Toimistopalvelujen tiimimalli parantaa palvelua

Kaupunginhallitus käynnisti marraskuussa 2017 toimistopalveluhankkeen, jonka tavoitteena oli toimistopalvelujen uudelleen järjestäminen. Uudelleen järjestämiselle on vahvat perustelut: toimistohenkilöstön kiivastahtinen eläköityminen, kuntatalouden haasteet sekä työn muuttuminen digitalisaation ja muiden yhteiskunnallisten muutoskulkujen myötä.

teamwork-2499638_1920

Eläköitymisen myötä Jämsän kaupungin toimistotyötä tekevän henkilöstön määrä tulee supistumaan kovaa vauhtia. Nykyisellä, perinteisellä organisaatiolla ajaudutaan mahdottomaan tilanteeseen henkilöstövoimavarojen suhteen, sillä jo nyt sekä toimistotyöntekijät että esimiehet raportoivat raskaasta työkuormasta ja kasvaneesta henkilöstöriskistä, kun sijaisia ei ole tai erityisalaan liittyvät tehtävät on vastuutettu vain yhden tai muutaman henkilön hoidettavaksi. Haasteen ratkaisemiseksi olemme esittäneet kaupunginhallitukselle toimistotyön uudelleen organisoimista toimistopalvelujen tiimimallilla.

Toimistopalvelujen tiimimallilla haetaan ratkaisua kasvaneisiin henkilöriskeihin ja työkuormaan. Muistin rapautumista ja hiljaisen tiedon katoamista eläköitymisen myötä ehkäistään jakamalla olemassa olevaa erikoisosaamista tiimeissä ja tiimien välillä. Lisäksi tiimimallilla pyyhitään organisaation muistista sellaisia asioita ja toiminnan tapoja, joista ei ole hyötyä tulevaisuuden toimistotyössä. Toimistopalveluresurssien kokoamisesta kolmeen palvelutiimiin odotetaan pidemmällä aikavälillä seuraavan myös työelämän laadun kehittyminen, sillä henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöihin, työympäristöön ja työn toteutuksen tapaan tulevat lisääntymään ja henkilöriskit merkittävästi vähenemään.

Toimistopalvelujen tiimimalli tulee jakamaan toimistoissa tehtävän työn uudestaan ja parantamaan Jämsän kaupungin tuottamia palveluja. Yhtäältä se tasoittaa ruuhkahuippuja, kun toimistotyötä voidaan jakaa useamman henkilön kesken. Toisaalta se vähentää henkilöstöriskejä. Kolmanneksi se kuormittaa tasaisemmin kaikkia toimistotyön tekijöitä. Neljänneksi se asettaa kaikki esimiehet ja asiantuntijat tasa-arvoisempaan asemaan toimistopalvelujen saatavuuden suhteen. Viidenneksi se kokoaa toimistotyön osaamista laaja-alaisesti ja sen myötä parantaa toimistotyön laatua. Kuudenneksi se parantaa asiakaspalvelun laatua vähentämällä asiakkaan ”luukuttamista”, kun eri alojen osaamista kootaan suppeampaan määrään palvelupisteitä. Seitsemänneksi se tehostaa toimistotyötä ja karsii päällekkäisyyksiä ja kahdeksanneksi vapauttaa resursseja toimistopalvelujen kehittämiseen ja digitalisaation edistämiseen.

Toimistotyön uudelleen organisoiminen on suuri muutos, vaikka työn sisältö ensi vaiheessa säilyisikin samana. Toimistopalvelutiimeissä tehtävä työ ei ole jatkossa sidoksissa yhteen suorituspaikkaan vaan muuttuu luonteeltaan monipaikkatyöksi, jossa toimistotyötä tehdään vaihtuvissa työympäristöissä monenlaisille asiakkaille. Ehdotettu toimistopalvelujen tiimimalli toimii lähtökohtana jatkuvalle kehitystyölle, jossa siirrytään perinteisestä organisaatiosta kohti itseohjautuvaa tiimiorganisaatiota. Toimistotyöntekijöistä tulee muutoksen myötä kaikkien yhteisiä resursseja, mikä tulee parantamaan myös työn laatua, kun paras mahdollinen osaaminen on koko organisaation käytettävissä.

Siellä missä tehdään uudistuksia, esiintyy muutosvastarintaa. Muutosvastarinnalla tarkoitetaan muutoksen tai sen suunnittelun vastustusta ja kritisointia, joka ilmenee yksilöiden tai ryhmien käyttäytymisessä. Selvityksessä Jämsän kaupungin toimistopalvelujen uudelleen organisoimiseksi olemme kiinnittäneet erityistä huomiota muutosvastarinnan havainnointiin ja lyhyestä toteutusajasta huolimatta muutokseen sopeutumista helpottavalle vuorovaikutukselle on pyritty löytämään aikaa ja keinoja.

On luonnollista, että kaikki uusi pelottaa ja muutoksen pelko aiheuttaa vastarintaa. Ihmisten on yleensä hyvin vaikeaa luopua vanhoista, tutuista toiminnoista ja toimintaympäristöistä. He kiintyvät yhteisöönsä, työtovereihinsa, paikkoihin ja huoneisiin, sillä ne edustavat omaa tilaa ja reviiriä. Ihmisille on tärkeää pystyä kontrolloimaan ympäristöään ja ennustamaan sen muutoksia. Suuressa muutoksessa, ihmisille pitää jatkuvasti kertoa, mikä muuttuu, miksi ja miten? Kysymykset ja kyseenalaistaminen pitääkin sallia, sillä se kertoo siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita työstään ja muutoksen kourissa oleva asia on heille tärkeä.

Dialogiin kannustaen,

Anna-Liisa ja Leena

Lisätietoja kaupungin verkkosivuilta >>.

 

Kolme näkökulmaa kuntatyön tulevaisuudesta

sosiaalinen_intranetOlipa kerran kolme ystävää, kolme menestyvää kuntajohtajaa, jotka tapasivat illallisella ja alkoivat keskustella kunnissa tehtävän työn tulevaisuuteen vaikuttavista muutoksista.

Hannu oli sitä mieltä, että teknologiset muutokset ovat kaikkein tärkeimpiä. Hän väitti, että teknologisen uudistukset ja keksinnöt, niin kuin robotit, tekoäly ja automatisaatio vaikuttavat eniten kunnassa tehtävään työhön. Veikko oli eri mieltä. Hänen mielestään ei voi nimetä yksittäistä asiaa, joka vaikuttaa eniten kunnan tulevaisuuteen. Kuntien on varauduttava siihen, että ennakoimattomat häiriötekijät, ovat niitä jotka tulevat eniten muuttamaan kunnassa tehtävää työtä. Tarvitaan skenaarioita totesi Veikko.

Raimo tuhahti. Hänen mielestään kollegojen ajattelussa ei ollut mitään uutta. Heidän näkemyksensä vaan toistivat kuntajohtajien yleisiä uskomuksia siitä, miten kuntaa pitää johtaa. Mikään ei tulisi muuttumaan sillä tavalla kuntatyössä ja kollegat yllätettäisiin jatkossakin housut kintuissa. Erilaisista näkemyksistä syntyi kiivas keskustelu, jonka päätteeksi Hannu, Veikko ja Raimo sopivat tulevaisuusprojektien käynnistämisestä. Sovittiin myös uudesta tapaamisesta, jossa tulokset luvattiin esitellä.

Hannu palkkasi tunnetun asiantuntijayrityksen laatimaan selvityksen siitä, mihin teknologiaan kunnassa kannattaa panostaa. Hän oli sitä mieltä, että oikeiden ratkaisujen tekemiseksi täytyy olla tieteellisesti todistettua faktatietoa tulevaisuudesta ja että sen tuottamisesta kannattaa maksaa. Asiantuntijayritys teki työtä käskettyä: ekstrapoloi trendejä ja laati simuloituja malleja. Hannun kunnalle suositeltiin keinoälyprojektia viranhaltijapäätösten tehostamiseen, kuljettajattomia autoja koulukuljetuksiin ja robotteja kiinteistöjen kunnossapitoon. Hannu oli kiitollinen, mutta hämillään: mihin tarttua ja mitä tehdä? Asiantuntijayritys tarjosi ratkaisuksi toimeenpanoon liittyvää konsultointiprojektia.

Veikko sen sijaan käynnisti ennakointiprojektin, jonka tavoitteena oli tutkia erilaisten ennakoimattomien muutosvoimien vaikutusta kunnassa tehtävän työn tulevaisuuteen. Kuntaan koottiin asiantuntijoista koostuva projektiorganisaatio, joka skannasi heikkoja signaaleja, toteutti delfoikyselyjä ja järjesti aivomyrskyjä. Prosessin tuloksena syntyi joukko kauniisti kuvitettuja ja yksilöityjä tulevaisuudenkuvia eli skenaarioita, joilla oli osuvat ja mielenkiintoiset nimet. Skenaariot olivat onnistuneita Veikon mielestä, mutta työntekijät ja esimiehet eivät ymmärtäneet, miten ne liittyvät päivittäiseen työhön. Pian kaikki jatkoivat työnsä tekemistä entiseen malliin ja skenaariot alkoivat pölyyntyä kirjahyllyissä.

Myös Raimo käynnisti tulevaisuusprojektin kunnassaan. Hän rohkaisi esimiehiä ja työntekijöitä käynnistämään arkipäiväisiä tulevaisuusprojekteja ja toteuttamaan niitä jokapäiväisessä työssään, aina kun se tuntui järkevältä. Ison ja kalliin tulevaisuusprojektin sijaan Raimo kannusti tavoitteellisiin tulevaisuuskeskusteluihin sekä kokeiluihin työporukoissa ja kutsumaan keskusteluun myös kunnan ulkopuolisia tahoja. Luottamushenkilöt huolestuivat: oliko kunta oli ajautumassa kaaokseen: vapaamuotoisia kokoontumisia, keskusteluja ja kokeiluja kaikilla organisaation tasoilla. Johtiko sitä kukaan? Raimolla oli kuitenkin ajatus. Hän edellytti, että työporukoissa mietitään perustellusti, minkälainen tulevaisuus on haluttava ja minkälainen ei ja miten työporukka toimii ja mikä sen rooli on osana isompaa kokonaisuutta (ei pelkästään oma yksikön, toimialan tai yksittäisen kunnan kannalta). Raimo ei yrittänyt laatia ennusteita, eikä skenaarioita. Hän halusi muuttaa sitä, miten työntekijät ymmärtävät tulevaisuuden ja vaikuttaa siihen, että työtä myös kehitetään muuttuneen tulevaisuuskäsityksen pohjalta. Raimon käynnistämän tulevaisuusprojektin tuloksena kunta alkoi kehittää palvelujaan ja kunnassa tehtävää työtä proaktiivisemmin. Tarve sammutella tulipaloja pieneni.

Kolme ystävää, kolme kuntajohtajaa, Hannu, Veikko ja Raimo tapasivat uudestaan. Hannu esitteli kuntansa kehitystä kuvaavat ennusteet ja Veikko upeasti kuvitetut skenaariot. Raimo oli hiljaa. Hänellä ei ollut mitään esiteltävää. Hän ymmärsi Hannun ennusteiden ja Veikon skenaarioiden merkityksen, mutta myös sen mitä niistä puuttui. Esittelyaineistojen tuottamisen sijaan Raimo ja hänen kuntansa olivat onnistuneet siinä, että he olivat valmiimpia kohtaamaan tulevaisuuden sellaisena, kun se eteen ilmaantuu.

*****

Tämän päivän kolahdus syntyi Mikko Dufvan väitöskirjan (2016,8-9) ensilehtien kolmen yritysjohtajan tarinasta. Olen tulkinnut Dufvaa vapaasti ja soveltanut tarinaa kunnan kontekstiin. Alkuperäinen tarina on luettavissa tämän linkin kautta: Knowledge Creation of Foresight

Jämsän kauppapalveluihin kannattaa panostaa

keskusta2tausta.jpgJämsän kauppapalveluja tutkittiin kuluvana keväänä kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran urakka toteutettiin 2008 Touhukas-projektissa, 2011 tilaustyönä ja tällä kertaa toteutimme seurantakyselyn Jämsekissä omana työnämme. Verkossa toteutettuun kyselyyn vastasi ilahduttavasti lähes kolmesataa jämsäläistä. Kyselyn tuloksia on esitelty laajasti Jämsekin verkkosivuilla.

Kyselyn keskeisimmät tulokset liittyivät toisaalta siihen, että eurojen vuoto Jämsän ulkopuolisiin keskuksiin ja verkkokauppaan on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2011 ja toisaalta siihen että kauppapaikkojen kehittämiseen on panostettava.

Kyselyn tulosten perusteella laskettuna vuosittainen vähittäiskaupan eurovuoto on lisääntynyt vuodesta 2011 vuoteen 2016 yli 20 miljoonaa euroa, mikä on todella ikävä asia. Sitä ei voi kuitenkaan kuitata kauppiaiden asiaksi tai ongelmaksi, vaan kysymys on myös sekä kaupan paikalliseen toimintaympäristöön liittyvistä tekijöistä että kaupan alaan liittyvistä laajemmista muutoksista.

Jämsä on vahva palvelukeskus ja kaupan palveluilla on edellytyksiä kasvaa ja kehittyä, mutta se edellyttää uuden omaksumista kaupan alalla ja toimintaympäristön kehittämiseen liittyviä panoksia. Valikoimien tai aukioloaikojen laajentaminen perinteisessä kivijalkamyymälässä tuskin riittää kääntämään eurovuodon kehityssuuntaa. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, palveluiden kytkemistä osaksi shoppailukokemusta, yksilöllisten ja ekologisten tuotteiden laajempaa tarjontaa sekä sähköisten jakelukanavien käyttöönottoa.

Jos kauppa onnistuukin omaksumaan uutta, tarvitaan panoksia myös toimintaympäristön kehittämisessä. Kivijalkakauppa voi olla kuluttajalle moniaistinen elämys, tai sitten se ei ole sitä. Upeiden tuotteiden värit haalistuvat, jos palvelu on huonoa tai ympäristö epäsiisti.  Kauppakiinteistöjen kuntoon panostamalla, niiden ympäristöä kohentamalla ja keskustan epäpaikkoja siistimällä voidaan vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen ja houkutella uusia kaupan alan yrityksiä aloittamaan toimintaansa Jämsässä.

Oma vaikutuksensa on myös kaupunkirakenteella. Jos kaupunkirakenteen kehittäminen johtaa siihen suuntaan, että kivijalkakaupan hajaantuminen lisääntyy, ei kuluttajille synny elämyksellistä kokemusta kaupunkitilasta. Ihmisiä houkuttelevat asioimaan kiinnostavat kaupat ja palvelut, mutta erityisesti mahdollisuus tavata muita ihmisiä.

 

Vähittäiskaupan menestystarinasta oppia kuntajohtamiseen: case Tikkalabros

DSC_0077.JPGKuvitteellinen repliikki mielensäpahoittajalta:

”Pienet vähittäiskaupat ovat hätää kärsimässä. Isot kauppakeskukset ja hypermarketit vievät asiakkaat. Aukioloaikojen laajentaminen rasittaa pikkukauppojen taloutta ja verkkokauppakin rokottaa myyntiä. Eihän tässä kohta enää voi edes yrittää.

Sama voidaan todeta muuttotappiokunnista. Asukkaat sieltä häipyvät suurempiin keskuksiin tai maailman metropoleihin. Verotulot vähenevät. Ei ole varaa tarjota elämänlaatuun liittyviä palveluita samalla tavoin kun suurilla kaupungeilla. Siellä isoissa kaupungeissa on ne neonvalotkin. Kyllä tässä kohta ollaan siinä tilanteessa, että viimeinen voi sammuttaa valot.”

Tikkalabros kulkee reilusti vastavirtaan tässä mieltensäpahoittajien maassa ja kertoo vielä avoimesti netissä ja facebookissa, miten se tehdään.

Mistä on kyse?

Tikkalan veljeksillä on ollut K- kauppa Helsingin Torpparinmäessä marraskuusta 2014 alkaen. Vaikka pääkaupunkiseudulla kilpailu on kovaa, veljekset uskalsivat lähteä kauppiaiksi halpuutusten ja Jumbo-markettien viidakkoon. Vuoden 2015 luvut kertovat melkoisesta menestystarinasta: myynnin kehitys 27,7 % ja keskiostosten kasvu 8,7 % edellisvuoteen verrattuna.

Tiedolla johtaminen

Tikkalan veljekset tietävät tarkkaan, missä voittavat kilpakumppanit.  Myyntiä, hinnoittelua ja hävikkiä seurataan tarkasti suhteessa kilpailijoihin. Kauppa ei ole Helsingin kallein, mutta ei myöskään ole lähtenyt mukaan halpuuttamiseen. Veljekset analysoivat jatkuvasti myynnin ja hävikin kehittymistä eri tuoteryhmissä ja tekevät mm. valikoimaan liittyviä ratkaisuja sen pohjalta

Uudistaminen ja aktiivinen viestintä

Veljesten kauppa ei jämähdä. Vaikka kauppiasuraa on nyt takana vajaa 1,5 vuotta, Torpparinmäen tuotevalikoimaa kehitetään jatkuvasti ja helmikuussa siirryttiin tilaa ja nouda palvelun käyttöön. Tavaran kiertoa ja hävikin pienentämistä tehostetaan Facebookissa ilmoittamalla tuote-eristä, joista halutaan päästä eroon. Kannattaa käydä tutustumassa. Kopioimisen arvoinen resepti!

Tikkalabros – koseptista oppia kuntajohtamiseen?

Joku mielensäpahoittaja varmaan jo ehti rykäisemään iltapäiväkahvit kurkkuunsa, että mitähän se Juurinen taas höpöttää. Kauppa on kauppaa ja kuntapalveluiden tuottamisessa on ihan toisenlaiset tavoitteet. Kyllähän kauppiaat juoksee kun niillä on se rahankiilto silmissä.

Uskallanpa silti haastaa kunnat pohtimaan, olisiko tässä jotain oppimista vaikka tarkkoja analogioita kaupan ja kunnan pyörittämiseen ei olisikaan rakennettavissa. Yleisellä tasolla kunnan johtamisessa ja kaupan pyörittämisessä on ainakin seuraavia tunnistettavia yhtäläisyyksiä:

  1. Toisista kunnista voi erottautua mm. palvelun laadulla ja osuvalla valikoimalla.
  2. Hävikki on iso riesa, joka on pidettävä hallinnassa. (Kuntien hävikkiä syntyy mm. perutuista lääkäriajoista ja rikotuista julkisista tiloista / kalusteista)
  3. Asiakaspalvelulla ja viestinnällä saa tehostettua palvelujen käyttöä.
  4. Tieto auttaa johtamisessa ja sen avulla on mahdollista tehdä palveluntuotantoa koskevia kustannustehokkaita päätöksiä.

Siinäpä niitä yhtäläisyyksiä pohdittavaksi. Jään odottamaan, koska jossain kunnassa otetaan Facebook käyttöön vapaiden hammaslääkäriaikojen ilmoitteluun, jollei sitä jo joku ehtinyt tekemään.

PS. Arvuuttelin artikkelissani 5.2.2016, mikä viranomainen ottaa ensimmäisenä käyttöönsä chat – ikkunan. Yksi bongattu tänään: Pudasjärven kaupunki.

 

 

 

 

Mahdoton(ko) urakka?

PAT

Jämsän työttömyysaste oli joulukuun lopussa 18,4 % ja työttömien työnhakijoiden määrä oli 1 811 kpl:tta. Koko maan keskimääräinen työttömyysaste oli samana ajankohtana 14,4 % ja Keski-Suomen 18,0 %.

Jämsän työttömyysaste on ollut jo pitkään korkea ja kasvanut koko 2000 luvun. Pitkäaikaistyöttömien (yli vuoden työttömänä olleiden osuus) pysyi 2000 – luvun alkupuolen alle 34 %:ssa. 34 % taso ylitettiin ensimmäistä kertaa 2012 ja joulukuussa 2015 työttömistä jo 37,5 % oli ollut yli vuoden työttömänä.

Korkealla työttömyysasteella ja pitkittyneellä työttömyydellä on monenlaisia kielteisiä seurauksia sekä yhteisö-, että yksilötasolla:

  • Tulotason putoamisen seurauksena monet joutuvat tukeutumaan vaihtoehtoisiin tulonlähteisiin, kuten sosiaaliturvaan, sukulaisten apuun tai harmaaseen talouteen
  • Kaupungin maksamien ”KELA – sakkojen” määrä pitempään työttömänä olleista lisääntyy
  • Yksilötasolla tapahtuu passivoitumista, itsetunnon laskua ja elämänlaadun heikkenemistä

 

Rekryä ja muita työllistäviä toimenpiteitä

kollaasiJämsek Oy järjesti 17.2 Paunun koululla rekrytilaisuuden. Tilaisuutta varten aktivoimme työnantajia ja keräsimme tiedot n. 200 avoimesta työpaikasta. Paikalle saapui koulutuksen järjestäjiä, työnantajia sekä n. 150 työnhakijaa. Tilaisuus oli todellinen mahdollisuus aktiivisille työnhakijoille, sillä heille tarjoutui kynnyksetön mahdollisuus ottaa suora kontakti potentiaalisiin työnantajiin. Itsekin ohjasin mm. Jyki Oy:n, Esperi Caren ja Jämsän kaupungin juttusille useita työpaikasta kiinnostuneita henkilöitä.

Rekryä markkinoitiin aktiivisesti: TE -toimisto toimitti työttömille henkilökohtaisen kutsun tilaisuuteen, paikallislehdessä julkaistiin kaksi ilmoitusta, koulutusorganisaatiot kertoivat tilaisuudesta Wilman kautta opiskelijoilleen ja tilaisuutta rummutettiin sekä Facebookin, että Twitterin kautta. Aktiivisesta markkinoinnista huolimatta tilaisuuteen ei saatu houkuteltua läheskään kaikkia työttömiä työnhakijoita eikä ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Kiinnostuneet tulivat, mutta kaikkien kannelten kieliä rekrytilaisuus ei soitellut.

Se että keinot eivät toimi kaikille, on yhdessä tunnistettu haaste. Vapaaehtoisiin työllistämistoimenpiteisiin ei ole tunkua ja pakollisten suorittaminen koetaan paikoin lusimiseksi. Valitettavasti monien toimenpiteiden vaikuttavuus jääkin usean työttömän kohdalla ainakin pitkällä tähtäimellä heikoksi. Kun työttömyyden hoitoon ja työttömyyden seurauksiin menee aina vaan enemmän rahaa ja eikä tuetuilla toimenpiteillä ole toivottua pitkäaikaista vaikutusta (=työllistyminen). Onko meidän jossain vaiheessa tyydyttävä siihen, että kaikkia vaan ei voida auttaa.

Kuusamosta kuuluu kummia

Suuri järvikalatutkimus kertoo Pinterestissä:” Huhtikuussa 2014 Kuusamossa oli 298 pitkäaikaistyötöntä. Nyt heistä 57 on järvikalatutkijoita ja 37 on tuunannut oman kutupaikkansa.” Mitä ihmettä Kuusamossa oikein touhutaan, kun pitkäaikaistyöttömistä miltei 20 % on saatu tutkijan hommiin?

272027_247140101972236_100000287430675_992639_7507158_o

Kuusamossa todettiin, että työttömille suunniteltuja palveluita on ollut hyvin saatavilla, mutta niillä ei ole ollut vetovoimaa. Kuusamolaisia pitkäaikaistyöttömiä ei saatu liikkeelle työvoimapoliittiseen koulutukseen, kun siika kuti. Keskeyttäminen oli yleistä, eikä työllistyminen edistynyt. Kuusamossa päätettiin kääntää ajattelu nurin niskoin ja työllistymistä tukevia palveluita alettiin rakentaa ihmisten itsensä valintojen varaan.

Suuren järvikalatutkimuksen oivallus ja vetovoimaisuus syntyi siitä, kun oivallettiin mitä ihmiset halusivat tehdä ja rakennettiin työllistymistä tukeva toimintamalli sitä kautta. Työllistämisen kohteista tuli oman työllistymisensä osallisia.

Ehkä se kaikkein tärkein oivallus syntyi kuitenkin Kuusamon kaupungin johdossa, kun ymmärrettiin että aktiivisesti somettavat järvikalatutkijat olivatkin kaupungin parhaita markkinamiehiä ja rakensivat kaupungin strategian mukaisesti tarinaa Kuusamosta Pohjolan luontopääkaupunkina – ne entiset pitkäaikaistyöttömät.

Kokeilukulttuuria?

Työttömyyden ratkaisemiseksi on tehty Jämsässä vuosia hyvää työtä suurten haasteiden keskellä, kun kaikkea tietoa ei ole ollut saatavilla, asiakkaiden tilanne on ollut monisyinen, asiakkaiden määrä on jatkuvasti kasvanut, työttömien osaaminen ei ole vastannut työmarkkinoilla vaadittavaa, eivätkä tarvittavat resurssit ole olleet käytettävissä siinä laajuudessa kun niitä on tarvittu.

Jämsän kaupunki on käynnistämässä työllistämisyksikön toimintaa täydellä teholla huhtikuun alusta alkaen ja palkkaamassa työllisyyskoordinaattorin johtamaan yksikön toimintaa. Tilanne on uusi ja mahdollistaa myös uudenlaisten kokeilujen aloittamisen.

Seurasin eilen kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen kuntien tehtäväreformia koskevaa viestintää. Suuria leikkauksia kuntien tehtäviin ei ole tulossa, mutta yhden aika merkittävän mahdollisuuden hallituksen reformi tarjoaa: vapaakuntakokeilut.

On liene selvää, että perinteiset keinot ja kanavat ovat työllisyyden hoidossa osoittautuneet ainakin osin toimimattomiksi. Kaikkia työttömiä ei ole pystytty auttamaan. Olisiko nyt aika tarkastella työllisyyden hoitoa uudella tavalla ja ottaa oppia vaikka Kuusamosta. Voisiko vapaakuntakokeiluun hakeutuminen helpottaa viranomaisten välistä yhteistyötä, helpottaa uusien toimintamallien käyttöönottoa ja tuoda myönteistä julkisuutta Jämsän kaupungille? Parhautta olisi tietysti, jos jollain keinoin saataisiin pistettyä Kuusamoa paremmaksi ja 30 % pitkäaikaistyöttömistä rakentaisi itselleen uudenlaisen elämänsä tarinan työllisenä.

Lähellä tuotetut tuotteet ovat elinvoiman lähde

IMG_0771Ravitsemisala sisältää ravintola- ja ateriapalveluiden sekä baarien ja kahviloiden liiketoiminnan. Liikevaihto ravitsemisalan yrityksillä oli yli viisi miljardia euroa vuonna 2014 ja työntekijöitä oli 52 000. Liikevaihto on ollut hieman laskussa viimeiset vuodet. Yritysten onkin haettava aktiivisesti uusia liiketoiminnan muotoja, jotka vastaavat paremmin asiakkaiden tarpeisiin.

Ruokamatkailu on yksi nousevista ilmiöistä. Ruoan ympärille voi rakentaa elämyksellistä matkailutuotetta ja omanlaisella ruokakulttuurilla on mahdollista erottautua. Ruokamatkailuun liittyvät tarinat, paikallisuus ja puhtaus. Ulkomaiset matkailijat haluavat tutustua kohdemaan kulttuuriin ruoan kautta ja perehtyä myös paikallisiin erikoisuuksiin.

Jämsek järjesti 20.1.2016 Hotelli Jämsässä lähiruokakohtaamisen, jonka tavoitteena oli parantaa paikallisten tuottajien, myyjien (ravintolat, kauppaliikkeet) ja kehittäjien yhteistyötä.  Aloite kohtaamisen järjestämiseen tuli paikalliselta yritykseltä.

Kohtaaminen oli menestys kiinnostavuutensa vuoksi, mutta myös siksi että tahtoa lähellä tuotettujen tuotteiden laajempaan hyödyntämiseen ja yhteistyön rakentamiseen on.

Haasteita riittää

Mutta ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin.  Käydyissä keskusteluissa piirtyi näkyviin suuri määrä haasteita, jotka heikentävät lähellä tuotettujen tuotteiden käytettävyyttä, saatavuutta ja myyntiä.

  • Elintarvikeraaka-aineiden käytettävyyttä ravintoloissa rajoittaa mm. se, että lähiraaka-ainetta (esim. vapaasti elänyt kuha) ei ole saatavissa tasaisina annoskokoina.
  • Tuottajalla ei ole aikaa käsitellä raaka-ainetta sellaiseen muotoon kun ravintolat toivovat (esim. veitsikuorittu peruna), eikä aikaa ole ravintolallakaan.
  • Lähituotteiden jakelua ei ole järjestetty, koska pienten tavaraerien (esim. muutama kananmunakenno) toimittaminen palvelupisteisiin ei olisi taloudellista tuottajan tai noutaminen ravintoloitsijan kannalta.
  • Lähellä tuotettua lihaa ei ole saatavissa tuoreena, sillä tiukoista säädöksistä johtuen teurastamotoimintaa ei harjoiteta lähialueilla. Ravintolat käyttävät vain tuoretta lihaa, erikoistuotteita lukuun ottamatta.
  • Tietoa lähituotteista puuttuu, eikä sitä ole helposti saatavissa. Nettisivut tai puskaradio eivät riitä. Tarvitaan aktiivista myyntityötä.

Tekevälle olisi työtä välitystehtävissä

Kohtaamisen ja käymieni keskustelujen pohjalta minulle piirtyi selkeä kuva siitä, että tuotteiden jalostus ja välitystehtävissä olisi työtä tekijöille. Urpon toritupaa – lähituotteiden myyntipistettä kaipailivat kohtaamisen osallistujatkin. Työtä olisi, jalostamiskelpoinen ideakin olisi, löytyykö yrityshenkistä ihmistä idean jalostamiseen ja ottamaan riskiä? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä.

Osaamiskapeikkoihin ja kehittämiseen löytyy tukea

Lähituotteiden tuottajat tai myyjät eivät ole yksin haasteidensa kanssa. Jämsän ammattiopisto kouluttaa eri alojen osaajia sekä aikuisista että nuorista ja pyrkii rakentamaan työelämälähtöisiä ratkaisuja erilaisiin osaamistarpeisiin. Noin 1650 opiskelijaa on melkoinen mahdollisuus alueelle. Osataanko potentiaali hyödyntää? Myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun tarjonta on mahdollisuus, johon kannattaa tarttua.

Kartoitimme kohtaamisessa onko osallistujilla halukkuutta lähteä mukaan lähiruokaan tai lähituotteisiin liittyvään kehittämishankkeeseen. Kiinnostusta ja halukkuutta oli ja siltä pohjalta on mukava aloittaa toista lähiruokakohtaamista valmistelevaa työtä. Kohtaaminen järjestetään kuluvan kevään aikana ja rajoja ei ole. Tervetuloa mukaan myös lähikunnista.  Seuraathan ilmoittelua nettisivuillamme!

Lisää elinvoimaa vaikka väkisin

cropped-talvi_tori.jpgKehittämispäällikön työssä ei mene yhtään päivää ohi, ettei miettisi elinvoimaa tai sen lisäämisen problematiikkaa.

Elinvoima käsitteenä on moniulotteinen. Yhtäältä se tarkoittaa vetovoimaista toimintaympäristöä sekä yrityksille, että ihmisille. Se on puhtaita vesistöjä, elävä kaupunkikeskusta ja sopivia viihtyisiä asuinympäristöjä eri tarpeisiin. Se tarkoittaa kilpailukykyistä yrityskantaa. Sitä että meillä Jämsässä on menestyviä ja työllistäviä yrityksiä joilla mielellään on myös kasvuhalua.

Osaaminen ja työvoiman saatavuus elinvoiman osatekijänä tarkoittaa sitä, että meiltä löytyy tai meille hakeutuu osaavia henkilöitä aukeaviin työtehtäviin tuottamaan laadukkaita palveluja ja / tai mahdollistamaan sitä yritysten kasvua. Sosiaalisella pääomalla ja yhteisöllisyydellä tarkoitetaan sellaista Jämsä – henkeä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja kerrotaan sitä myönteistä Jämsä tarinaa turuilla ja toreilla, eikä ajauduta keskenäiseen nokkapokkaan.

Julkiset ja kaupalliset palvelut ovat myös elinvoiman lähde. Laadukkaat ja asiakaslähtöiset palvelut ovat se odotusarvo. Se pieni ekstra, suklaakonvehti lounaan päälle, luo elinvoimaa sillä se ylittää asiakkaan palveluodotuksen.

Jokaisella meistä on ajatuksia siitä, mitä parannuksia olisi hyvä tehdä, jotta elinvoima lisääntyisi.  Elinvoiman osatekijöitä on kuitenkin mahdollista tuottaa ja lisätä julkisin varoin vain silloin kun kuntatalous on terveellä pohjalla, verotusaste on kohtuullinen, eikä kunta  säästä itseään hengiltä. Elinvoiman vahvistaminen vaatii myös taloudellisia panoksia.

Jämsek järjesti 3.12.2015 elinkeinoseminaarin, jonka aiheena oli tulevaisuuden Jämsä. Seminaarissa kuultiin totta kai kahtakin keynote- speakeria: Esko Valtaojaa ja Seppo Lindeniä, mutta reilu tunti käytettiin työpajatyöskentelyyn, jonka tavoitteena oli pohtia ideoita tai väitteitä Jämsän elinvoiman vahvistamiseksi.

Tulos oli muhkea. Kaksitoista työryhmää tuotti pitkälti toista sataa ideaa tai väitettä siitä, miten elinvoima Jämsässä kasvaa. Tulos on työn alla ja siitä tuotetaan seminaariosallistujille arviointikysely, jossa on mahdollisuus arvottaa ja kommentoida esitettyjä ideoita. Vaikka moni ideoista on jo ennalta kuultu, paljon uuttakin tuotettiin. Miltä kuulostaisi positiivinen ”trolli” vastavoimaksi sosiaalisen median ankeuttajille tai Jämsä -tuotehyllyn lanseeraaminen vähittäiskauppoihin ja palvelupisteisiin? Hyvältä ainakin minusta.

Perästä kuuluu. Olen työstänyt seminaarissa tuotettuja ideoita arviointikyselyyn, joka aukeaa lähipäivinä seminaarin osallistujille. Kyselyn tulokset raportoidaan sen valmistuttua Jämsekin verkkosivuille ja siitä tehdään somepostaukset. Toivottavasti tulos herättää lukijoiden mielenkiinnon ja keskustelu viriää, sillä jokainen meistä voi osallistua elinvoiman vahvistamiseen omalta osaltamme.