Voihan VUCA sentään

Mitä yhteistä on Katrinalla, Harveyllä, Irmalla, Josella, Marialla ja VUCA:lla?

Ensimmäiset viisi ovat trooppisia hirmumyrskyjä, jotka ovat runnelleet mm. Karibian meren rannikkoalueita hirmuisilla voimillaan. VUCA sen sijaan ei ole luonnonilmiö, vaan se on yhteiskunnan muutosilmiö, mille on ominaista kompleksisuus, epävarmuus ja räjähdysherkkyys. VUCA on yhteiskunnallinen hurrikaan, jonka vallitessa meillä täytyy olla uudenlaista valmiutta sietää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta ja sen vallitessa meidän on pakko muuttaa nykyistä tapaamme suunnitella ja päättää asioista.

Ihmisillä on taipumus tehdä ja odottaa yksinkertaistettuja, mustavalkoisia ratkaisuja, jotka eivät ota huomioon asioiden kompleksista luonnetta ja nopeutuvia muutoksia. Asiat ratkaistaan perinteisten kehityskulkujen (tilastolliset ennusteet) perusteella, asiat ratkaistaan standardien (byrokratia, hierarkia, laatujärjestelmä…) mukaan, asiat ratkaistaan perinteisen toimintakulttuurin pelisääntöjen perusteella, jne. ”Taantumukselliset ideat saavat laajaa kannatusta, koska ahdistus moderniin elämään kuuluvan muutoksen keskellä on laajasti jaettu kokemus”, toteaa Antto Vihma: ”Nostalgia on mahtava poliittinen voima.”

Yhteiskunnallisen hirmumyrskyn – VUCA:n tunnistaa siitä, että välttämättömien korjausliikkeiden määrä lisääntyy. Tehty päätös vaatii tuekseen täydentävien päätösten ketjun, kun toimintaympäristö, on muuttunut äkillisesti. Koitanpa konkretisoida asiaa:

Seppo A. Sikanen on toiminut jo kymmeniä vuosia hotelliyrittäjänä. Business on ollut kannattavaa. Kävijöitä on ollut ympäri vuoden ja käyttöaste on ollut korkea, sillä kaupungissa järjestetään ympäri vuoden merkittäviä tapahtumia. Kaupungin tavoitteena on kasvattaa tapahtumatoimialaa ja se tukee tavoitteen toteutumista sekä kaavoitukseen, markkinointiin, että kiinteistökehittämiseen liittyvin hankkein. Kaupungissa toimii useita festivaalialan yrityksiä, joiden tulevien vuosien suunnitelmat vakuuttavat Seppo A. Sikasen siitä, että tapahtumakävijöitä tulee riittämään. On aika investoida. Seppo ottaa 10 miljoonaa euroa velkaa ja aloittaa uuden hotellin rakennushankkeen kaupungilta vuokraamalleen tontille.

Maailma muuttuu nopeasti. Matkailijoiden määrä ei lisäänny odotetusti talouden laskusuhdanteen, ja turvallisuustilanteen heikkenemisen myötä. Kaupunki myy rahapulassa kaksi vajaakäytöllä ollutta vuokrataloyhtiötään yksityisille toimijoille. Talot remontoidaan ja asunnot laitetaan vuokralle sekä booking.comin, että Airbnb:n. Sepon hotellien käyttöaste romahtaa. Vanhankaan hotellin käyttöaste ei riitä voitolliseen tulokseen. Jotain tarttis tehdä.

Sepon puoliso Raija T. Sikanen työskentelee sosiaalijohtajana kaupungilla. Hän on mukana soteuudistuksen valmistelussa ja hänellä on tarvittava osaaminen ja pätevyys sosiaali- ja terveysalan yrityksen perustamiseen. Seppo ja Raija tekevät päätöksen hotellin muuttamisesta mielenterveyskuntoutukseen soveltuvaksi yksiköksi. Asiakkaita riittäisi, jos soteuudistuksessa kaavailtu valinnanvapaus toteutuisi. Raija päättää irtisanoutua ja ryhtyy käynnistämään uutta yritystoimintaa. Seppo ja Raija yrittävät pelastaa Sepon elämäntyön. Eläkeikään on vielä aikaa. Eduskunnasta riippuu, auttoiko korjausliike, vai onko kaikki vielä kertaalleen aloitettava alusta….

Sepon ja Raijan tarinan opetus on siinä, että tietoon menneistä hyvistä vuosista ei enää voi luottaa yritystoiminnassa, saati kuntien päätöksenteossa. Tarvitaan nopeampaa ja joustavampaa toimintaa ja kykyä tehdä ratkaisuja tulevaisuutta koskevan epävarman tiedon varassa. Nopeampi ja joustavampi toiminta ei tarkoita hätäilyä tai huonoa laatua, vaan sitä että on valmiutta tehdä ratkaisuja irrallaan nostalgisista voimista.

Olen kehittänyt Valtiokonttorin kollegani Maarit Hildènin kanssa tulevaisuusajattelun kypsyysmallia, jonka perusidea liittyy siihen, että yrityksissä ja organisaatioissa on erilaisia kyvykkyyksiä tai kypsyysasteita tulevaisuusajatteluun. Työyhteisön arki on usein täynnä operatiivista tekemistä. Aikajänne on lyhyt ja toiminta on reaktiivista. VUCA:laisessa yhteiskunnassa täytyisi pystyä näkemään pidemmälle kuin juuri siihen omaan työhuoneeseen tai työvuorolistaan asti.

Tulevaisuusajattelun kypsyysmalli

Sepon ja Raijan tulevaisuuteen liittyy mahdollisuus elämäntyön säilymisestä uuden liiketoiminnan perustamisen myötä, mutta myös konkurssin riski leijuu ilmassa. Entä jollei valinnanvapaus toteudukaan…. Kunta ei ajaudu konkurssiin niin kuin Seppo A. Sikanen, mutta myös kunnan toimintaympäristössä tapahtuu. Tuorein (ja harmillinen) yllätys saatiin, kun STM ei halunnut päättää Jämsän sairaalan ympärivuorokautisesta päivystyksestä, vaan siirsi ratkaisun Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. Kai siinä haluttiin vältellä tulevaisuutta koskevan ratkaisun tekemistä, kun luukutettiin asia eteenpäin. Voihan VUCA sentään. Hivenen kypsempää tulevaisuusajattelua olisin STM:ltä odottanut.

 

Länsimetro 1- Guggenheim 0

guggenheim-343659_1920Guggenheimia ei tule. Helsingin kaupunginvaltuusto kaatoi hankkeen äänin 32 – 53. ”Hyvä ettei veronmaksajien rahoja pistetä turhuuksiin”, tokaisee yksi. ”Populismin ja antiamerikkalaisuuden voitto”, tuhahtaa toinen. Guggenheim olisi maksanut 130 M€, josta 80 M€ rahoitusta haettiin Helsingin kaupungilta. Valtion tukea hankkeelle ei myönnetty. Guggenheimia pidettiin riskisijoituksena, jonka tuottamaan matkailutuloon ei uskottu, eikä kaupungin keskustassa sijaitsevaa arvotonttia haluttu antaa kulttuurikäyttöön. Länsimetron rakentaminen sen sijaan etenee, vaikka rakentamiseen liittyvät vaikeudet ovat olleet poikkeuksellisia. Hankkeen kustannusarvio on 1 186 M€, josta valtio kattaa 30 % (356 M€), Helsinki 15 % (178M€) ja Espoo loput. Metron käyttöönoton pitäisi mullistaa Espoon joukkoliikenne siten, että Helsingin Kamppiin kulkevat bussilinjat korvattaisiin pitkälti syöttöliikenteellä metroasemille. Hanke on merkittävä työllistäjä rakentamisaikanaan ja parantaa pääkaupunkiseudun logistiikkaa. Merkittäviä matkailuvaikutuksia tai pysyviä työpaikkavaikutuksia hankkeella ei liene käyttöönoton jälkeen.

Pääkaupunkiseudun kohuinvestointeja koskeva päätöksenteko ja siihen liittyvä uutisointi kertoo karua kieltään siitä, miten haastavaa on erilaisten intressien yhteensovittaminen tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa. Nykyajan organisaatiot, mukaan lukien kunnat toimivat globaalissa, muuttuvassa ja ennakoimattomassa ympäristössä, jossa kaikki kilvoittelevat saman haasteen edessä: miten lisätä toiminnan tehoa, nopeutta, laatua ja innovatiivisuutta kasvattamatta kustannuksia. Monet muutokset tulevat suhteellisen yllättäen ja usein tilaamatta. Kompleksisessa maailmassa myös kuntien on vaan opittava toimimaan uudella tavalla tai edes löydettävä se pienimmän pahan tie jotta niiden toimintakyky tuottaa kuntalaisten peruspalvelut säilyy.

Elämme poikkeuksellisen laajan hallinnollisen murroksen aikaa, sillä Sipilän hallituksen edistämä SOMA (sote- ja maakunta) -uudistus on etenemässä soraäänistä huolimatta kohti lopputulemaansa: SOMA – lakipaketin hyväksymistä eduskunnassa keväällä 2017, väliaikaishallinnon perustamista 1.7.2017 ja uudistuksen voimaantuloa 1.1.2019. Uudistus tulee muuttamaan kuntia perusteellisesti. Sosiaali- ja terveystoimen siirtymisen myötä monen kunnan rahoituspohja romahtaa, sillä myös valtionosuusjärjestelmä muuttuu; sote – valtionosuuksiin perustunut taloudellinen kompensaatio katoaa. 

Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään jatkuvasti ratkaisuja yhteisten resurssien käytöstä ja sijoittamisesta kunnan kehittämiseen. Ratkaisut ovat monesti taloudellisesti merkittäviä, mutta niillä on myös arvaamattoman suuri merkitys tulevaisuuden kunnalle ja kuntalaiselle. Päätöksenteon taustalla korostuvat monesti yhtäältä päätöksentekijöiden henkilökohtainen arvopohja (se mistä tulen) ja toisaalta päätöksenteon tueksi tarjoiltava analyyttinen tieto (se mitä tiedän). Koska tulevaisuus on kompleksinen, globaali ja ennakoimaton, sen mistä tulen ja sen mitä tiedän rinnalle pitäisi hyväksyä kolmas  arviointiperuste. Päätöksiä tulisi arvioida sen perusteella, minne tahdomme mennä.

Jämsän kaupunginvaltuusto tulee lähiaikoina käsittelemään Jämsän kaupungin uutta strategiaa ja naulaa samalla näkemyksensä siitä, minne Jämsän kaupunki tahtoo mennä. Kaupungin strategian luonnokseen on kirjattu  kolme kulmakiveä:

Elinvoima: Luomme Jämsään hyvät edellytykset uusien työpaikkojen syntymiselle ja houkuttelemme uusia yrityksiä aktiivisesti. Huolehdimme olemassa olevista yrityksistä ja työpaikoista.

Sujuva arki: Järjestämme ja tuotamme palvelut asiakaslähtöisesti, resurssiviisaasti, ennakoivasti ja kokonaistalous huomioiden.

Verkostot: Teemme työtä yhteistyöverkostoissa ja luomme uusia kumppanuuksia. Kehitämme verkosto-osaamista ja laajennamme myönteistä Jämsäkuvaa. Olemme näkyviä ja aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja edistämme digitaalisten työvälineiden käyttöönottoa. Osallistamme kuntalaiset ja sidosryhmät vuorovaikutteisuuteen.

Kun yhteinen tavoite on pian asetettu, alkaa tekemisen aika. Toivon yhteinen tavoite näkyy tekoina jokaisella työpaikalla, turuilla ja toreilla, mutta myös päätöksissä SOMA – uudistuksista ja muista muutoksista huolimatta.  

Hyvää tulevaisuutta ei voi ratkaista tekemällä yksittäisiä hyviä päätöksiä ja niitä korjaavia päätöksiä, vaan tulevaisuuden johtaminen on yhteisöllistä puuhaa. Yhteinen visio tulevaisuudesta on yhteisön voimaannuttava työkalu, joka tekee ihmisistä proaktiivisia, sitouttaa heidät sen toteuttamiseen ja samalla vahvistaa myös yksilön omaa menestystarinaa. Visionäärinen johtaminen perustuu vuorovaikutukselle ja yhteisön jäsenten ajatusten, tunteiden ja tahdonvoiman tuomiseen yhteiselle areenalle. Jämsän kaupungin uusi strategia tulee olemaan merkittävä avaus visionäärisen johtamisen suuntaan, sillä tulevaisuus luvataan tehdä yhteistyössä, kumppanuudessa ja sekä kuntalaiset että sidosryhmät sitouttaen.

Minä olen jo käärinyt hihat, koska aloitetaan?

Kun keisarilta kävi käsky

1704799E-B8CD-4EC0-AAB5-D426EAFB8A98Irmeli Salo kantaa Talouselämässä huolta digitalisaatiosta:” Suomen hallitus haluaa ajaa koko maan digiaikaan. Julkisten palveluiden kuten verohallinnon, Kelan ja Trafin paperisten kirjepostien sijaan kansalaiset velvoitetaan oman sähköisen postilaatikon käyttöön.”  Hyvä että joku kantaa huolta, mutta ei digitalisaatio ole sellainen asia, joka tapahtuu keisarin tai edes Suomen hallituksen määräyksin. Se tapahtuu meistä kaikista huolimatta ja jollemme ole hereillä, aivan huomaamatta. Saloa komppaan siinä mielessä, että kunnissa tulee kantaa huolta kuntalaisten ja meidän elinkeinojen kehittäjien piirissä yritysten digiosaamisesta, mutta ajatuksen aikajännettä tulee ulottaa kauemmas.

Digitalisaatio on läsnä tässä päivässä, mutta se ei ole vain sähköisiä lomakkeita, sosiaalista mediaa, sähköisiä postilaatikoita tai älykkäitä jääkaappeja, joilta voi tekstiviestein kysäistä, olisiko maitokaupassa syytä pysähtyä työmatkalla. Digitalisaatio on paljon muuta ja tulee muuttamaan maailmaamme perusteellisesti siellä tulevaisuudessa.

Meillä oli viime viikolla ilo kuunnella Keski-Suomen tulevaisuusuusfoorumilla Timo Seppälää joka työskentelee mm. ETLA:ssa globaalien arvoketjujen ja verkostojen parissa (ei siis se antidoping-tyyppi). Seppälä johdatteli meitä alustatalouden käsitteen piiriin, josta on tulossa digitaalisen maailman tapa tuottaa ja jaella palveluja. Seppälä konkretisoi alustataloutta vertaamalla sitä toriin digitaalisessa muodossa. Niillä toreilla toimijat luovat, tarjoavat ja ylläpitävät toisinaan täydentäviä tuotteita ja palveluja eri jakelukanaviin ja markkinoille yhteisten pelisääntöjen ja käyttäjäkokemusten puitteissa.

Torihan on mukava ajatus. Moni meistä nauttii torilla käymisestä: aamukahvit Akuliinassa, sanailua hanskakauppiaan kanssa, maistiaiset juustoautosta, kilo jauhelihaa Roinilan lihatiskiltä, puntti porkkanoita ja mustaa makkaraa mukuloille. Ei hullumpaa digitalisaatiota, mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin.

Kun asioimme digitaalisen torin lihakauppiaan luona tai hörppäämme kahvit digitaalisessa kahvilassa, meistä kertyy tietoa. Arkisia asioita kuluttaessamme hyväksymme huomaamattamme ehtoja, joiden nojalla se tuttu digitaalinen kauppias voi antaa kulutustietomme, paikkatietomme, jopa henkilökohtaisina pitämiämme tietoja eteenpäin kolmansille osapuolille. Konkreettisia esimerkkejä ovat Google ja Facebook. Jos haen Googlesta juhlamekkoa koossa 48 , huomaan pian että Facebookin mainosvirtaan ilmaantuu plus size vaatekauppojen mainoksia. Ihan ilman lupaani Google on kertonut Facebookille, että en ole mikään ”kuivan kesän orava”. Kolmansille osapuolille myyvät tietojaan myös digiajan hitit Airbnb ja Uber ja tienaavat meidän vapaaehtoisesti luovuttamillamme tiedoilla.

Otetaan toinen esimerkki. Digitalisaation ajatellaan muuttavan maailmaamme jopa niin radikaalisti, että jatkossa emme enää omistaisi mitään vaan ostaisimme palveluja: traktoripalvelua, autopalvelua, älyasuntopalvelua, jne.. Joku tuottaisi meille palveluna laitteen tai asian, johon kuuluisi tuotteen käyttöoikeus määräajaksi, huoltoon vientivelvollisuus tai siivousvelvollisuus määräajoin ja kaikkea tekemäämme valvottaisiin digitaalisin laittein. Jos et maksaisi laskuasi, pysähtyisi traktorisi kesken kevätkylvön tai kauppareissu olisi tehtävä apostolinkyydillä. Ja voi hyvänen aika, kun joku vielä oivaltaisi tarkkailla ja tallentaa elämämme älyasuntopalvelussa ja myydä sitä tietoa eteenpäin kolmansille osapuolille. Johan sitten olisi markkinat…

Nämä tulevaisuuden näkymät saattavat näyttää sen verran kaukaisilta, että on helpompi motkottaa Suomen hallituksen ajamasta digiloikasta ja asettua poikkiteloin suhteessa digitalisaatioon. Kun kuitenkin maailmalla alustoja jo tehdään kiivasta vauhtia ja kun Suomen yrityksistä vain 11 %:lla on digitalisaation ymmärtäjiä (julkisesta sektorista puhumattakaan), olen huolissani. Uusilla digitaalisilla toreilla piilee suuri mahdollisuus businekselle, mutta miten käykään niille jotka jäävät junasta.

Aluekehityksen voittajat on taas julkaistu

DSC_0008

MDI – aluekehittämisen konsulttitoimisto on julkaissut kaupunkiverkkotutkimuksen perinteeseen ja tyypittelyyn pohjautuen alueprofiilit 2016 julkaisun, jossa Suomen alueet, maa- ja seutukunnat on asetettu paremmuusjärjestykseen. Vaikka aluekehittämisen kouluarvosanojen antaminen ja kaupunkiseutujen asettaminen keinotekoiseen paremmuusjärjestykseen on minusta epätietoa (ei siis edes tilasto), sisältää raportti sellaisia faktoja joihin pitäisi suhtautua vakavasti ja aloittaa aktiivinen tulevaisuuskeskustelu.

Poimin muutamia raporttiin kirjattuja madonlukuja Jämsästä:

  • väestö on vähentynyt 7 %-yksikköä vuodesta 2008
  • työikäisten osuus on vähentynyt 4,6 %-yksikköä vuodesta 2008
  • työpaikkojen määrä on vähentynyt 9 %-yksikköä vuodesta 2008

Jämsä sai aluekehityksen kouluarvosanaksi 5,2 sijoittuen luokassaan (pienet kaupunkiseudut) neljänneksi.

Positiivistakin raportista löytyy:

  • korkea-astekoulutettujen määrä on lisääntynyt 1,4 %-yksikköä vuodesta 2008
  • yritysten nettoperustanta on suhteessa yrityskantaan on lisääntynyt 4,7 % – yksikköä vuodesta 2008 ja
  • kunnan lainakanta/asukas on pienentynyt 172 € / asukas vuodesta 2008

Madonlukujen esittäminen saa yleensä aikaan syyttelyä ja syyllisten etsimistä. Kaupunki sitä ja valtio tuota. Myös Jämsek, yrittäjät, kuntalaiset ja naapurikunnat (ne isot kaupungit) saavat osansa. Joko nyt olisi aika nähdä syyllisten etsimistä pidemmälle?

Yksi kaupunkiverkkotutkimuksen uranuurtajista, Janne Antikainen toteaa blogissaan:” Menestyvillä alueilla on olemassa vahvat kärjet, mutta jatkuvasti myös uusi avauksia kasvamassa – ekosysteemistä löytyy elinkeino- ja innovatiivista monimuotoisuutta. Heikot arvosanat eivät ole syy lamautua, vaan ne ovat herätyssignaali. Pienetkin alueet pärjäävät, kun saavat oman alueen aidoista vahvuuksista ja maailman tuulista oikein kiinni.”

Maakuntahallintouudistus (maakuntasuuntautumisesta riippumatta) on muuttamassa kunnan tulevaisuutta kolmen K:n suuntaan, jotka ovat kehitys, kaavoitus ja koulutus. Ennakointiosaamisesta, rajapintojen hallinnasta, verkosto-osaamisesta, uusien toimijoiden houkuttelusta ja viestinnästä on tulossa tulevaisuuden kuntien avainosaamisia. Ajan hermolla toimivat diplomaatit tulevat pärjäämään. Kun näyttää siltä että kuntakenttä tulee väistämättä polarisoitumaan mm. valtionosuuskehityksen myötä, olisiko Jämsän nyt aika pohtia, annetaanko kouluarvosanan heiketä vai tehdäänkö tulevaisuutta entistä aktiivisemmin ja tietoisemmin?