Kaupungin avatessa facebookin runsas kolme vuotta sitten, sovimme päivityksiä tekevien tiimiläisten kanssa, että kaupungin somessa kerrotaan arkipäivän juttuja, pidetään homma rentona ja kevyenä. Jos alussa kangertelimme, ei siitä enää liene suuremmin merkkejä. Jos joskus lipsahdamme kankeuteen, lupaamme parantaa tyyliä jatkossa. Palautteen saaminen on somen ylläpitäjille arvokasta. Vain siten lentoa voi kiihdyttää ja nousta korkeammalle. Tukea ja kannustusta sosiaalisen median kanavien käyttöön viestinnässä olemme saaneet enenevässä määrin niin johtavilta virkamiehiltä kuin kuntalaisten äänillä puhuvilta valtuutetuilta. Johtotähtenämme ovat tykkääjät ja seuraajat – kuntalaiset, matkailijat, yritykset sekä Jämsän asioista kiinnostuneet tahot.
Sosiaalisen median hyödyntäminen ei ole yksin viestinnän oikeus tai tehtävä. Johdon, henkilöstön ja luottamushenkilöiden osallistuminen kaupunkia ja kuntalaisia koskevien asioiden tarinointiin eri some-kanavilla on vähintään yhtä arvokasta. Henkilöprofiilien voima sosiaalisessa mediassa on organisaatiota vaikuttavampi. Henkilöt ovat yleensä kiinnostavampia kuin instituutiot. Yhteisön jäsenten osallistaminen ja osallistuminen on voimavara jota ei voi ostaa. Yhteisön jäsenten katsoessa asiaa eri näkökulmista, jakaessa uutisia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia sekä osallistumalla aktiivisesti vuoropuheluun, voidaan rakentaa aitoa yhteisöllisyyttä.
Viime viikolla yrittäjien aamukahvilla tuotiin esille julkinen totuus sosiaalisen median merkittävyydestä myös yritysten, niiden tuotteiden ja palvelujen markkinoinnissa. Some on laajin mahdollinen kanava, joka ei toistaiseksi maksa kuin hetken aikaa. Naapuriyrityksen facebook -päivityksen jakaminen tai viserryksen uudelleentwiittaus on kaikki kotiin – Jämsään päin.
Innostamisen vimma
Olen koukussa someen. Twitter profiilissani lukee: ”Somen voimaan uskova innostuja.” Tarina on tosi, en vähättele. Viehättyminen sosiaaliseen mediaan tapahtui kohdallani vuosia sitten ilmiömäisen nopeasti. Sukelsin someen ilman epäilyksen häivääkään. Innostuksen kiilto silmissä olen ylistänyt somen hienoutta työkavereille, esimiehille, ystäville, siis käytännössä kaikille, jotka ovat koukkuuni edes hetkeksi tarttuneet. Olen ollut ylpeä jokaisesta uudesta tviittailijasta, joka paatoksellisen some-renkutukseni jälkeen on suostunut kokeilemaan kanavaa – ja hups, twitteri –koukkuun samalla jäänyt.
On todennäköistä, että someuskoni säilyy hamaan multaan saakka. ”Kannattaisiko hankkia elämä?” eräs tuttavani lakonisesti ehdotti. En ymmärtänyt. Olen aivan järkyttävän sosiaalinen, se vain tapahtuu pilvessä, somen kanavilla. Myös somessa vuorovaikutus on sosiaalista kanssakäymistä, se vain käydään erilaisin välinein.
Someuskoa vahvistaakseni, blogitarinoideni ydin on somemaailmassa. Jos yllätän jollain muulla aiheella – varoitan etukäteen. Somessa.
Jämsä bloggaa 