Missä haluat, että sinua palvellaan?

Tässä reilu viikon takaisella yrittäjäaamiaisella kaupungintalolla virisi mielestäni perusteltu ja tervetullut keskustelu: miksi ihmeessä Jämsän matkailuneuvonta on ovikellon takana kesäisin. No – mitäpä tuohon sanoa voi, eihän tuossa mitään järkeä olekaan. Porukka nyökytteli harvinaisen yksimielisesti. Paikalla oli mukava otos Jämsän keskustassa ja muuallakin toimivia yrittäjiä. Onhan meillä kiertävä matkailuneuvoja, mutta varsinainen matkailun info-piste on todellakin kaupungintalon neuvontapiste, jossa kesäisin on sulun takia ovet kiinni.

Tilaisuudessa tarjoutui mahdollisuus saattaa koko kaupungintalon neuvonta keskustaan, sinne missä kaikki ovat. Tyhjillään oleva tila laskettelijan aukiolla olisi vapaana, ja varsin kohtuuhintaan saatavilla jo täksi kesäksi ennen kaikkea matkailijoiden, mutta myös kaiken kuntalaisneuvonnan käyttöön. Myös muita vaihtoehtoja on ehdotuksen jälkeen alettu pohtia ja pohditaan koko ajan. Valmistelu on siis meneillään tämän osalta – ratkaisuja ei ole tehty. Olemme valmiita tekemään asialle jotakin.

Käymme keskustelua nyt neuvonnan ihmisten kanssa ja pohdimme yhdessä nopealla tempolla, miten tuleva kesä junaillaan. Asia on meille kaikille iso, koska neuvonnan tehtävänkuva on laaja ja palvelee myös henkilökuntaamme ja talossamme vierailevia monella tapaa. Yhteensovittamista riittää. Mutta meillä on myös halu uudistua ja palvella – asiaa pohditaan ihan aikuisten oikeesti. Olemme täällä asiakkaita, emme itseämme varten.

Miettiessämme ratkaisua, haluamme tietenkin tietää, mitä jämsäläiset toivovat.  Haluavatko asiakkaamme, että olemme heidän lähellään vai pienen etäisyyden päässä virastotalossa. Totuttaisiinko uuteen paikkaan helposti, aiheuttaisiko muutos turhia visiittejä esimerkiksi ikäihmisille, turhia käännytyksiä ovelta? Itse veikkaisin, että läsnäolo ja näkyvyys ihan siellä ihmisten keskellä olisi tervetullut muutos, mutta edustaako ajatukseni asukasnäkökulmaa?

Kukapa lukijoista nyt nopeasti kommentoisi tätä keskustelunavausta vaikka facebookissa, allekirjoittaneelle soittamalla, tai vaikka lehden yleisöpalstalla tai helpoiten tähän blogin perään! Kanavia ajatusten vaihtoon on jokaiselle ja kaikki mielipiteet ovat tervetulleita. Kyselyni on epävirallisempi tapa kertoa mitä olemme pohtimassa.  Avoimuutta peräänkuulutetaan, ja siihen tarpeeseen haluan vastata. Lähtökohtaisesti toivon itse, että rakennamme palveluista sellaisia, jota halutaan. Kustannuksiin tämän ei pitäisi kaatua – isosta ei ole kysymys.

Avaan keskustelun ja toivon runsaasti kommentteja! Olkoon tämä uusi tapa hyödyntää somea valmistelun pohdinnassa vähän epävirallisemmin! Mottonani on – jos haluat erilaisia tuloksia, ala tehdä asioita eri tavalla. Olisiko nyt aika?

105 päivässä eroon ATK-dinosta

FullSizeRender

Kyllä se vaan on tunnustettava – olen 45-vuotias ATK-dino, joka on näihin tietojärjestelmiin vähän hitaasti syttyvää sorttimentia. Siis kaikkeen sellaiseen, mikä liittyy pilveen, twiittailuun, yammeriin ja instagramiin. Uskallan kirjoittaa tämän, sillä toin vajavaisuuteni kyllä muistaakseni ilmi työhaastattelussa keväällä, pyrkiessäni hallintojohtajaksi tänne Jämsään. Kysymys digitalisaation vaikutuksista kuntakentässä oli pahin tähänastisista!

Mutta palaan yhteen päivän kuumasta puheenaiheista: johtoryhmän työskentelyn kehittämiseen.

Eikö teistäkin ole vähän surkuhupaisaa, että joka ikisessä suomalaisessa kunnassa kokoontuu ryhmä nimeltä johtoryhmä raportoimaan parituntisen toisilleen siitä, mitä he ovat tehneet. Tyyli on suurin piirtein sama kaupungin koosta ja sijainnista riippumatta: on esityslistaa, sitten laaditaan muistio, joka pistetään intraan, jossa sitä lukee joku, tai sitten ei lue. Kokouksessa kukin näpyttelee koneitaan, puhe usein poukkoilee asioista sinne tänne, keskeytellään ja siirrytään aiheista toiseen sikin sokin. Kun oma puheenvuoro on ohi, näpytellään ehkä taas. Kokousten agenda leviää kun Jokisen eväät, ja porukka turhautuu ja kiemurtelee penkeissään. Muistion kirjottajan tehtävä on karmea. Mitäpä voisi kirjoittaa, kun ei aina ole kärryillä, mihin asiakohtaan puhe liittyy. Suurin osa asioista, joista piti puhua, jää käsittelemättä, koska on juututtu johonkin, jonka joku nosti esille ohi esityslistan. Pahimmissa paikoissa jäsenet ovat valveutuneita piikittelemään toisiaan ja riemu siitä, kun saa toiselle jauhot suuhun, on käsin kosketeltavaa.

Kärjistetty ja provosoiva mielipiteeni pohjautuu usean kunnan johtoryhmässä työskentelyyn tai siellä vierailuun.

Johtoryhmän kokous on pommin varmasti kallein virkaportaan kokous mitä eri kaupungeissa pidetään. Aikaa esityslistojen ja muistioiden laatimiseen kuluu niiden laatijoilta viikoittain tunteja ja kokouksiin menee kuukaudessa lähes 10 tuntia per viranhaltija – kaikkine siirtymisineen. Tähän en ole sisällyttänyt valmistautumista kokoukseen eikä turhaa valmistautumista, jos asiaa ei ehditäkään käsitellä. Onko tuo ajankäyttö enää tätä päivää? Jos tuo kallein kokous ei ole mielekäs ja tehokas eikä se aikaansaa toivottua sparrausta toisillemme tai palvele asioiden laadukasta valmistelua, mikä silloin on syymme kokoontua? En keksi vastausta.

En usko, että olen ainut, jolle viime viikon johtoryhmän seminaari ja siinä niitattu 105 päivän haaste aiheutti kuitenkin pulleita näppylöitä. Muutos, joka on edessä (bloggailu, pilvityöskentely, jatkuva kartalla ja langoilla oleminen, itsensä pistäminen peliin verkossa kaikkien luettavaksi) on myös jossakin määrin persoonakysymys. Kukin johtaja toteuttaa muutoksen itsessään tavalla, joka on itselle ominta. Kaikkien on kuitenkin muututtava ja muutettava omaa tapaansa johtaa – vanha on tullut tiensä päähän, se tapahtui kauan sitten jo.

Tokeennuttuani seminaarista ja nukuttuani yön yli, hokasin montakin asiaa. Siirtyminen pilvivalmisteluun (oma termini:)) ja siirtyminen vakiokokouksista aitoihin kasvokkain kohtaamisiin kuulostaa kuitenkin järkevältä. Pidän itse kirjoittamisesta – kirjoittamalla napakasti omista ajatuksista ja meneillä olevista tuulista lähennymme kaupunkilaisia ja työntekijöitämme, samalla tutustumme paremmin toisiimme.

On tosiasia, että myös Jämsän on uudistuttava. Meidän on oltava positiivisia ja virkeitä pärjätäksemme kilpailussa yrittäjistä ja veronmaksajista. Hyväntuulinen, ammattitaitoinen ja yhteen hiileen puhaltava johtoryhmä on yksi tärkeä voimatekijä. Olkoonkin klisee, kirjoitin sen tähän, koska uskon tuohon kaikkeen.

Vastaisuudessa en kirjoita näin pitkään – tämä oli oma pelinavaus. Opettelen bloggaamista. Nyt se ainakin tuntui varsin vaivattomalta ja mukavalta. Tutustutaan ja vaihdetaan ajatuksia.

Olen käytettävissänne, Annaliisa