Hallinto kevenee

Ei tarvinnut  loppusyksystä pääministeri Juha Sipilän marssia Tasavallan Presidentin pakeille. Maakuntajakoon perustuvista itsehallintoalueista hallitus pääsi sopuun ja siinä sivussa tuli sovituksi myös  paljon puhutun ja moneen otteeseen valmistellun soten linjaukset.

Kunnatkin pääsevät lausumaan asiasta. Kun asiaa on mainostettu vuosikymmenten uudistuksena, toivoa sopii, että kuntia ei pelkästään kuulla vaan myös kuunnellaan. Siinä on vissi ero: useinhan näyttäytyy siltä, että palavereissa yksi puhuu, enintään kaksi kuuntelee ja  muut kuulevat – kuuntelemisen laita on niin ja näin. Ne muut tahtovat samanaikaisesti lähetellä twiittejä, sähköposteja ja tekstiviestejä,  kuka kellekin – ehkä toisilleen. Se on sellaista ajan ja henkisen pääoman hukkakäyttöä. Se syö naista ja miestä.

Katsellaan, miten tässä kuntien kuulemisessa oikein käy ja mikä on sen hukkaprosentti. Ehkä joku laskee sille myös hinnan.

Hallintohan tässä kevenee ja hallintohimmelit vähenevät, luvataan. Kuntalehti ehti keskiviikkona 13.1. jo uutisoimaan, että kaikkein isoimmat kaupungit ja kaupunkiseudut tahtovat tässä asiassa erillisaseman. Valitut kaupungit tai kaupunkiseudut voisivat toimia kaupunki- tai aluekuntina, hoitaen  esimerkiksi osan nykyisistä maakunnallisista ja valtion aluehallinnon tehtävistä, kertoo Kuntalehti.

Tässä viimeisimmässä virityksessä n. 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa olisi meillä sitten  vähintään  peruskuntia, kaupunki- tai aluekuntia, itsehallintoalueita sekä keskushallinto. Jäisikö  edellisten lisäksi nykyisestä valtion aluehallinnosta  tai kuntien yhteisorganisaatioista, siis kuntayhtymistä,  vielä jotakin omia itsellisiä toimijoita  tähän hallintolaatikostoon? Jos vaikka hallintohimmelit vähenevätkin, niin kyllä tähän jonkin sortin laatikosto näyttää helposti rakentuvan.

Tässä on  todellakin kaikki ainekset vuosikymmenten uudistukseen –  ei pitkästytä odottelemaan.  Ja jos vanhaan viisauteen on uskominen, hyväähän kannattaa odottaa.

 

 

 

 

Tulokulmaa sen semmoisiin

Paljon on puhetta maailmaan mahtunut yhteiskuntasopimuksesta, tuottavuusloikasta ja sen semmoisista.  Maan hallituksella ja  työmarkkinajärjestöillä on ollut yritystä, yrityksen yritystä ja nyt lienee menossa yrityksen yrityksen yritys. Kaikki toimijat  toteavat näkevänsä  ison kuvan samanlaisina, mutta juuri se peilin kulma, josta kenkäinenkin maailmaa katsoo, on kuitenkin lähinnä se ainoa oikea. Sieltähän näkyy ensimmäisenä minä itse.  – Tässäkö muuten syy, miksi selfiet ovat niin suosittuja?

Toissapäivänä saatiin kuulla, että sunnuntai- ja ylityölisien sijaan toteutetaan lomarahojen noin kolmanneksen leikkaus. Tähän ratkaisuun oli päädytty, kun oltiin huom., kuunneltu, ei pelkästään kuultu, maailmaan uusia ihmisiä auttavia ihmisiä eli kätilöitä.  Kiitos siitä. Usein parhaimmat ratkaisut löytyvät hyvin läheltä; usein niin läheltä, ettei osaa katsoa. Tuijottaa vain siitä omasta peilin kulmasta omaa kuvaa ja siitä sitten sitä isoa kuvaa.

Olin todella vaikuttanut viime viikkoisessa A-talkissa mukana olleen porvoolaisen kätilö Millariikka Rytkösen puheenvuoroista, sisällöstä ja tyylistä. Erittäin analyyttisesti ja rauhallisesti hän osasi kertoa, mitä suunnitellut pakkolait merkitsevät yhdelle ammattiryhmälle, jota on yhteiskunnan varoin koulutettu 4 ½ vuotta.  Hän epäili, ettei edelleenkään pystyisi säätelemään lasten syntymiä virka-ajalle ja vain arkipäiviin kohdistuvina vaikka se yhteiskunnan kestävyysvajeen kuromiseksi olisikin toivottavaa.

Millariikka todella näki ison kuvan ja kertoi, kuinka joitakin muutoksia on tehtävä ja niihin ollaan valmiita, kunhan ne toteutetaan oikeudenmukaisesti.  En tiedä, oliko kuinka viestinnän kursseja tullut suoritettua, mutta sitäkin enemmän oltua mukana lasten päästämisessä maailmaan. Ajattelen, että siinä on vuorovaikutuskurssia ihan kerrakseen – tulokulma joka kerta oikeassa kohti ja iso kuva kaikilla toimijoilla prikulleen sama.

Koska kaikista meistä ei ole kätilöiksi – ja ihan hyvä niin – suositan, ihan meille jokaiselle, oman peilikuvan katsomisen sijaan, ympärilleen katselua ja kuuntelemista. Voi löytyä vähän käytettyjä vanhoja polkuja tai ihan uusia sellaisia, mitä pitkin loikkia. Viisas loikkii puolitiehen vastaan.

Ps. Jämsän kaupungin  sivistystoimialalla lomarahojen 30 % leikkaus merkitsisi nopeasti laskettuna mukaan noin 300 000 euroa vuodessa  henkilöstökustannusten ollessa   22 000 000 euroa.