla päätöksillämme tai jättämättä ne tekemättä, meihin vaikuttavat myös muutosvoimat. Jämsä ei ole tyhjiössä, jossa voitaisiin ajatella että suuret muutosvoimat kuten globalisaatio, kaupungistuminen, älykkäiden teknologioiden kehittyminen, jne eivät koskettaisi meitä. Tärkeimmäksi megatrendeiksi Tulevaisuuspäivän työskentelyyn osallistuneet valitsivat väestöön ja alueelliseen erilaistumiseen liittyvän megatrendin. Minkä sinä olisit valinnut?

Megatrendit

Perususkomukset: Jämsä 2040

Tulevaisuuksia pohdittaessa ja niistä keskusteltaessa on hyvä tunnistaa omia tulevaisuuteen liittyviä olettamuksia ja rajoituksia, tehdä ne näkyviksi ja arvioida niitä kriittisesti. Jätämmekö tulevaisuutta  pohtiessamme huomioimatta asiat, joista emme ole kiinnostuneita, joita emme ymmärrä tai jotka eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä.

188C086A-9873-4BAE-B443-0F3061AB30D3Perususkomuksilla tarkoitetaan joitakin sellaisia kaiken päätöksenteon kulmakiviä, joihin on voitu ja voidaan ilman epäilyä luottaa. 1980-luvun lopulla Suomen valtion perususkomuksena oli Neuvostoliittoa koskevissa skenaarioissa, että YYA – sopimus on ja pysyy. Jälkikäteen arvioituna voisi väittää, että perususkomus oli väärä.

Onko olemassa perususkomuksia, joihin sinä uskallat luottaa? Tunnistatko perususkomuksia, kun pohdit minkälainen kunta Jämsä on 2040?

Tulevaisuusajattelu on kehittyvän organisaation ominaisuus

Tulevaisuusajattelu ei kuulu vain kunnille, vaan sitä on syytä harjoittaa kaiken päätöksenteon taustalla. Onnistunut tulevaisuusajattelu tuottaa tietoa siitä miten voi tulla toimeen epävarmassa tulevaisuudessa ja se auttaa suuntaamaan toimintaa siten, että se kaikkein kurjin tulevaisuus ei koskaan toteutuisi. Kasvun rajat (1972) raportissa todetaan:” Hyvä skenaario vaikuttaa tulevaisuuteen jo ilmaisemalla, millaisia vaihtoehtoja on olemassa. Näin se voi tehdä itsensä mahdottomaksi jo pelkästään sillä, että se on muodostettu.” Tulevaisuus ei ole pelkästään myönteisiä tulevaisuuskuvia, vaan tulevaisuuteen kuuluu myös roso, josta tulisi pystyä keskustelemaan.

Pallo on nyt laitettu vierimään. Toivon, että tämä pieni ponnistuksemme käynnistää runsaasti moniarvoisia, analyyttisia, arvostavia, luovia ja sallivia tulevaisuuskeskusteluja.

Tulevaisuuspäivän tilaisuuden kalvot voi ladata Jämsek Oy:n sivuilta: https://www.jamsek.fi/tulevaisuus-ei-tule-se-tehdaan/ ja tilaisuudesta tehty tallenne on nähtävillä Jämsän kaupungin Youtube – kanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=Evz6lt9duf0

 

 

 

 

 

 

Algorytmejä vai valintaa?

Moni kunta kantaa huolta mainekuvastaan. Vetovoiman lisääminen ja mainekuvan parantaminen tunnistetaan kuntien strategian arvoiseksi tavoitteeksi ja vetovoimaisuutta käytetään runsaasti erilaisten ehdotusten perusteluna. Hyvä niin. Usein kuitenkin sanotaan, että kirjoitettu strategia on jotain muuta, kun se todellinen strategia.  Kirjoitettu strategia on juhlapuheita. Ratkaisut ja toimenpiteet (=todellinen strategia) ihan muuta. Niinhän se on kotonakin. Puhe rakastamisesta ei riitä, jos teot puhuvat sitä vastaan. 

”Jos heinolalaiset eivät pidä palveluja hyvinä, niin se kantaa vaikka kuinka kauas. Me itse arvostamme Heinolaa ja sen palveluja. Mainekuvan rakentaminen lähtee omasta puheestamme. Etenkin teoistamme.”

Tein sosiologisen testin. Tutkin muutaman Facebookissa julkaistun myönteisen uutisen osalta, miten niistä on tykätty, miten niitä on jaettu ja miten niitä on kommentoitu. Pääsääntöisesti myönteiset (joskin usein vähän tavanomaiset) uutiset saivat Facebookissa reilut kymmenen tykkäystä, muutaman jaon ja satunnaisen kannustavan kommentin. Samaan aikaan kielteiset uutiset yhteiskunnalliseen pahoinvointiin liittyen keräävät tykkäyksiä, kommentteja ja jakamista. Huono-osaisuutta, irtisanoutumisia, kunnanosien palvelujen alas ajamisia, huonoa palvelua, huono johto ja huonot päättäjät. Syyllisten etsimistä.

”Keskiössä on mainekuva ja brändi. Minkälainen on Heinolan mielikuva? Meillä on brändivelkaa, joka meidän on korjattava. Mainekuvan on perustettava tekemiseen. Brändivelka paranee ainoastaan teoilla. Jokaisen ihmisen on pystyttävä kertomaan hyvää kertomusta.”

Itse uskon lähtökohtaisesti siihen, että ihmiset eivät ole pahantahtoisia, eivätkä tahallaan vaikuta kielteisesti oman asuinkuntansa mainekuvaan. Varmaan on niin, että positiiviset uutiset saavat vähäisesti tykkäyksiä ihan vaan sen vuoksi, että algorytmit eivät suosi positiivisuutta.  Ei kai kukaan tekisi sellaista tietoista valintaa, että jättäisi tykkäämättä myönteisestä omaa kotipaikkaa koskevaa uutista tai unohtaisi jakaa sen. Ei kai?

Me helposti syytämme mediaa kielteisten juttujen kirjoittamisesta, mutta itse taidamme kuitenkin syyllistyä samaan (tai sitten se on se algorytmi). Mielensäpahoittajien mielenmaailma sopii meille niin paljon paremmin, kun mielensävalaisijan. Tästäkin blogista joku pahastuu, koska mielipiteeni ymmärretään sananvapauden rajoittamiseksi. Ei pitäisi ymmärtää.

”Kirjataan ylös niitä asioita mitkä on hyvin, jotta voimme kertoa hyviä tarinoita. Meidän on oltava ylpeitä omasta toiminnastamme ja tekemisistämme.”

Meillä on paljon hyviä tarinoita, joista meidän on syytä olla ylpeitä. Toivoisinkin, että niistä myös kerrottaisiin, niistä kannustettaisiin ja niitä jaettaisiin. Toivoisin myös, ettei positiivinen mainekuva olisi vaan meidän tiedottajien, kehittäjien, median tai asianomistajien asia. Tarvitaan ryhmävoimaa, tarvitaan tykkäyksiä ja tarvitaan jakamista. Jos ruskea kanamuna (world_record_egg) on kerännyt Instagramiin jo 7,8 miljoonaa tykkääjää (tilanne 22.1), kuinka pitkälle hyvä maineemme voisikaan meidät kantaa?

Lainaukset blogista Resurssiviisas Heinola: https://resurssiviisasheinola.wordpress.com/mainekuva/

Aikaikkuna on nyt auki

Jämsek Oy ja Jämsän kaupunki käärivät hihat koulutuksen järjestäjien kanssa korkeakoulutustarjonnan tuomiseksi Jämsään. Koulutustarpeita kartoittava kysely toteutettiin ja yleisötilaisuus järjestettiin tarkemman tarpeen selvittämiseksi. Tulevaisuudentutkimuksen (5-25 op) ja kasvatustieteen opinnot (25 op)käynnistyvät, jos opetusryhmät saadaan kasaan. Syksylle 2019 suunnitellaan mm. taloushallinnon ja psykologian opintoja. 

Kysyntä ratkaisee

Aikaikkuna on avattu oppijan käydä sisään. Korkeakouluista yhteistyössä ovat tässä vaiheessa mukana Jyväskylän avoin yliopisto, Jyväskylän kesäyliopisto, Turun avoin yliopisto ja Jyväskylän avoin ammattikorkeakoulu. Avoimen yliopiston opintoihin voi hakeutua mukaan kuka tahansa. Pääsyvaatimuksia tai esim. valintakokeita ei ole.

Opetusta järjestetään Jämsässä, mikäli sitoutuneita opiskelijoita löytyy riittävästi. Viisi ilmoittautunutta ei riitä opintoryhmän perustamiseen, eikä hämäläinen harkinta tällä kertaa ole valtti.  Opintoihin kannattaa ilmoittautua heti, jos opiskelu Jämsässä kiinnostaa. Tosiasia on, että opiskelijavolyymit Jämsässä eivät ole yliopistokaupunkien luokkaa, minkä vuoksi seuraavaa toteutusta saattaa joutua odottamaan pitkäänkin. Jollei ole kysyntää, ei ole toteutusta.

 

Äänekoski edelläkävijänä

Äänekoskella avointa korkeakouluopetusta on ollut tarjolla syksystä 2017 lähtien. Jämsän tapaan Äänekoskella lähdettiin liikkeelle koulutustarvekyselyn ja yleisötilaisuuden järjestämisellä. Kauppatieteen, markkinoinnin, työoikeuden jne. kursseille on ilmoittautunut riittävä määrä opiskelijoita, jotta kurssit on voitu toteuttaa ja yhteistyö avointen korkeakoulujen kanssa jatkuu. Myös muissa Keski-Suomen kunnissa on pyrintöjä korkea-asteen koulutuksen järjestämiseen.

Joustavasti kohti tutkintoa?

Koulutuksen laaja-alainen muutos tarjoaa joustavia vaihtoehtoja oman polun rakentamiseen ja työssä tarvittavan osaamisen lisäämiseen. Jämsässä järjestettävät opinnot voivat olla polku korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Opintokokonaisuudet soveltuvat erinomaisesti esim. henkilöille, jotka ovat jääneet ilman jatko-opintopaikkaa tai jotka pohtivat hakemista kasvatustieteen tai tulevaisuudentutkimuksen opiskelijaksi. Opinnot suoritetaan monimuoto-opintoina ja ne pystyy mainiosti toteuttamaan myös työn ohella. Mahdollisuudesta opiskella työttömyysetuudella kannattaa kysyä TE-toimistosta.

Mitä oppiminen tarkoittaa? Sitäkö että kerää tietoa,
vai sitäkö että muuttaa omaa elämäänsä?
— Paulo Coelho

Ihan liekeissä

Minä olen bensakone. Joku muu dieselmoottori. Meidän eromme näkyy siinä, että minä innostun nopeasti uusista asioista ja pistän toimeksi. Diesel-kone ihmettelee, mitä tuo sauhuaa – harkitsee, käynnistyy ja puksuttaa sitten maaliin sinnikkäästi ja taitavasti.

Jämsän kaupungin TOPA-hankkeen (toimistopalvelujen uudelleen organisointi) parissa on nyt työskennelty melkein vuosi. Moni saattaa vieläkin ajatella: ”Ei tästä mitään tule. Ei tämä mitään auta. Ei näissä olla ennenkään onnistuttu! Ihan liian vaikeaa. Ihan turhaa hommaa! Kyllä tämä vielä perutaan.” Minä olen aivan liekeissä sillä näen, kuinka dieselkoneet ovat pikku hiljaa käynnistymässä.

Jämsän kaupunki järjestää yhdessä Kuntekon kanssa sisäisten kehittäjien valmennuksen, jonka tavoitteena on parantaa toimistotyöntekijöiden ja esimiesten valmiuksia oman työnsä kehittämiseen. Valmennuksen toteuttaa Heli Hajda Hyria Business Instituutista.

Ensimmäinen valmennusjakso toteutettiin 13.9 ja lamppu syttyi moneen kertaan. Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli, että työyhteisön kehittäminen mahdollistuu sillä, että kukin työyhteisön jäsen tuntee itsensä, tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa, osaamisensa ja motivaation lähteensä ja oivaltaa että me kaikki olemme työmme kehittäjinä erilaisia. Voimme olla pelle pelottomia, luovia hörhöilijöitä, arjen puurtajia tai analyyttisiä insinöörejä.

Tapaamme suhtautua kehittämiseen vaikuttavat erilaiset temperamenttimme, eli tapamme suhtautua asioihin. Temperamentit tulevat esiin ihmisten erilaisena aktiivisuutena, sopeutuvuutena tai sinnikkyytenä. Toiset meistä ovat herkempiä häiriöille ja suhtautuvat uuteen vetäytymällä tilanteesta. Myös toimintamme intensiteetti tai mielialamme suhteessa kehittämiseen ovat temperamenttimme ilmentymiä.

Temperamenttien eroja ei pidä yhdistää ihmisten älykkyyteen. Bensakoneen yltiöpäinen aktiivisuus ja innokkuus ei ole merkki kehittäjän tyhmyydestä sen enempää kuin älykkyydestäkään. Se vain on. Bensakone minussa näkyy siten, että innostun nopeasti asioista ja pistän toimeen, ennen kuin dieselmoottorit ovat ehtineet edes harkita asiaa. Minun haasteeni on pitkäjänteisyyden puute. En tunne työn imua samojen asioiden pitkäpiimäisestä puurtamisesta, enkä nauti rutiineista.

Eläköön erilaisuus ja onneksi on kokeilut. Usko tai älä tämä blogiteksti syntyi kuudessa minuutissa kokeilemalla puheentunnistusta. Olen taas liekeissä!

Voe mahollinen paikka

Edit 29.8: Muisti teki tepposet ja Romania muuttui Albaniaksi.

Voe mahollinen paikka huomaan miettiväni ensimmäisen TOPA-muutosvalmennuksen jälkeen. Mihin tämä porukka pystyykään kun sille antaa vaan mahdollisuuden? Olisittepa nähneet sen pöhinän ja kuulleet sen porinan. ”Romanialainen penkki” näyttää syntyneen Jämsään.

Romanialainen penkki

Mikä ihmeen romanialainen penkki, kysytte. Seija Stömberg (Työhyvinvointikaista) kertoi tarinan meille, minä versioin sen muistinvaraisesti teille. Tarina kertoo suomalaisten opintomatkasta Romaniaan.  Matkan oppaana ja tulkkina toimi romanialaissyntyinen opiskelija. Yksi osallistujista oli liikuttuneena ihaillut vehreää vuoristoista maalaismaisemaa ja kysynyt opiskelijalta, mitä hän veisi mukanaan Suomeen kotimaastaan, jos vain yhden asian saisi valita. ”Penkin”, vastasi opiskelija. Kysyjä hämmentyi, niin kuin arvata saattaa: miksi ihmeessä juuri puisen, ahavoituneen ja vähän liitoksistaankin repsahtaneenkin penkin?

Maatalous ja karjan (lampaiden) kasvatus on yksi tärkeistä elinkeinoista vuoristoisella maaseudulla. Romanialaisen vuoristotien jokaisessa taloon johtavassa tienhaarassa on penkki. Aamulla karja viedään laiduntamaan ja illalla se tuodaan takaisin kotiin. Kun karjan hoitoon liittyvät työt illan koitossa on hoidettu, romanialaiset tulevat kodeistaan vuoristotien varteen penkeilleen rupattelemaan. Niillä penkeillä surraan, rakastutaan, sairastetaan, jaetaan ja ratkotaan ongelmia.  Penkki on voima, joka pitää yhdessä. Penkki on paikka, jossa yhteisö rakennetaan. Penkki on tärkein.

Kuntekon avulla penkki rakennettiin Jämsään

Jämsän kaupunki toteutti TOPA -selvityksen viime vuodenvaihteessa ja kevään korvalla kaupunginhallitus päätti, että toimistopalvelut pistetään uuteen uskoon. Samalla päätöksellä pistettiin vauhtia organisaatiokulttuurin muuttumiseen, kun Jämsän kaupungilla lähdettiin tekemään muutosta tiimiorganisaation suuntaan. Muutoksen tueksi haettiin ja saatiin Kuntekon rahoitusta, jolla toteutetaan seitsemän päivän muutosvalmennus.

Valmennus rakentuu tietosisällöistä, mutta erityisen suuri merkitys on valmennuksen aikaisella vuorovaikutuksella, uusiin tiimikavereihin tutustumisella, luottamuksen syvenemisellä, yhteisten merkitysten rakentamisella sekä yhteisellä ongelmanratkaisulla. Mukaan ovat lähteneet miltei kaikki TOPAlaiset ja tulosta syntyy väistämättä.

Tietosisältöjä, järjestelmien toimintaan liittyviä knoppeja, lakimuutosten vaikutuksia ym. voidaan oppia webinaareissa, Helsingin seminaaripäivissä, monimuoto-opiskeluna ja kirjoja lukemalla, mutta yhteisön rakentaminen muutostilanteessa, jossa työyhteisöt rakentuvat uudelleen, edellyttää dialogia. Sitä varten on nyt olemassa penkki – se mahollinen paikka, jos vaan oivaltaa istahtaa hetkeksi.

 

 

 

 

 

Tiimin viisi toimintahäiriötä

Viime viikonloppuna lueskelin amerikkalaisen Patrick Lencionin ajatuksia tiimien toimintahäiriöistä. Alun perin suhtauduin kirjaan kohtuullisella varauksella, mitä lienee tuotteistettua amerikanhömppää, mutta mitä pidemmälle luin Patrickin tarinaa Decision Tech– yhtiöstä, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että Lencion on tavoittanut ja osannut muotoilla minkä tahansa tiimin toimintaan liittyvät ongelmat tiiviisti ja arkijärkisesti. Lencionin teos (Viisi toimintahäiriötä tiimissä) on vahva lukusuositukseni, mutta jos et ole lukija, Lencionilta löytyy paljon videomateriaalia Youtubesta >>>. 

lencioni

Decision-Techin johtoryhmään kuuluu Lencionin tarinassa erinomaisen asiantuntevia omien alojensa huippuosaajia. Silti yritys ei pärjännyt markkinoilla, vaan selkeästi alisuoriutui. Yhtiön ongelmat johtuivat siitä, että sen johtoryhmä ei toiminut tiiminä.

Johtoryhmän jäsenet eivät luottaneet toisiinsa, eivätkä tunteneet toistensa heikkouksia tai vahvuuksia. Turvattomassa ympäristössä apua ei pyydetty, vaikka se olisi ollut tarpeen ja vaikka yhtiön suorituskyky olisi selkeästi parantunut yhteistyön tekemisestä. Jokainen vastasi vain omasta osastostaan ja toi esiin sen huipputuloksia. Epäonnistumisia piiloteltiin. Johtoryhmässä vallitsi keinotekoinen sopusointu. Nälvimistä ja härkkimistä harrastettiin, mutta aitoja konflikteja, joiden tavoitteena olisi ollut ongelmanratkaisu välteltiin.  

Yhteisiin tavoitteisiin ei sitouduttu, eikä niistä oltu edes sovittu. Jokainen tunnisti yhtiön ongelmat, mutta tarkasteli ongelmanratkaisua vain oman osastonsa kautta. Talousosaston tavoitteena oli vähentää rahan käyttöä. Markkinointiosaston lisätä näyttävää markkinointia. Tuotekehitysosaston kehittää uusia tuotteita, joiden avulla markkinat saataisiin haltuun, jne. Yhteistä näkymää siitä, mikä on kaikkein tärkein tavoite, ei ollut.

Vastuuta yhtiön ongelmista välteltiin, eikä kukaan puuttunut johtoryhmässä alisuoriutumiseen tai huonoon käytökseen. Asiat saivat olla, vaikka se kuormitti johtoryhmän jäseniä, lisäsi työelämän epätasa-arvoa ja heikensi yhtiön tulosta. Jokaisen tavoitteena oli edistää omaa näyttävää uraansa ja saada yksilöllistä tunnustusta, viis veisaten yhteisistä tavoitteista ja yhtiön menestymisestä markkinoilla.

Desicion-Tech pelastui. Sille palkattiin toimitusjohtaja, joka sai johtoryhmän toimimaan tiiminä. Kehittämisprosessi ei ollut kivuton ja se tarkoitti myös sitä, etteivät kaikki johtoryhmän jäsenet voineet enää jatkaa yhtiön palveluksessa. Tulosta alkoi kuitenkin syntyä.

Lencionin ajatuksia voidaan hyödyntää minkä tahansa tiimin rakentamisessa tai minkä tahansa ryhmän tiimiyttämisessä, jos niin tahdotaan. Minä uskon, että tiimin jäsenten yhteen laskettu panos on enemmän, kuin yksilöllisistä tavoitteista koostuvan ryhmän panos. Sen vuoksi Jämsän kaupungin toimistopalvelut tullaan syksystä alkaen järjestämään kolmen tiimin mallilla.

Tällä hetkellä elämme prosessissa vaihetta, jossa tarvitaan muodollisia menettelyjä ja päätöksiä, jotta päästään käyntiin. Pinnalla ovat malttamattomuuden, epävarmuuden ja epäuskon tunteet. Muutosvastarintaakin esiintyy. Asiat ovat kuitenkin etenemässä ja viimeistään syksyn tullen päästään käsiksi tiimien rakentamiseen, toiminta-ajatusten ja prosessien kuvaamiseen sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisemiseen. Kriittinen menestystekijä tulee olemaan, kuinka pian toimistopalvelutiimeistä tulee työntekijöiden ensisijaisia tiimejä entisten työyhteisöjen sijaan. Aikaa se ottaa, tulenkantajia ja työrauhaa se vaatii, mutta myönteiseen lopputulemaan uskon.