Toimistopalvelujen tiimimalli parantaa palvelua

Kaupunginhallitus käynnisti marraskuussa 2017 toimistopalveluhankkeen, jonka tavoitteena oli toimistopalvelujen uudelleen järjestäminen. Uudelleen järjestämiselle on vahvat perustelut: toimistohenkilöstön kiivastahtinen eläköityminen, kuntatalouden haasteet sekä työn muuttuminen digitalisaation ja muiden yhteiskunnallisten muutoskulkujen myötä.

teamwork-2499638_1920

Eläköitymisen myötä Jämsän kaupungin toimistotyötä tekevän henkilöstön määrä tulee supistumaan kovaa vauhtia. Nykyisellä, perinteisellä organisaatiolla ajaudutaan mahdottomaan tilanteeseen henkilöstövoimavarojen suhteen, sillä jo nyt sekä toimistotyöntekijät että esimiehet raportoivat raskaasta työkuormasta ja kasvaneesta henkilöstöriskistä, kun sijaisia ei ole tai erityisalaan liittyvät tehtävät on vastuutettu vain yhden tai muutaman henkilön hoidettavaksi. Haasteen ratkaisemiseksi olemme esittäneet kaupunginhallitukselle toimistotyön uudelleen organisoimista toimistopalvelujen tiimimallilla.

Toimistopalvelujen tiimimallilla haetaan ratkaisua kasvaneisiin henkilöriskeihin ja työkuormaan. Muistin rapautumista ja hiljaisen tiedon katoamista eläköitymisen myötä ehkäistään jakamalla olemassa olevaa erikoisosaamista tiimeissä ja tiimien välillä. Lisäksi tiimimallilla pyyhitään organisaation muistista sellaisia asioita ja toiminnan tapoja, joista ei ole hyötyä tulevaisuuden toimistotyössä. Toimistopalveluresurssien kokoamisesta kolmeen palvelutiimiin odotetaan pidemmällä aikavälillä seuraavan myös työelämän laadun kehittyminen, sillä henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöihin, työympäristöön ja työn toteutuksen tapaan tulevat lisääntymään ja henkilöriskit merkittävästi vähenemään.

Toimistopalvelujen tiimimalli tulee jakamaan toimistoissa tehtävän työn uudestaan ja parantamaan Jämsän kaupungin tuottamia palveluja. Yhtäältä se tasoittaa ruuhkahuippuja, kun toimistotyötä voidaan jakaa useamman henkilön kesken. Toisaalta se vähentää henkilöstöriskejä. Kolmanneksi se kuormittaa tasaisemmin kaikkia toimistotyön tekijöitä. Neljänneksi se asettaa kaikki esimiehet ja asiantuntijat tasa-arvoisempaan asemaan toimistopalvelujen saatavuuden suhteen. Viidenneksi se kokoaa toimistotyön osaamista laaja-alaisesti ja sen myötä parantaa toimistotyön laatua. Kuudenneksi se parantaa asiakaspalvelun laatua vähentämällä asiakkaan ”luukuttamista”, kun eri alojen osaamista kootaan suppeampaan määrään palvelupisteitä. Seitsemänneksi se tehostaa toimistotyötä ja karsii päällekkäisyyksiä ja kahdeksanneksi vapauttaa resursseja toimistopalvelujen kehittämiseen ja digitalisaation edistämiseen.

Toimistotyön uudelleen organisoiminen on suuri muutos, vaikka työn sisältö ensi vaiheessa säilyisikin samana. Toimistopalvelutiimeissä tehtävä työ ei ole jatkossa sidoksissa yhteen suorituspaikkaan vaan muuttuu luonteeltaan monipaikkatyöksi, jossa toimistotyötä tehdään vaihtuvissa työympäristöissä monenlaisille asiakkaille. Ehdotettu toimistopalvelujen tiimimalli toimii lähtökohtana jatkuvalle kehitystyölle, jossa siirrytään perinteisestä organisaatiosta kohti itseohjautuvaa tiimiorganisaatiota. Toimistotyöntekijöistä tulee muutoksen myötä kaikkien yhteisiä resursseja, mikä tulee parantamaan myös työn laatua, kun paras mahdollinen osaaminen on koko organisaation käytettävissä.

Siellä missä tehdään uudistuksia, esiintyy muutosvastarintaa. Muutosvastarinnalla tarkoitetaan muutoksen tai sen suunnittelun vastustusta ja kritisointia, joka ilmenee yksilöiden tai ryhmien käyttäytymisessä. Selvityksessä Jämsän kaupungin toimistopalvelujen uudelleen organisoimiseksi olemme kiinnittäneet erityistä huomiota muutosvastarinnan havainnointiin ja lyhyestä toteutusajasta huolimatta muutokseen sopeutumista helpottavalle vuorovaikutukselle on pyritty löytämään aikaa ja keinoja.

On luonnollista, että kaikki uusi pelottaa ja muutoksen pelko aiheuttaa vastarintaa. Ihmisten on yleensä hyvin vaikeaa luopua vanhoista, tutuista toiminnoista ja toimintaympäristöistä. He kiintyvät yhteisöönsä, työtovereihinsa, paikkoihin ja huoneisiin, sillä ne edustavat omaa tilaa ja reviiriä. Ihmisille on tärkeää pystyä kontrolloimaan ympäristöään ja ennustamaan sen muutoksia. Suuressa muutoksessa, ihmisille pitää jatkuvasti kertoa, mikä muuttuu, miksi ja miten? Kysymykset ja kyseenalaistaminen pitääkin sallia, sillä se kertoo siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita työstään ja muutoksen kourissa oleva asia on heille tärkeä.

Dialogiin kannustaen,

Anna-Liisa ja Leena

Lisätietoja kaupungin verkkosivuilta >>.

 

Tulevaisuuden kansalaistoimistot?

dsc00964_psSOMA- uudistus (sote- ja maakuntahallinto) etenee. Uutta Keski-Suomen maakuntaa rakennetaan johtoryhmän ja poliittisen ohjausryhmän lisäksi kahdessatoista asiantuntijaryhmässä. Uudistusta monet puhujat tituleeraavat suurimmaksi hallinnolliseksi uudistukseksi elinaikanaan. Olen samaa mieltä. Moni asia on muuttumassa. Vaikka akateemikkojen (mm. Hannu Katajamäki ja Markku Sotarauta) parissa on aikaisemmista uudistuksista kumpuavaa skeptisyyttä hallinnon uudistusprosesseja kohtaan, jaksan olla toiveikas. Ehkä nyt on ajassa sellainen epäjatkuvuuskohta, jossa on valmiutta haastaa vanhat rakenteet ja ”näin meillä on aina ennenkin toimittu” – johtamis-, päätöksenteko- ja palvelukulttuuri.

Suuressa hallinnon myllerryksessä muistan muistuttaa asiakkaasta. Häntä (kansalainen) tai sitä (yhteisö) jota varten palvelua tuotetaan, ei saa unohtaa. Ilolla tervehdin kansalaisraateja ja chatin käyttöön ottoa koskevia aloitteita ja toivon että uudistus onnistuu niin ettei kansalainen huomaa muutosta lainkaan, ainakaan kielteisesti. Silti jaksan kantaa huolta siitä, kuinka kansalaisen palvelunohjaus hoidetaan uudessa hallinnossa ja katoavatko monelle tärkeät lähipalvelut. Sosiaali- ja terveysalalla ollaan laatimassa omia palvelunohjauksen mekanismeja, mutta entä se kaikki muu uuden maakuntahallinnon tuottama palvelutoiminta?

Kataisen hallituskaudella toteutetun valtionhallinnon uudistuksen yhteydessä pienissä ja keskisuurissa kunnissa koettiin lähipalvelujen kato. Verotoimistojen, TE-toimistojen, poliisin lupapalvelun jne. lähipalveluverkko ohentui merkittävästi palvelujen siirryttyä tietoverkkoon, call centereihin ja maakuntien keskuskaupunkeihin. Uudistus vaikutti merkittävästi mm. TE palvelujen saatavuuteen sekä työttömien, että työnantajien näkökulmasta: työttömät asioivat postilaatikon kanssa saadakseen yhteyden palveluneuvojiin, eikä työnantajan äkilliseen rekrytointitarpeeseen löydy ratkaisua kun palvelulinjalle soittamalla.

Soma – uudistus ei tule tuomaan lisää resursseja palvelujen tuottamiseen, mikä tarkoittaa sitä että uusi maakuntahallinto ei tule perustamaan uusia palvelupisteitä maakunnan joka niemeen ja notkelmaan. Kaikki kuitenkin tunnistavat, että tarve henkilökohtaiseen palveluun on olemassa erityisesti muutostilanteen aikana. Palvelutarvetta lisää entisestään se, että maakunnat tulevat toimivat tilaajina ja palvelut ostetaan markkinoilta. Mistä asiakaskansalainen jatkossa tietää, kuka palvelut tuottaa, kuka vastaa laatupoikkeamista, mistä palvelut ovat saatavissa ja mitä edes on tarjolla? Jotain tarttis tehdä.

Kunnat ovat tehneet vuosia yhteistyötä muuttuvan valtionhallinnon kanssa yhteispalvelupisteissä, joissa tuotetaan kunnan oman palveluneuvonnan lisäksi valtion palveluneuvontaa sopimusperustaisesti. Hyvä esimerkki yhteispalvelusta löytyy läheltä Saarijärveltä >>>.  Kokeilussa olivat 2012 – 2015 myös etäpalvelut >>.  VM:n rahoittaman hankkeen aikana kansalaisilla oli mahdollisuus kokeilla asiointia valtionhallinnon asiantuntijan kanssa videoyhteyden kautta. Kokemukset olivat myönteisiä, mutta kokeilu hautautui hallituskauden vaihtuessa.

Kansalaisten lähipalvelutarve on olemassa ja hyviä toimintamalleja on jo kokeiltu yhteistyössä valtionhallinnon ja kuntien kanssa. Olisiko toimintamalleista jotain opittavaa soma-uudistusta silmällä pitäen? Eräässä keskustelussa ehdotin julkisen palvelun front officen perustamista, jossa valtio, maakunta, kunnat ja muut julkiset toimijat (esim. koulutusorganisaatiot) toisivat palvelutarjontansa lähelle kansalaista. Nimeksi voisi tulla vaikka kansalaistoimisto. Kansalaistoimistossa otettaisiin käyttöön etäpalvelukokeilun myönteiset piirteet, kysyttäisiin Saarijärveltä, miten homma kannattaa hoitaa ja sitten vaan tehtäisiin ja maksettaisiin viulutkin yhdessä. Yksin kuntien kontolle en palveluohjausta haluaisi jättää.

 

 

Joululahjaksi valinnanvapaus?

Reformiministerit (Rehula, Vehviläinen, Mattila, Niinistö ja
Grahn-Laasonen) kokoontuivat eilen joululahjavalvojaisiin. Kysyin Tuomas Pöystiltä (sote- ja aluehallintouudistusten projektijohtaja) onko tulossa kovaa vai pehmeää pakettia. Pöysti vastasi minulle, että tulossa on pehmeää turvallisuutta edistävä kova paketti. Kova paketti tulikin. Myöhäisillan tunteina kuulimme  että maakunnat säilyttävät pelastuslaitoksensa ja Kuhmoinen siirtyy Pirkanmaan maakuntaan. Merkittävin paketoiduista kysymyksistä oli kuitenkin valinnanvapauteen liittyvä lakiluonnos. Siitä, edistääkö laki voimaantullessaan pehmeää turvallisuutta, voikin olla montaa mieltä. valinnanvapaus

Alueuudistukseen liittyvää tiedottamista voi kiittää. Alueuudistus.fi – sivuilla on julkaistu valinnanvapauteen liittyvä kalvosarja ja lyhennelmä asiakkaan valinnanvapausmallista. Suosittelen lukemaan ja pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa itse kunkin kannalta Periaatteellisesti kannatan asiakkaan valintaoikeuden ja markkinaehtoisen toiminnan vahvistamista. Idealismille ei vaan ole sijaa päivittäisessä toiminnassa, sillä lakien toimeenpano tapahtuu aina epätäydellisessä maailmassa.

Mitä valinnanvapaus minulle tarkoittaa (hyvin suppean tarkastelun pohjalta)?

  • Saan jatkossa valita sote- ja hammashoidon palveluntuottajani kerran vuodessa. Jos en muista tehdä ilmoitusta, se valitaan puolestani.

Voinko vaihtaa, jos olen tyytymätön kertakokeilun jälkeen? Entä jos ilmoitus jää minulta tekemättä? Voidaanko minulle valita palveluntuottaja Laukaasta, ihan vaan sen vuoksi kun siellä on enemmän kapasiteettia. Miten voin olla varma, että tärkeä tieto lääkeaineallergiastani siirtyy palveluntuottajalta toiselle, kun sitten seuraavassa vuodenvaihteessa vaihdan palveluntuottajaa?

  • Voin jatkossa saada sote- tai hammashoidon palveluntuottajan myöntämän maksusetelin, jonka voin käyttää jonkun muun tuottajan yksittäisiin toimenpiteisiin.

On tietysti hyvä asia, että voin itse valita, kuka tuottaa lisäpalveluni, mutta pysyykö kustannuskuri? Kun maakunta toimii jatkossa tilaajan roolissa, eikä sen valvova koura ulotu yksittäisiin maksuseteleihin, tilataanko minulle jatkossa turhia toimenpiteitä tai laboratoriotutkimuksia ihan vaan sen vuoksi, että on kiva tietää tai siksi että potilastietoni (ja aikaisempien hoitojen tai labratulosten tiedot) eivät ole siirtyneet palveluntuottajalta toiselle?

  • Voin myös valita maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden liikelaitoksen toimipisteen itse, eli asioida maakunnan alueella missä haluan.

Hieno homma, jos liikelaitoksen toimipisteitä tulee muuallekin kuin maakuntamme keskuskaupunkiin, eli lähipalveluni säilyy. Liikelaitos voi muuten tuottaa vain niitä palveluja, jotka eivät ole suoran valinnan (markkinaehtoisesti tuotettuja) palveluja. Jos markkinat eivät pysty palveluja tuottamaan, maakunnan on järjestettävä ne ja yhtiöitettävä toiminta. Tuomas Pöysti muuten totesi Kuntalehden jutussa, että valinnanvapaus tulisi toteutumaan vaan viidessä maakunnassa. Keski-Suomessa lienee syytä varautua siihen että ainakin joissain osissa maakuntaa valinnanvapaus on sitä, että palvelu hankitaan maakunnan omistamalta yritykseltä.

  • Jos sairastun vakavasti tai kun väistämättä vanhenen ja tarvitsen mm. erikoissairaanhoidon palveluja, minut ohjataan paikallisen tuottajan toimesta maakunnan liikelaitoksen palvelujen piiriin. Palvelutarpeestani riippuen minut hoitaa joko maakunnallinen liikelaitos tai maakunnan myöntämällä asiakassetelillä tai henkilökohtaisella budjetilla, joku muu palveluntuottaja.

Palvelutarpeestani päättää siis verkkopalvelu, asiakasneuvoja tai palveluohjaaja. Toivottavasti palveluketju toimii, eikä henkilökohtaista palvelua olla korvaamalla netillä tai puhelimella. Kaikkein eniten pelkään sitä, että esim. syöpäsairaana tai muistihäiriöisenä joutuisin asioimaan jättämällä nettiin, puhelinvastaajaan tai ala-aulan postilaatikkoon yhteydenottopyynnön. Semmoista se meinaan on jo nyt joidenkin palvelujen osalta.

  • Voin esittää toiveita hoitavasta ammattihenkilöstöstä ja toiveeni pyritään toteuttamaan.

Jippikaijee. Jos tämä tarkoittaa sitä, miltä se luettuna vaikuttaa, voin jatkossa pyytää vaihtamaan hammaslääkärini siihen erinomaiseen, miellyttävään ja ammattitaitoiseen mieshammaslääkäriin, jonka luona viimeksi asioin. Samalla tuli silmänruokaa ja homma hoidettua. Eihän tämä vaan pitkällä tähtäimellä johda siihen, että meillä on kahden kerroksen väkeä hoitohenkilöstössä: niitä jotka kyllä osaavat, mutta eivät miellytä ”silmää” ja niitä joilla on koko paketti kunnossa? Totta kai on hyvä asia, että hoitohenkilökunnan voi vaihtaa, jos ei homma toimi tai ei ole osaamista, mutta riskinsä tässäkin. Tiesittekö että Kuubassa sairaanhoitajat jo pukeutuvat minihameisiin tippien toivossa. Minä kuulin tänään.

  • Voin saada hoitoa väliaikaisella asuinpaikkakunnallani.

Perheenjäsenten työskentely eri paikkakunnilla on lisääntynyt työelämän rakennemuutoksen myötä. Voihan se olla tulevaisuutta minunkin perheessäni. Mielestäni on välttämätöntä ja tärkeää tukea työssäkäyviä lisäämällä sosiaali- ja terveyspalveluiden (ml. suun hoito) tuottamiseen liittyvää joustoa. Kiireellistä hoitoa on saatavissa jo tänä päivänä missä tahansa, mutta kiireettömän, vaativan ja pitkäaikaisen hoidon osalta lakiin on tulossa merkittävä muutos. Hoidon sitominen omaan kotikuntaan on ollut järkevää ja perusteltua mitoituksen näkökulmasta, mutta maakunnan ottaessa vastuun sote-palveluiden tuottamisesta, hartiat levenevät oleellisesti ja joustoa on mahdollista lisätä.   

  • Voin hakeutua kiireettömään hoitoon ulkomaille.

Yritin hakea valinnanvapauslaista, sen perusteluista ja  tiivistelmästä lisää tietoa mahdollisuudesta hakeutua hoitoon ulkomaille. Haaveilin tietysti mahdollisuudesta siirtyä suhteellisen pysyvästi Välimeren rannikolle mahdollisista vanhuuden krempoista huolimatta.  Mahdollisuus näyttäisi liittyvän lakiin rajat ylittävästä terveydenhuollosta, jossa lähtökohtana on henkilön oikeus hakeutua hoitoon toiseen Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon tai Sveitsiin ja saada siitä jälkikäteen korvaus. Laki on ollut voimassa jo 2013, eli varsinaisesti valinnanvapauslaki ei oikeuttamme ole laajentamassa tai rajoittamassa. Jippikaijee ajattelin silti. 

Melkoinen joululahja täytyy sanoa. Ei ollut semmoinen ikävän pehmeä paketti – jonka kummipoikani aikanaan viskasi lattialle kiukkuisena ja huusi äidilleen: ” Ei tämä ole mikään lahja!” Tuli kova paketti  ja niin kuin monen muunkin kovan joululahjan kanssa, tämän parissa riittää askarreltavaa ja keskusteltavaa pitkäksi aikaa. Kun vuosi kääntyy uudeksi ja niitä lupauksia on tapana antaa, toivon että mahdollisimman moni SOMA (sote- ja maakuntahallinto) – uudistuksen valmistelija ja päättäjä lupaa, että se kaikkein tärkein eli asiakas EI unohdu. Uudistuksia on helppo valmistella paperilla, paljon vaikeampi toteuttaa epätäydellisessä maailmassa.

 

 

Jämsän kauppapalveluihin kannattaa panostaa

keskusta2tausta.jpgJämsän kauppapalveluja tutkittiin kuluvana keväänä kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran urakka toteutettiin 2008 Touhukas-projektissa, 2011 tilaustyönä ja tällä kertaa toteutimme seurantakyselyn Jämsekissä omana työnämme. Verkossa toteutettuun kyselyyn vastasi ilahduttavasti lähes kolmesataa jämsäläistä. Kyselyn tuloksia on esitelty laajasti Jämsekin verkkosivuilla.

Kyselyn keskeisimmät tulokset liittyivät toisaalta siihen, että eurojen vuoto Jämsän ulkopuolisiin keskuksiin ja verkkokauppaan on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2011 ja toisaalta siihen että kauppapaikkojen kehittämiseen on panostettava.

Kyselyn tulosten perusteella laskettuna vuosittainen vähittäiskaupan eurovuoto on lisääntynyt vuodesta 2011 vuoteen 2016 yli 20 miljoonaa euroa, mikä on todella ikävä asia. Sitä ei voi kuitenkaan kuitata kauppiaiden asiaksi tai ongelmaksi, vaan kysymys on myös sekä kaupan paikalliseen toimintaympäristöön liittyvistä tekijöistä että kaupan alaan liittyvistä laajemmista muutoksista.

Jämsä on vahva palvelukeskus ja kaupan palveluilla on edellytyksiä kasvaa ja kehittyä, mutta se edellyttää uuden omaksumista kaupan alalla ja toimintaympäristön kehittämiseen liittyviä panoksia. Valikoimien tai aukioloaikojen laajentaminen perinteisessä kivijalkamyymälässä tuskin riittää kääntämään eurovuodon kehityssuuntaa. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, palveluiden kytkemistä osaksi shoppailukokemusta, yksilöllisten ja ekologisten tuotteiden laajempaa tarjontaa sekä sähköisten jakelukanavien käyttöönottoa.

Jos kauppa onnistuukin omaksumaan uutta, tarvitaan panoksia myös toimintaympäristön kehittämisessä. Kivijalkakauppa voi olla kuluttajalle moniaistinen elämys, tai sitten se ei ole sitä. Upeiden tuotteiden värit haalistuvat, jos palvelu on huonoa tai ympäristö epäsiisti.  Kauppakiinteistöjen kuntoon panostamalla, niiden ympäristöä kohentamalla ja keskustan epäpaikkoja siistimällä voidaan vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen ja houkutella uusia kaupan alan yrityksiä aloittamaan toimintaansa Jämsässä.

Oma vaikutuksensa on myös kaupunkirakenteella. Jos kaupunkirakenteen kehittäminen johtaa siihen suuntaan, että kivijalkakaupan hajaantuminen lisääntyy, ei kuluttajille synny elämyksellistä kokemusta kaupunkitilasta. Ihmisiä houkuttelevat asioimaan kiinnostavat kaupat ja palvelut, mutta erityisesti mahdollisuus tavata muita ihmisiä.

 

Vähittäiskaupan menestystarinasta oppia kuntajohtamiseen: case Tikkalabros

DSC_0077.JPGKuvitteellinen repliikki mielensäpahoittajalta:

”Pienet vähittäiskaupat ovat hätää kärsimässä. Isot kauppakeskukset ja hypermarketit vievät asiakkaat. Aukioloaikojen laajentaminen rasittaa pikkukauppojen taloutta ja verkkokauppakin rokottaa myyntiä. Eihän tässä kohta enää voi edes yrittää.

Sama voidaan todeta muuttotappiokunnista. Asukkaat sieltä häipyvät suurempiin keskuksiin tai maailman metropoleihin. Verotulot vähenevät. Ei ole varaa tarjota elämänlaatuun liittyviä palveluita samalla tavoin kun suurilla kaupungeilla. Siellä isoissa kaupungeissa on ne neonvalotkin. Kyllä tässä kohta ollaan siinä tilanteessa, että viimeinen voi sammuttaa valot.”

Tikkalabros kulkee reilusti vastavirtaan tässä mieltensäpahoittajien maassa ja kertoo vielä avoimesti netissä ja facebookissa, miten se tehdään.

Mistä on kyse?

Tikkalan veljeksillä on ollut K- kauppa Helsingin Torpparinmäessä marraskuusta 2014 alkaen. Vaikka pääkaupunkiseudulla kilpailu on kovaa, veljekset uskalsivat lähteä kauppiaiksi halpuutusten ja Jumbo-markettien viidakkoon. Vuoden 2015 luvut kertovat melkoisesta menestystarinasta: myynnin kehitys 27,7 % ja keskiostosten kasvu 8,7 % edellisvuoteen verrattuna.

Tiedolla johtaminen

Tikkalan veljekset tietävät tarkkaan, missä voittavat kilpakumppanit.  Myyntiä, hinnoittelua ja hävikkiä seurataan tarkasti suhteessa kilpailijoihin. Kauppa ei ole Helsingin kallein, mutta ei myöskään ole lähtenyt mukaan halpuuttamiseen. Veljekset analysoivat jatkuvasti myynnin ja hävikin kehittymistä eri tuoteryhmissä ja tekevät mm. valikoimaan liittyviä ratkaisuja sen pohjalta

Uudistaminen ja aktiivinen viestintä

Veljesten kauppa ei jämähdä. Vaikka kauppiasuraa on nyt takana vajaa 1,5 vuotta, Torpparinmäen tuotevalikoimaa kehitetään jatkuvasti ja helmikuussa siirryttiin tilaa ja nouda palvelun käyttöön. Tavaran kiertoa ja hävikin pienentämistä tehostetaan Facebookissa ilmoittamalla tuote-eristä, joista halutaan päästä eroon. Kannattaa käydä tutustumassa. Kopioimisen arvoinen resepti!

Tikkalabros – koseptista oppia kuntajohtamiseen?

Joku mielensäpahoittaja varmaan jo ehti rykäisemään iltapäiväkahvit kurkkuunsa, että mitähän se Juurinen taas höpöttää. Kauppa on kauppaa ja kuntapalveluiden tuottamisessa on ihan toisenlaiset tavoitteet. Kyllähän kauppiaat juoksee kun niillä on se rahankiilto silmissä.

Uskallanpa silti haastaa kunnat pohtimaan, olisiko tässä jotain oppimista vaikka tarkkoja analogioita kaupan ja kunnan pyörittämiseen ei olisikaan rakennettavissa. Yleisellä tasolla kunnan johtamisessa ja kaupan pyörittämisessä on ainakin seuraavia tunnistettavia yhtäläisyyksiä:

  1. Toisista kunnista voi erottautua mm. palvelun laadulla ja osuvalla valikoimalla.
  2. Hävikki on iso riesa, joka on pidettävä hallinnassa. (Kuntien hävikkiä syntyy mm. perutuista lääkäriajoista ja rikotuista julkisista tiloista / kalusteista)
  3. Asiakaspalvelulla ja viestinnällä saa tehostettua palvelujen käyttöä.
  4. Tieto auttaa johtamisessa ja sen avulla on mahdollista tehdä palveluntuotantoa koskevia kustannustehokkaita päätöksiä.

Siinäpä niitä yhtäläisyyksiä pohdittavaksi. Jään odottamaan, koska jossain kunnassa otetaan Facebook käyttöön vapaiden hammaslääkäriaikojen ilmoitteluun, jollei sitä jo joku ehtinyt tekemään.

PS. Arvuuttelin artikkelissani 5.2.2016, mikä viranomainen ottaa ensimmäisenä käyttöönsä chat – ikkunan. Yksi bongattu tänään: Pudasjärven kaupunki.

 

 

 

 

Mahdoton(ko) urakka?

PAT

Jämsän työttömyysaste oli joulukuun lopussa 18,4 % ja työttömien työnhakijoiden määrä oli 1 811 kpl:tta. Koko maan keskimääräinen työttömyysaste oli samana ajankohtana 14,4 % ja Keski-Suomen 18,0 %.

Jämsän työttömyysaste on ollut jo pitkään korkea ja kasvanut koko 2000 luvun. Pitkäaikaistyöttömien (yli vuoden työttömänä olleiden osuus) pysyi 2000 – luvun alkupuolen alle 34 %:ssa. 34 % taso ylitettiin ensimmäistä kertaa 2012 ja joulukuussa 2015 työttömistä jo 37,5 % oli ollut yli vuoden työttömänä.

Korkealla työttömyysasteella ja pitkittyneellä työttömyydellä on monenlaisia kielteisiä seurauksia sekä yhteisö-, että yksilötasolla:

  • Tulotason putoamisen seurauksena monet joutuvat tukeutumaan vaihtoehtoisiin tulonlähteisiin, kuten sosiaaliturvaan, sukulaisten apuun tai harmaaseen talouteen
  • Kaupungin maksamien ”KELA – sakkojen” määrä pitempään työttömänä olleista lisääntyy
  • Yksilötasolla tapahtuu passivoitumista, itsetunnon laskua ja elämänlaadun heikkenemistä

 

Rekryä ja muita työllistäviä toimenpiteitä

kollaasiJämsek Oy järjesti 17.2 Paunun koululla rekrytilaisuuden. Tilaisuutta varten aktivoimme työnantajia ja keräsimme tiedot n. 200 avoimesta työpaikasta. Paikalle saapui koulutuksen järjestäjiä, työnantajia sekä n. 150 työnhakijaa. Tilaisuus oli todellinen mahdollisuus aktiivisille työnhakijoille, sillä heille tarjoutui kynnyksetön mahdollisuus ottaa suora kontakti potentiaalisiin työnantajiin. Itsekin ohjasin mm. Jyki Oy:n, Esperi Caren ja Jämsän kaupungin juttusille useita työpaikasta kiinnostuneita henkilöitä.

Rekryä markkinoitiin aktiivisesti: TE -toimisto toimitti työttömille henkilökohtaisen kutsun tilaisuuteen, paikallislehdessä julkaistiin kaksi ilmoitusta, koulutusorganisaatiot kertoivat tilaisuudesta Wilman kautta opiskelijoilleen ja tilaisuutta rummutettiin sekä Facebookin, että Twitterin kautta. Aktiivisesta markkinoinnista huolimatta tilaisuuteen ei saatu houkuteltua läheskään kaikkia työttömiä työnhakijoita eikä ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Kiinnostuneet tulivat, mutta kaikkien kannelten kieliä rekrytilaisuus ei soitellut.

Se että keinot eivät toimi kaikille, on yhdessä tunnistettu haaste. Vapaaehtoisiin työllistämistoimenpiteisiin ei ole tunkua ja pakollisten suorittaminen koetaan paikoin lusimiseksi. Valitettavasti monien toimenpiteiden vaikuttavuus jääkin usean työttömän kohdalla ainakin pitkällä tähtäimellä heikoksi. Kun työttömyyden hoitoon ja työttömyyden seurauksiin menee aina vaan enemmän rahaa ja eikä tuetuilla toimenpiteillä ole toivottua pitkäaikaista vaikutusta (=työllistyminen). Onko meidän jossain vaiheessa tyydyttävä siihen, että kaikkia vaan ei voida auttaa.

Kuusamosta kuuluu kummia

Suuri järvikalatutkimus kertoo Pinterestissä:” Huhtikuussa 2014 Kuusamossa oli 298 pitkäaikaistyötöntä. Nyt heistä 57 on järvikalatutkijoita ja 37 on tuunannut oman kutupaikkansa.” Mitä ihmettä Kuusamossa oikein touhutaan, kun pitkäaikaistyöttömistä miltei 20 % on saatu tutkijan hommiin?

272027_247140101972236_100000287430675_992639_7507158_o

Kuusamossa todettiin, että työttömille suunniteltuja palveluita on ollut hyvin saatavilla, mutta niillä ei ole ollut vetovoimaa. Kuusamolaisia pitkäaikaistyöttömiä ei saatu liikkeelle työvoimapoliittiseen koulutukseen, kun siika kuti. Keskeyttäminen oli yleistä, eikä työllistyminen edistynyt. Kuusamossa päätettiin kääntää ajattelu nurin niskoin ja työllistymistä tukevia palveluita alettiin rakentaa ihmisten itsensä valintojen varaan.

Suuren järvikalatutkimuksen oivallus ja vetovoimaisuus syntyi siitä, kun oivallettiin mitä ihmiset halusivat tehdä ja rakennettiin työllistymistä tukeva toimintamalli sitä kautta. Työllistämisen kohteista tuli oman työllistymisensä osallisia.

Ehkä se kaikkein tärkein oivallus syntyi kuitenkin Kuusamon kaupungin johdossa, kun ymmärrettiin että aktiivisesti somettavat järvikalatutkijat olivatkin kaupungin parhaita markkinamiehiä ja rakensivat kaupungin strategian mukaisesti tarinaa Kuusamosta Pohjolan luontopääkaupunkina – ne entiset pitkäaikaistyöttömät.

Kokeilukulttuuria?

Työttömyyden ratkaisemiseksi on tehty Jämsässä vuosia hyvää työtä suurten haasteiden keskellä, kun kaikkea tietoa ei ole ollut saatavilla, asiakkaiden tilanne on ollut monisyinen, asiakkaiden määrä on jatkuvasti kasvanut, työttömien osaaminen ei ole vastannut työmarkkinoilla vaadittavaa, eivätkä tarvittavat resurssit ole olleet käytettävissä siinä laajuudessa kun niitä on tarvittu.

Jämsän kaupunki on käynnistämässä työllistämisyksikön toimintaa täydellä teholla huhtikuun alusta alkaen ja palkkaamassa työllisyyskoordinaattorin johtamaan yksikön toimintaa. Tilanne on uusi ja mahdollistaa myös uudenlaisten kokeilujen aloittamisen.

Seurasin eilen kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen kuntien tehtäväreformia koskevaa viestintää. Suuria leikkauksia kuntien tehtäviin ei ole tulossa, mutta yhden aika merkittävän mahdollisuuden hallituksen reformi tarjoaa: vapaakuntakokeilut.

On liene selvää, että perinteiset keinot ja kanavat ovat työllisyyden hoidossa osoittautuneet ainakin osin toimimattomiksi. Kaikkia työttömiä ei ole pystytty auttamaan. Olisiko nyt aika tarkastella työllisyyden hoitoa uudella tavalla ja ottaa oppia vaikka Kuusamosta. Voisiko vapaakuntakokeiluun hakeutuminen helpottaa viranomaisten välistä yhteistyötä, helpottaa uusien toimintamallien käyttöönottoa ja tuoda myönteistä julkisuutta Jämsän kaupungille? Parhautta olisi tietysti, jos jollain keinoin saataisiin pistettyä Kuusamoa paremmaksi ja 30 % pitkäaikaistyöttömistä rakentaisi itselleen uudenlaisen elämänsä tarinan työllisenä.

Lisää elinvoimaa vaikka väkisin

cropped-talvi_tori.jpgKehittämispäällikön työssä ei mene yhtään päivää ohi, ettei miettisi elinvoimaa tai sen lisäämisen problematiikkaa.

Elinvoima käsitteenä on moniulotteinen. Yhtäältä se tarkoittaa vetovoimaista toimintaympäristöä sekä yrityksille, että ihmisille. Se on puhtaita vesistöjä, elävä kaupunkikeskusta ja sopivia viihtyisiä asuinympäristöjä eri tarpeisiin. Se tarkoittaa kilpailukykyistä yrityskantaa. Sitä että meillä Jämsässä on menestyviä ja työllistäviä yrityksiä joilla mielellään on myös kasvuhalua.

Osaaminen ja työvoiman saatavuus elinvoiman osatekijänä tarkoittaa sitä, että meiltä löytyy tai meille hakeutuu osaavia henkilöitä aukeaviin työtehtäviin tuottamaan laadukkaita palveluja ja / tai mahdollistamaan sitä yritysten kasvua. Sosiaalisella pääomalla ja yhteisöllisyydellä tarkoitetaan sellaista Jämsä – henkeä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja kerrotaan sitä myönteistä Jämsä tarinaa turuilla ja toreilla, eikä ajauduta keskenäiseen nokkapokkaan.

Julkiset ja kaupalliset palvelut ovat myös elinvoiman lähde. Laadukkaat ja asiakaslähtöiset palvelut ovat se odotusarvo. Se pieni ekstra, suklaakonvehti lounaan päälle, luo elinvoimaa sillä se ylittää asiakkaan palveluodotuksen.

Jokaisella meistä on ajatuksia siitä, mitä parannuksia olisi hyvä tehdä, jotta elinvoima lisääntyisi.  Elinvoiman osatekijöitä on kuitenkin mahdollista tuottaa ja lisätä julkisin varoin vain silloin kun kuntatalous on terveellä pohjalla, verotusaste on kohtuullinen, eikä kunta  säästä itseään hengiltä. Elinvoiman vahvistaminen vaatii myös taloudellisia panoksia.

Jämsek järjesti 3.12.2015 elinkeinoseminaarin, jonka aiheena oli tulevaisuuden Jämsä. Seminaarissa kuultiin totta kai kahtakin keynote- speakeria: Esko Valtaojaa ja Seppo Lindeniä, mutta reilu tunti käytettiin työpajatyöskentelyyn, jonka tavoitteena oli pohtia ideoita tai väitteitä Jämsän elinvoiman vahvistamiseksi.

Tulos oli muhkea. Kaksitoista työryhmää tuotti pitkälti toista sataa ideaa tai väitettä siitä, miten elinvoima Jämsässä kasvaa. Tulos on työn alla ja siitä tuotetaan seminaariosallistujille arviointikysely, jossa on mahdollisuus arvottaa ja kommentoida esitettyjä ideoita. Vaikka moni ideoista on jo ennalta kuultu, paljon uuttakin tuotettiin. Miltä kuulostaisi positiivinen ”trolli” vastavoimaksi sosiaalisen median ankeuttajille tai Jämsä -tuotehyllyn lanseeraaminen vähittäiskauppoihin ja palvelupisteisiin? Hyvältä ainakin minusta.

Perästä kuuluu. Olen työstänyt seminaarissa tuotettuja ideoita arviointikyselyyn, joka aukeaa lähipäivinä seminaarin osallistujille. Kyselyn tulokset raportoidaan sen valmistuttua Jämsekin verkkosivuille ja siitä tehdään somepostaukset. Toivottavasti tulos herättää lukijoiden mielenkiinnon ja keskustelu viriää, sillä jokainen meistä voi osallistua elinvoiman vahvistamiseen omalta osaltamme.