Tiimin viisi toimintahäiriötä

Viime viikonloppuna lueskelin amerikkalaisen Patrick Lencionin ajatuksia tiimien toimintahäiriöistä. Alun perin suhtauduin kirjaan kohtuullisella varauksella, mitä lienee tuotteistettua amerikanhömppää, mutta mitä pidemmälle luin Patrickin tarinaa Decision Tech– yhtiöstä, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että Lencion on tavoittanut ja osannut muotoilla minkä tahansa tiimin toimintaan liittyvät ongelmat tiiviisti ja arkijärkisesti. Lencionin teos (Viisi toimintahäiriötä tiimissä) on vahva lukusuositukseni, mutta jos et ole lukija, Lencionilta löytyy paljon videomateriaalia Youtubesta >>>. 

lencioni

Decision-Techin johtoryhmään kuuluu Lencionin tarinassa erinomaisen asiantuntevia omien alojensa huippuosaajia. Silti yritys ei pärjännyt markkinoilla, vaan selkeästi alisuoriutui. Yhtiön ongelmat johtuivat siitä, että sen johtoryhmä ei toiminut tiiminä.

Johtoryhmän jäsenet eivät luottaneet toisiinsa, eivätkä tunteneet toistensa heikkouksia tai vahvuuksia. Turvattomassa ympäristössä apua ei pyydetty, vaikka se olisi ollut tarpeen ja vaikka yhtiön suorituskyky olisi selkeästi parantunut yhteistyön tekemisestä. Jokainen vastasi vain omasta osastostaan ja toi esiin sen huipputuloksia. Epäonnistumisia piiloteltiin. Johtoryhmässä vallitsi keinotekoinen sopusointu. Nälvimistä ja härkkimistä harrastettiin, mutta aitoja konflikteja, joiden tavoitteena olisi ollut ongelmanratkaisu välteltiin.  

Yhteisiin tavoitteisiin ei sitouduttu, eikä niistä oltu edes sovittu. Jokainen tunnisti yhtiön ongelmat, mutta tarkasteli ongelmanratkaisua vain oman osastonsa kautta. Talousosaston tavoitteena oli vähentää rahan käyttöä. Markkinointiosaston lisätä näyttävää markkinointia. Tuotekehitysosaston kehittää uusia tuotteita, joiden avulla markkinat saataisiin haltuun, jne. Yhteistä näkymää siitä, mikä on kaikkein tärkein tavoite, ei ollut.

Vastuuta yhtiön ongelmista välteltiin, eikä kukaan puuttunut johtoryhmässä alisuoriutumiseen tai huonoon käytökseen. Asiat saivat olla, vaikka se kuormitti johtoryhmän jäseniä, lisäsi työelämän epätasa-arvoa ja heikensi yhtiön tulosta. Jokaisen tavoitteena oli edistää omaa näyttävää uraansa ja saada yksilöllistä tunnustusta, viis veisaten yhteisistä tavoitteista ja yhtiön menestymisestä markkinoilla.

Desicion-Tech pelastui. Sille palkattiin toimitusjohtaja, joka sai johtoryhmän toimimaan tiiminä. Kehittämisprosessi ei ollut kivuton ja se tarkoitti myös sitä, etteivät kaikki johtoryhmän jäsenet voineet enää jatkaa yhtiön palveluksessa. Tulosta alkoi kuitenkin syntyä.

Lencionin ajatuksia voidaan hyödyntää minkä tahansa tiimin rakentamisessa tai minkä tahansa ryhmän tiimiyttämisessä, jos niin tahdotaan. Minä uskon, että tiimin jäsenten yhteen laskettu panos on enemmän, kuin yksilöllisistä tavoitteista koostuvan ryhmän panos. Sen vuoksi Jämsän kaupungin toimistopalvelut tullaan syksystä alkaen järjestämään kolmen tiimin mallilla.

Tällä hetkellä elämme prosessissa vaihetta, jossa tarvitaan muodollisia menettelyjä ja päätöksiä, jotta päästään käyntiin. Pinnalla ovat malttamattomuuden, epävarmuuden ja epäuskon tunteet. Muutosvastarintaakin esiintyy. Asiat ovat kuitenkin etenemässä ja viimeistään syksyn tullen päästään käsiksi tiimien rakentamiseen, toiminta-ajatusten ja prosessien kuvaamiseen sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisemiseen. Kriittinen menestystekijä tulee olemaan, kuinka pian toimistopalvelutiimeistä tulee työntekijöiden ensisijaisia tiimejä entisten työyhteisöjen sijaan. Aikaa se ottaa, tulenkantajia ja työrauhaa se vaatii, mutta myönteiseen lopputulemaan uskon.

Korkeakouluun Jämsässä?

Tosiasioita:

  • Jämsän väestö vähenee valitettavan nopeasti
  • Väestö vähenee eniten ikäluokassa 20-24 vuotiaat
  • Muuttaminen tapahtuu pääosin työ- tai opiskelupaikan vuoksi
  • Tarttis tehdä jotain
  • Me tehdään jotain!!!

Korkeakoulutuksen järjestäminen Jämsässä on yhteinen tahto

Jämsän kaupunki, Jämsek Oy, Gradia Jämsä, Jämsän kristillinen kansanopisto, Jyväskylän avoin yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu ovat lyöneet hynttyyt yhteen korkeakoulutuksen järjestämisen edellytyksien selvittämiseksi ja koulutuksen toteuttamiseksi Jämsässä. Tahtotila on yhteinen.

Jämsän kaupungin tavoitteena on kaikilla keinoilla lisätä kaupunkilaisten hyvinvointia ja kiinnittymistä paikkakuntaan. Jämsek Oy:n toimii tavoitteellisesti Jämsän elinvoiman vahvistamiseksi ja osaavan työvoiman takaamiseksi alueen elinkeinoelämälle. Paikallisilla toisen asteen koulutuksen järjestäjillä on koulutuksen tarjonnan monipuolisuuteen ja laatuun liittyviä tavoitteita ja niin edelleen. Tahtotilaa ja tavoitetta korkeakoulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle löytyy.

Korkea-asteen koulutuksen kehittämisen tavoitteet luovat erinomaisen pohjan ja monipuolisia mahdollisuuksia korkeakoulutuksen järjestämiselle keskuskaupunkien ulkopuolella, jos koulutustarpeet voidaan tunnistaa riittävän tarkasti ja opiskeluun sitoutuneista opiskelijoista saadaan kasattua riittävän suuret opintoryhmät.

Koulutustarpeita kartoittava kysely toteutettiin 5.4 -8.5 välisenä aikana. Kyselyyn saatiin 107 vastausta. Kyselyn pohjalta järjestetään 8.5 yleisötilaisuus Vitikkala-salissa. Kyselyn ja yleisötilaisuuden tuloksiin palataan myöhemmin.

Jämsässä toteutettava korkeakoulutus voi olla reitti korkeakoulututkintoon, osaamisen täydentämiseen tai työelämälähtöiseen oppimiseen

Jämsässä toimivilla toisen asteen koulutuksen järjestäjillä on myönteisiä kokemuksia korkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Yhteistyö jatkuu toisen asteen seutuviikolla (viikko 41), jonka aikana järjestetään yhteistyössä Jyväskylän avoimen yliopiston ja Jyväskylän avoimen ammattikorkeakoulun kanssa kursseja toisen asteen opiskelijoille. Yhteistyömuotojen kirjoa ja kohderyhmää on tarkoitus laajentaa nykyisestä.

Korkeakoulutuksen kentässä on käynnissä laaja-alainen muutos, jossa korkea-asteen koulutuksen joustavuus lisääntymässä. Muutos tarkoittaa mm. seuraavia asioita:

  • Laajempia mahdollisuuksia koulutuksen personointiin ja räätälöintiin
  • Työelämän ja kouluelämän vaiheiden vuorottelun mahdollisuuksia ihmisen elämänkaarella
  • Opetusjärjestelyihin liittyvien ratkaisujen vaihtoehtojen runsastumista
  • Korkeakoulujen laaja-alaista yhteistyötä, jolloin valtaosa korkeakoulujen opetustarjonnasta on tarjolla ympäri maan
  • Nopeutuvia ja vaihtoehtoisia reittejä tutkintotavoitteisten korkeakouluopintojen piiriin ja
  • Helppoa tapaa testata, olisiko minusta korkeakouluopiskelijaksi

Monella tapaa voidaan ajatella, että opiskelun kulta-aika on käsillä. Koulutuksen laaja-alainen muutos tarjoaa joustavia vaihtoehtoja oman polun rakentamiseen ja työssä tarvittavan osaamisen lisäämiseen. Motivaation uuden oppimiseen jokainen tietysti joutuu etsimään itsestään.

 

 

 

 

 

Toimistopalvelujen tiimimalli parantaa palvelua

Kaupunginhallitus käynnisti marraskuussa 2017 toimistopalveluhankkeen, jonka tavoitteena oli toimistopalvelujen uudelleen järjestäminen. Uudelleen järjestämiselle on vahvat perustelut: toimistohenkilöstön kiivastahtinen eläköityminen, kuntatalouden haasteet sekä työn muuttuminen digitalisaation ja muiden yhteiskunnallisten muutoskulkujen myötä.

teamwork-2499638_1920

Eläköitymisen myötä Jämsän kaupungin toimistotyötä tekevän henkilöstön määrä tulee supistumaan kovaa vauhtia. Nykyisellä, perinteisellä organisaatiolla ajaudutaan mahdottomaan tilanteeseen henkilöstövoimavarojen suhteen, sillä jo nyt sekä toimistotyöntekijät että esimiehet raportoivat raskaasta työkuormasta ja kasvaneesta henkilöstöriskistä, kun sijaisia ei ole tai erityisalaan liittyvät tehtävät on vastuutettu vain yhden tai muutaman henkilön hoidettavaksi. Haasteen ratkaisemiseksi olemme esittäneet kaupunginhallitukselle toimistotyön uudelleen organisoimista toimistopalvelujen tiimimallilla.

Toimistopalvelujen tiimimallilla haetaan ratkaisua kasvaneisiin henkilöriskeihin ja työkuormaan. Muistin rapautumista ja hiljaisen tiedon katoamista eläköitymisen myötä ehkäistään jakamalla olemassa olevaa erikoisosaamista tiimeissä ja tiimien välillä. Lisäksi tiimimallilla pyyhitään organisaation muistista sellaisia asioita ja toiminnan tapoja, joista ei ole hyötyä tulevaisuuden toimistotyössä. Toimistopalveluresurssien kokoamisesta kolmeen palvelutiimiin odotetaan pidemmällä aikavälillä seuraavan myös työelämän laadun kehittyminen, sillä henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöihin, työympäristöön ja työn toteutuksen tapaan tulevat lisääntymään ja henkilöriskit merkittävästi vähenemään.

Toimistopalvelujen tiimimalli tulee jakamaan toimistoissa tehtävän työn uudestaan ja parantamaan Jämsän kaupungin tuottamia palveluja. Yhtäältä se tasoittaa ruuhkahuippuja, kun toimistotyötä voidaan jakaa useamman henkilön kesken. Toisaalta se vähentää henkilöstöriskejä. Kolmanneksi se kuormittaa tasaisemmin kaikkia toimistotyön tekijöitä. Neljänneksi se asettaa kaikki esimiehet ja asiantuntijat tasa-arvoisempaan asemaan toimistopalvelujen saatavuuden suhteen. Viidenneksi se kokoaa toimistotyön osaamista laaja-alaisesti ja sen myötä parantaa toimistotyön laatua. Kuudenneksi se parantaa asiakaspalvelun laatua vähentämällä asiakkaan ”luukuttamista”, kun eri alojen osaamista kootaan suppeampaan määrään palvelupisteitä. Seitsemänneksi se tehostaa toimistotyötä ja karsii päällekkäisyyksiä ja kahdeksanneksi vapauttaa resursseja toimistopalvelujen kehittämiseen ja digitalisaation edistämiseen.

Toimistotyön uudelleen organisoiminen on suuri muutos, vaikka työn sisältö ensi vaiheessa säilyisikin samana. Toimistopalvelutiimeissä tehtävä työ ei ole jatkossa sidoksissa yhteen suorituspaikkaan vaan muuttuu luonteeltaan monipaikkatyöksi, jossa toimistotyötä tehdään vaihtuvissa työympäristöissä monenlaisille asiakkaille. Ehdotettu toimistopalvelujen tiimimalli toimii lähtökohtana jatkuvalle kehitystyölle, jossa siirrytään perinteisestä organisaatiosta kohti itseohjautuvaa tiimiorganisaatiota. Toimistotyöntekijöistä tulee muutoksen myötä kaikkien yhteisiä resursseja, mikä tulee parantamaan myös työn laatua, kun paras mahdollinen osaaminen on koko organisaation käytettävissä.

Siellä missä tehdään uudistuksia, esiintyy muutosvastarintaa. Muutosvastarinnalla tarkoitetaan muutoksen tai sen suunnittelun vastustusta ja kritisointia, joka ilmenee yksilöiden tai ryhmien käyttäytymisessä. Selvityksessä Jämsän kaupungin toimistopalvelujen uudelleen organisoimiseksi olemme kiinnittäneet erityistä huomiota muutosvastarinnan havainnointiin ja lyhyestä toteutusajasta huolimatta muutokseen sopeutumista helpottavalle vuorovaikutukselle on pyritty löytämään aikaa ja keinoja.

On luonnollista, että kaikki uusi pelottaa ja muutoksen pelko aiheuttaa vastarintaa. Ihmisten on yleensä hyvin vaikeaa luopua vanhoista, tutuista toiminnoista ja toimintaympäristöistä. He kiintyvät yhteisöönsä, työtovereihinsa, paikkoihin ja huoneisiin, sillä ne edustavat omaa tilaa ja reviiriä. Ihmisille on tärkeää pystyä kontrolloimaan ympäristöään ja ennustamaan sen muutoksia. Suuressa muutoksessa, ihmisille pitää jatkuvasti kertoa, mikä muuttuu, miksi ja miten? Kysymykset ja kyseenalaistaminen pitääkin sallia, sillä se kertoo siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita työstään ja muutoksen kourissa oleva asia on heille tärkeä.

Dialogiin kannustaen,

Anna-Liisa ja Leena

Lisätietoja kaupungin verkkosivuilta >>.

 

Mistä sen tietää, mitä pitäisi tehdä?

”Pitäisi vähän miettiä asioita eteenkin päin!”, kovisteli yksinhuoltajaäiti teiniä, kun kesätienestit oli pistetty menemään shoppailuun ja hauskaan aikaan kavereiden kanssa. Edessä oli lukion toinen vuosi, kurssikirjojen osto, lukiolaisten bileet, harrastusmenoja ja monta muutakin rahan reikää. Osa menoista oli ennustettavissa (kurssikirjojen osto), osasta oli viitteitä (kännykän takkuilu), osaa ei voinut mitenkään aavistaa (äidin vakava sairastuminen autoimmuunisairauteen).

Kunta on kuin yksinhuoltajaäiti, jolla on monta lasta huolehdittavana. Kunnan lapsia ovat kunnan järjestämät palvelut mukaan lukien konsernin toiminta.

Trendit

Trendillä tarkoitetaan kehityssuuntaa, taipumusta tai suuntausta joka kuvaa pitkän aikavälin kehitystä. Trendejä ovat mm. väestöennusteet, verotuloennusteet sekä kaupungistuminen ja ilmastonmuutos. Trendeistä on helppo saada tietoa. Niitä tutkitaan, niistä kirjoitetaan ja niistä vallitsee laaja yhteisymmärrys. Esimerkkiperheessä trendin virkaa toimittaa lukion kurssikirjojen ostaminen. Kurssikirjojen ostaminen tulee eteen väistämättä, niiden hinnan voi laskea ja ostamisen aikataulunkin arvioida.

Trendien seuraaminen kunnan toiminnassa kannattaa ja sitä tehdäänkin mm. talousarviota ja tulevaisuutta koskevia suunnitelmia laadittaessa. Kaikki ei tietenkään aina mene trenditiedon mukaan. Tulee yllätyksiä ja trendikin voi johtaa harhaan. Niihin tilanteisiin olisi hyvä olla varautunut.

Heikot signaalit

Heikko signaali on merkki uudesta nousevasta asiasta, tapahtumasta tms., joista voi tulevaisuudessa tulla jotain merkittävää ja suurta. Heikon signaalin tunnistaa usein siitä, että se jakaa mielipiteitä, herättää paheksuntaa ja on jopa epäuskottava. Esimerkkiperheessämme heikon signaalin virkaa toimittaa teinin kännykän takkuilu. Perheen teini on valitellut kännykän sammahtelua ja akun huonoa kestoa. Äiti on teinin valittelut kuitannut turhana jupinana (”teini toivoo hienompaa puhelinta”) tai kännykän kovasta käytöstä johtuvana asiana (”pitääkö sitä koko ajan roikkua netissä”) ja ärsyyntynytkin puheista. Jossain vaiheessa heikko signaali kuitenkin realisoituu nousevaksi asiaksi, kun huomataan että puhelimen päivittäminen ei enää onnistu teknisen syyn vuoksi ja uuden osto on edessä.

Kunnan toiminnan kannalta heikkojen signaalien tunnistaminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Professori Sirkka Heinonen oli 2010 pohdiskellut Mäntsälän kunnan maankäyttöön vaikuttavia heikkoja signaaleja. Heinosen bongaamat signaalit olivat:

  • Downshiftaaminen (=vapaaehtoinen kulutuksen vähentäminen)
  • Slow life (=slow filosofiassa annetaan aikaa ja tilaa rentoutumiselle ja luovuudelle, minkä tuloksena hyvinvointi ja elämän laatu kohoavat)
  • Vertikaaliviljely (,jossa kattopuutarhat, kaupunkiviljely, kompostointi, jne. lisääntyvät)
  • Peer-to-peer –opinto- ja koulutusmalli (,jossa opetus ja koulutus monen suuntaistuvat ja vertaisoppiminen lisääntyy)
  • Keinolihan tuotanto (,jossa keinotekoista lihaa aletaan tuottaa tuotantolaitoksissa ja karjankasvatus harvinaistuu)

Miltä kuulostaisi Jämsän kaupungin maankäytön suunnittelun näkökulmasta? Olisiko uskottavaa? Voisin kuvitella, että ainakin keinolihan tuotanto jakaa mielipiteet, vaikka mahdollista se taitaa olla ainakin muutaman vuosikymmenen päästä täälläkin.

Mustat joutsenet

No kaikista muutoksista ei ole näkyvissä edes niitä heikkoja signaaleja. Kun puhutaan mustista joutsenista, tarkoitetaan erittäin epätodennäköistä tapahtumaa, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: ne eivät ole ennustettavia, niillä on valtava vaikutus ja osaamme kehitellä niille jälkikäteen selityksen. Mustia joutsenia ovat olleet esimerkiksi globaali finanssikriisi, Turun puukotus, sekä Facebookin valtava menestys.

Esimerkkiperheessämme mustan joutsenen virkaa toimittaa perheen äidin vakava sairastuminen autoimmuunisairauteen. Musta joutsen on ennakoimaton siksi, että perheen äiti on pitänyt itsestään huolta ja käynyt säännöllisissä terveystarkastuksissa. Vakava tilanne on sen vuoksi, että äidin sairastumisen myötä perheen tulot romahtavat ja äidin edellytykset tukea teiniä koulutyössä heikkenevät. Jälkikäteen voidaan selittää, että äidin sairastama akuutti infektio on syynä odottamattoman sairauden puhkeamiseen, mutta täydellistä parannuskeinoa ei ole.

Myös kunnan toiminnan kannalta mustia joutsenia voi ilmestyä horisonttiin. Ne voivat olla elinkeinoelämään liittyviä, johtua poliittisista päätöksistä valtakunnantasolla, syntyä ekologisen katastrofin myötä, jne. Niitä pidetään epätodennäköisinä, mutta niiden seurauksena kunta väistämättä on polvillaan. Nostan esiin kolme esimerkkiä historiasta: Stora Enson tehtaan lakkauttaminen Kemijärvellä, VT – 9:n rakentaminen Päijänteen itäpuolelle ja Tshernobyl Venäjällä. Olisiko kukaan oikeasti osannut ennustaa tapahtumia?

Mitä tehdä, kun ei kuitenkaan tiedä mitä tapahtuu?

On totinen tosi, että tulevaisuutta ei voi ennustaa. Paraskin tulevaisuusskenaario on aina kuvaus pistetodellisuudesta, joka ei tapahdu sellaisenaan. Syytä ei silti ole vaipua synkkyyteen, sillä yhdestä arkijärkisestä tavasta valmistautua tulevaisuuteen olen kuullut ja kerron nyt teillekin.

Konkretisoina asiaa esimerkkiperheemme tapauksessa. Perheellä on kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta:

  1. Äiti menehtyy ja teini jää yksin
  2. Äiti jää kroonisesti sairaaksi, eikä kykene enää tuottavaan työhön
  3. Äidin krooninen sairaus saadaan hallintaan ja hän pystyy palaamaan työelämään

Vaihtoehtoisia tapoja toimia on ainakin kaksi: asiat voidaan jättää ennalleen ja odottaa muiden tekemiä ratkaisuja tai sitten voidaan tehdä päätös, joka on toimiva jokaisessa tulevaisuudessa. Esimerkiksi kollektiiviin muuttaminen voisi toimia. Yhteisasuminen olisi edullisempaa, kollektiivin sosiaaliset verkostot tukisivat sekä teiniä että äitiä ja kollektiivin jäseniltä olisi mahdollista saada myös käytännön tukea erilaisiin elämän haasteisiin. Vaikka tulevaisuus toteutuisi synkimmän vaihtoehdon mukaisesti, teini ei jäisi aivan yksin.

Vastaava esimerkki kunnan kontekstissa voisi olla sellainen jossa kunnalla on kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta:

  1. Kertakaikkinen kuihtuminen
  2. Tyylikäs taantuminen
  3. Lievä loisto

Erilaisilla tulevaisuuksilla on erilaiset ominaisuudet, mutta kaikkien vaihtoehtojen kohdalla voidaan pohtia, minkälaisia toimenpiteitä on tehtävä, jotta kunta pärjää parhaiten kussakin tulevaisuudessa. Jos löytyy sellaisia toimenpiteitä tai asioita, joista on hyötyä kaikissa tulevaisuuksissa, juuri niitä pitääkin tehdä ja juuri siksi myös tulevaisuuden vaihtoehtojen tutkiminen kannattaa.

 

Tulevaisuutta on opeteltava ajattelemaan

Jämsän työelämän SYKE –kyselyssä esitettiin kysymys: ”Organisaatiomme valmistautuminen tulevaisuutta varten.” Kysymykseen saatiin liki 160 hyvää vastausta, joista suuri valtaosa keskittyi pohtimaan omaan työhön tai välittömään työyhteisöön liittyviä ajatuksia. Tulevaisuutta tarkasteltiin seuraava vuoden tai taloussuunnittelujakson mittaisena.

On luonnollista ja ymmärrettävää, että kiivaassa työelämän rytkeessä lähitulevaisuus ja arkipäivän työhön liittyvät haasteet ovat päällimmäisenä mielessä, mutta maailman muuttuessa täytyy pystyä katselemaan pidemmälle.

Miksi tulevaisuutta on ajateltava? Eikö riitä, että hoitaa työnsä hyvin?

Tärkein syy tulevaisuuden ennakoinnille ja tulevaisuusajattelulle on muutos (ja se jos joku on pysyvää). Tulevaisuusajattelun hyödyt on helppo konkretisoida liike-elämän esimerkillä: jos osaisimme aavistaa, minkälaisille uusille tuotteille tai palveluille on markkinat 10 vuoden päästä, syntyisi siitä meille mahtava liiketoimintaetu, jonka avulla voisimme rikastua ”Rockefellereiksi”. Ennakointi on tärkeää yrityksissä, mutta yhtä tärkeää se on myös kunnissa. Toisaalta muutosta on syytä tarkastella mahdollisuuksien ja toisaalta myös uhkien tai riskien kannalta.

Kokretisoidaan asiaa vaikka rekrytointiprosessin kautta. Vakinaisen henkilön rekrytointi on aina päätös, joka vaikuttaa organisaation tulevaisuuteen laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti. Henkilö rekrytoidaan aina kokonaisuutena asenteineen, osaamisineen ja valmiuksineen kehittyä. Kunnat ovat suuren muutoksen kourissa, johon liittyy suuri määrä trendejä, joista mainittakoon digitalisaatio, robotiikka, alustatalous, ilmastonmuutos, demokratian kritiikki, kaupungistuminen, jne. ja kaikki nämä edellä mainitut tulevat vaikuttamaan mm. yleisammattimiehen tehtävänkuvaan tulevaisuudessa. Jos rekrytointi tehdään katsellen tulevaisuuteen yhden vuoden säteellä, eikä olla valmiita tarkastelemaan yksittäistä yleisammattimiehen vakanssia osana laajempaa kuviota, voidaan olla tilanteessa, jossa hätäisesti tehty rekrytointi osoittautuu huonoksi päätökseksi. Rekrytoitu yleisammattimies Tatu-Taitava Lapionheiluttaja on kyllä huipputason lapioija, muttei kykene ohjelmoimaan robottia, joka tulee hoitamaan lapiohommat viiden vuoden päästä.

Riittävästi vuorovaikutusta

Esimiesten arkitodellisuus on tietysti sitä, ettei yksittäisiä ratkaisuja voi alkaa liiaksi vatuloimaan. Ei yksittäisen työtuolin ostamisesta kannata laatia tulevaisuusskenaarioita tai pohtia ilmastonmuutoksen vaikutuksia työtuolin hankintaan. Karavaani kulkee ja se on pidettävä toimintakuntoisena tekemällä arkielämään liittyviä ratkaisuja.

Mielessä on kuitenkin pidettävä, että isoa organisaatiota tai tulevaisuuden kuntaa ei voi johtaa pelkästään arkisten ratkaisujen pohjalta. On oltava isompi kuva tulevasta. On oltava yhteinen käsitys siitä, mihin pyritään ja se on rakennettava ja ennen kaikkea ymmärrettävä yhdessä. Yhteisen tulevaisuudenkuvan rakentaminen ei tapahdu yksittäisen työpöydän takana, vaan edellyttää vuorovaikutusta työyhteisössä, työyhteisön ja organisaation johdon, sekä työyhteisön ja asiakkaan kanssa.

Kenelläkään yksilöllä ei voi olla varmaa tietoa tulevaisuudesta, eikä kenenkään tulevaisuutta koskeva käsitys ole väärä. Tulevaisuutta koskevaa näkemystä ei siis voi tilata höyryihin tuijottelevilta ennustajaeukoilta, vaan se on rakennettava vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Tulevaisuusajattelu tukee työssä jaksamista

Epävarmuuden sietäminen, kyky luovaan ongelmanratkaisuun ja kyky organisoida ja kehittää itseään ovat nykypäivän työelämän metataitoja, joita voi kehittää, mutta niitä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Hyvin monelle meistä työssäkäyvistä muutoksen mukana eläminen ja siihen liittyvien haasteiden ratkominen on sula mahdottomuus ainakin yksin. Omaan työhön kohdistuvat vaatimukset tuntuvat mahdottomilta, kun työn laajempi kehys on hahmottumatta.

Ajatellaanpa sitä Tatu – Taitava Lapionheiluttajaa: yleisammattimiestä joka on palkattu kaivamaan. Tatu tekee työtään suurella sydämellä ja hänen on hyvin vaikea ymmärtää, miksi kaivurirobotti yleensä hankitaan saati ryhtyä hankkimaan kaivurirobotin ohjelmointiin liittyviä taitoja. Tatun motivaatio työn tekemiseen heikkenee ja tyypilliseen tapaan sisäisiin ristiriitoihin etsitään ratkaisua pullon pohjalta, mikä väistämättä heikentää myös työkykyä.

Monta asiaa olisi voitu tehdä toisin. Rekrytoinnissa olisi voitu ottaa huomioon kehityksen laaja kehys ja hakea yleisammattimiestä, jolla olisi joko robotiikan osaamista tai minimissään ymmärrys siitä, että työ on muuttumassa.  Tatu-Taitava olisi voitu ottaa mukaan tulevaisuutta koskevaan keskusteluun, jossa yhteiskunnallinen muutos (robotisaatio), toimialaan liittyvät muutokset (kaivurirobottien hinnan aleneminen ja taukoamaton, väsymätön työsuoritus) ja toisaalta Tatu-Taitavan motivaatio oman työnsä kehittämiseksi olisi tehty näkyviksi.

Jotta ei tarvitse koskaan jälkiviisaasti todeta, miten olisi tullut toimia, kannustan vuorovaikutukseen tulevaisuutta koskevan tiedon rakentamiseksi. Arkityö on tietysti hoidettava vatuloimatta, mutta aika ajoin olisi hyvä kysyä itseltään, työyhteisöltään, kollegoiltaan, päättäjiltä ja asiakkailta, mihin maailma on menossa. Ei se ainakaan päätöksenteon laatua heikennä, että kysyy.

Dia2

Voihan VUCA sentään

Mitä yhteistä on Katrinalla, Harveyllä, Irmalla, Josella, Marialla ja VUCA:lla?

Ensimmäiset viisi ovat trooppisia hirmumyrskyjä, jotka ovat runnelleet mm. Karibian meren rannikkoalueita hirmuisilla voimillaan. VUCA sen sijaan ei ole luonnonilmiö, vaan se on yhteiskunnan muutosilmiö, mille on ominaista kompleksisuus, epävarmuus ja räjähdysherkkyys. VUCA on yhteiskunnallinen hurrikaan, jonka vallitessa meillä täytyy olla uudenlaista valmiutta sietää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta ja sen vallitessa meidän on pakko muuttaa nykyistä tapaamme suunnitella ja päättää asioista.

Ihmisillä on taipumus tehdä ja odottaa yksinkertaistettuja, mustavalkoisia ratkaisuja, jotka eivät ota huomioon asioiden kompleksista luonnetta ja nopeutuvia muutoksia. Asiat ratkaistaan perinteisten kehityskulkujen (tilastolliset ennusteet) perusteella, asiat ratkaistaan standardien (byrokratia, hierarkia, laatujärjestelmä…) mukaan, asiat ratkaistaan perinteisen toimintakulttuurin pelisääntöjen perusteella, jne. ”Taantumukselliset ideat saavat laajaa kannatusta, koska ahdistus moderniin elämään kuuluvan muutoksen keskellä on laajasti jaettu kokemus”, toteaa Antto Vihma: ”Nostalgia on mahtava poliittinen voima.”

Yhteiskunnallisen hirmumyrskyn – VUCA:n tunnistaa siitä, että välttämättömien korjausliikkeiden määrä lisääntyy. Tehty päätös vaatii tuekseen täydentävien päätösten ketjun, kun toimintaympäristö, on muuttunut äkillisesti. Koitanpa konkretisoida asiaa:

Seppo A. Sikanen on toiminut jo kymmeniä vuosia hotelliyrittäjänä. Business on ollut kannattavaa. Kävijöitä on ollut ympäri vuoden ja käyttöaste on ollut korkea, sillä kaupungissa järjestetään ympäri vuoden merkittäviä tapahtumia. Kaupungin tavoitteena on kasvattaa tapahtumatoimialaa ja se tukee tavoitteen toteutumista sekä kaavoitukseen, markkinointiin, että kiinteistökehittämiseen liittyvin hankkein. Kaupungissa toimii useita festivaalialan yrityksiä, joiden tulevien vuosien suunnitelmat vakuuttavat Seppo A. Sikasen siitä, että tapahtumakävijöitä tulee riittämään. On aika investoida. Seppo ottaa 10 miljoonaa euroa velkaa ja aloittaa uuden hotellin rakennushankkeen kaupungilta vuokraamalleen tontille.

Maailma muuttuu nopeasti. Matkailijoiden määrä ei lisäänny odotetusti talouden laskusuhdanteen, ja turvallisuustilanteen heikkenemisen myötä. Kaupunki myy rahapulassa kaksi vajaakäytöllä ollutta vuokrataloyhtiötään yksityisille toimijoille. Talot remontoidaan ja asunnot laitetaan vuokralle sekä booking.comin, että Airbnb:n. Sepon hotellien käyttöaste romahtaa. Vanhankaan hotellin käyttöaste ei riitä voitolliseen tulokseen. Jotain tarttis tehdä.

Sepon puoliso Raija T. Sikanen työskentelee sosiaalijohtajana kaupungilla. Hän on mukana soteuudistuksen valmistelussa ja hänellä on tarvittava osaaminen ja pätevyys sosiaali- ja terveysalan yrityksen perustamiseen. Seppo ja Raija tekevät päätöksen hotellin muuttamisesta mielenterveyskuntoutukseen soveltuvaksi yksiköksi. Asiakkaita riittäisi, jos soteuudistuksessa kaavailtu valinnanvapaus toteutuisi. Raija päättää irtisanoutua ja ryhtyy käynnistämään uutta yritystoimintaa. Seppo ja Raija yrittävät pelastaa Sepon elämäntyön. Eläkeikään on vielä aikaa. Eduskunnasta riippuu, auttoiko korjausliike, vai onko kaikki vielä kertaalleen aloitettava alusta….

Sepon ja Raijan tarinan opetus on siinä, että tietoon menneistä hyvistä vuosista ei enää voi luottaa yritystoiminnassa, saati kuntien päätöksenteossa. Tarvitaan nopeampaa ja joustavampaa toimintaa ja kykyä tehdä ratkaisuja tulevaisuutta koskevan epävarman tiedon varassa. Nopeampi ja joustavampi toiminta ei tarkoita hätäilyä tai huonoa laatua, vaan sitä että on valmiutta tehdä ratkaisuja irrallaan nostalgisista voimista.

Olen kehittänyt Valtiokonttorin kollegani Maarit Hildènin kanssa tulevaisuusajattelun kypsyysmallia, jonka perusidea liittyy siihen, että yrityksissä ja organisaatioissa on erilaisia kyvykkyyksiä tai kypsyysasteita tulevaisuusajatteluun. Työyhteisön arki on usein täynnä operatiivista tekemistä. Aikajänne on lyhyt ja toiminta on reaktiivista. VUCA:laisessa yhteiskunnassa täytyisi pystyä näkemään pidemmälle kuin juuri siihen omaan työhuoneeseen tai työvuorolistaan asti.

Tulevaisuusajattelun kypsyysmalli

Sepon ja Raijan tulevaisuuteen liittyy mahdollisuus elämäntyön säilymisestä uuden liiketoiminnan perustamisen myötä, mutta myös konkurssin riski leijuu ilmassa. Entä jollei valinnanvapaus toteudukaan…. Kunta ei ajaudu konkurssiin niin kuin Seppo A. Sikanen, mutta myös kunnan toimintaympäristössä tapahtuu. Tuorein (ja harmillinen) yllätys saatiin, kun STM ei halunnut päättää Jämsän sairaalan ympärivuorokautisesta päivystyksestä, vaan siirsi ratkaisun Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. Kai siinä haluttiin vältellä tulevaisuutta koskevan ratkaisun tekemistä, kun luukutettiin asia eteenpäin. Voihan VUCA sentään. Hivenen kypsempää tulevaisuusajattelua olisin STM:ltä odottanut.

 

Riittävä on tarpeeksi

SITRA:n julkaisemassa megatrendikortissa todetaan, että materiaalisen hyvinvoinnin lakipisteen saavuttaminen hyvinvoivissa väestöryhmissä synnyttää ”nyt riittää”-ajatteluksi kutsutun trendin. Hyvinvointi ei lisäänny enää hankkimalla materiaa vaan nimenomaan rajaamalla sitä. Hyvä elämä arvona korostuu.

Megatrendillä tarkoitetaan valtasuuntausta, eli jotain sellaista asiaa, jonka pitäisi olla maailmalla suhteellisen vallitseva asia. Itse huomaan usein pohdiskelevani, kenen totuuteen monet mediasta luettavat näkemykset, mutta myös SITRA:n megatrendit, perustuvat? Ettei vaan olisi kysymys siitä hurskaasta toiveesta? Itselleni trendi on mieluisa, jopa arvokas: kuluttaa vähemmän, päästä turhasta eroon, kierrättää ja kasvattaa lapsensakin arvostamaan muuta kuin materiaa, mutta siitä huolimatta en voi sulkea silmiäni maailmalta joka huutaa minulle, ettei megatrendi ole totta edes hyvinvoivissa väestöryhmissä. Mitä mieltä sinä olet?

Nuorten velkaantuminen

Kahvipöytäkeskustelussa kerroin tarinan 90-luvulta nuoruuden ystävästäni, jolla oli Aktiiviraha, Käyttöluotto ja Stockan luottokortti. Kortti vinkui vaatekaupassa ja tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla, kunnes kulutusluottovelasta ei enää selvinnyt osa-aikaisen myyjän tuloilla. Onneksi apu löytyi, kun pankki suostui neuvottelemaan kulutusluotot yhdeksi kokonaisuudeksi. Tänä päivänä ystäväni omistaa asunnon, käy vakinaisessa työssä ja harrastaa monipuolisesti. Kaikille ei käy yhtä hyvin. Aktian julkaiseman Talouden aika artikkelin mukaan maksuhäiriöt ovat lisääntyneet huomattavasti viime aikoina, etenkin nuoren keskuudessa. Vuonna 2016 noin 13 prosentilla 25–30-vuotiaista oli maksuhäiriö. Minulle nuorten maksuhäiriöiden suuri määrä kertoo siitä, että kulutusjuhla on käynnissä. Nuoret ottavat velkaa ja ostavat edelleen yli varojensa. Ehkä otsikon riittävä on tarpeeksi onkin jotain sellaista, johon ei ole varaa ilman velkaa?

Kulutus on tärkein talouskasvun tekijä

Kulutus on tärkein talouskasvun tekijä. Niin meitä on opetettu uskomaan ja miksi emme uskoisi. Kulutetaan lisää, kulutetaan uutta, kulutetaan, vaikka ei olisi tarvettakaan.  Kulutus on tietysti myös oikeutemme. Kun teemme työtä, tulee meillä olla oikeus käyttää ansiotulomme siihen, mihin sydämemme halajaa. Ja niinhän myös teemme? Itse en ole yhtään muita parempi. Kuluvan viikon aikana olen ostanut ruokaa, pesuaineita ja polttoainetta sekä matkustanut, mutta myös hankkinut tavaraa (kaksi kirjaa, neljät sukat ja matkalaukun), joita ilman elämä olisi ollut vähän tylsempää, mutta silti ihan onnellista. Ei siis jälkeäkään riittävä on tarpeeksi ajattelusta omassa elämässäni.

Kulutuksen ohella toivoisin tietysti keskusteltavan siitä, miksi jatkuva kasvu on niin arvokasta ja tärkeää, että sen alle tallataan mm. Maapallon tai luonnon kantokyky. Oikaisen nyt aika paljon, mutta eikös mm. hirmumyrsky Irma kerro aika mahtavaa tarinaa siitä, mitä on tapahtumassa kun talouskasvu asetetaan ilmastonmuutoksen torjunnan edelle?

Konmaritus

No on tietysti myös viitteitä siitä, että riittävyys on yleistymässä. Marie Kondon ideologiassa konmarituksessa perusidea on se, että kaikilla asioilla on paikkansa (järjestys) ja kaikesta, jota et käytä ja johon sinulla ei ole tunnesidettä, voi luopua (ja myydessäsi tavaran eteenpäin jopa ansaita rahaa). Jokainen taaplaa tyylillään ja tunnen useita naisihmisiä, jotka ovat konmaritukseen hullaantuneetkkin. Itse en kuulu joukkoon. Osin siihen syynä ovat ihanat teinit, joita meillä kotona asuu (asiat eivät koskaan pysy paikallaan), mutta myös uskoni siihen, että useimpia asioita voi käyttää joskus. Jos ei siihen, mihin se on tarkoitettu, niin johonkin muuhun.

Talous

Olipa megatrendi totta tai ei, kulutuskäyttäytymistä ja esiin nostamiani ilmiöitä sietää pohtia myös kunnan tasolla. Ylivelkaantuminen on mahdollista varsinkin nyt kun kuntataloudessa ovat edessä katovuodet,  jos kulutuksen annetaan karata käsistä.