Teksti ja kuvat: Johanna Suominen
Kun Viola Wallenius herää tavanomaisena arkiaamuna, on kello kuusi ja lapset aloittaneet aamutouhunsa. Valo, oman perheen tai naapuruston äänet, kuten kukon kiekaisu, toimivat herätyskellona. Pian lapset lähtevät kouluun, ja Viola suuntaa Home Street Home Centerin toimistolle. Paitsi jos keittiöön tunkeutuneet apinat ovat yöllä mellastaneet jauhopussin parissa, on ensin vuorossa siivoushommia.
Haastattelupäivänä on Viola kuitenkin herännyt aivan toisenlaisissa maisemissa, Jämsän Haaviston rauhassa. Molemmat paikat ovat rakkaita, mutta koti on nykyään Keniassa, Makongenin kylässä. Siellä 25-vuotiasta perheenäitiä odottelee puoliso Salim ja kahdeksan sijaislasta, iältään 6–16 vuotta. Sekä suuri joukko ystäviä ja tuttavia.
Jämsänkoskelta kotoisin olevalta Violalta ilmestyi tänä keväänä kirja, Koti Keniassa, jonka suuri suosio on ollut yllätys.
– Onhan tämä ollut uskomatonta, ensimmäinen painos myytiin loppuun kolmessa päivässä, ja nyt suunnitteilla on kolmas painos. Olen saanut valtavasti positiivista palautetta, esikoiskirjailija iloitsee ja paljastaa, että jatkoa on jossain vaiheessa luvassa.
Kirja on tarina Home Street Home -hyväntekeväisyysyhdistyksen synnystä ja Violan matkasta, se on järjestön sekä samalla nuoren naisen kasvukertomus. Ensimmäinen reissu 18-vuotiaana Afrikkaan oli käänteentekevä kokemus.
– Lukion jälkeen tulevaisuudensuunnitelmani olivat auki, enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Lähdin vapaaehtoistyöhön Keniaan, ja heti sen jälkeen jäi vahva tunne, että en voi jättää tätä tähän. Aika nopeasti virisi ajatus yhdistyksen perustamisesta.
Home Street Home ry rekisteröitiin 2014, ja se toimii lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta Keniassa. Alun perin ajatus oli rakentaa lastenkoti, mutta pian toiminta laajeni monipuoliseksi auttamistyöksi. Nyt erilaisia projekteja on takana jo monia, muun muassa puhtaaseen veteen, hygieniaan, koulutukseen ja tyttöjen asemaan liittyen. Viimeisin iso hanke on yhteistyössä Kalevala Korun kanssa toteutettu Kalevala Training Center, jossa tällä hetkellä opiskelee 50 nuorta naista itselleen ammattia.
– Nyt rakenteilla on päiväkoti kehitys- ja CP-vammaisille lapsille. Tarkoitus on päivähoidon lisäksi jakaa tietoa vammaisuudesta, rikkoa tabuja ja ennakkoluuloja.
Työ on vaativaa, mutta myös palkitsevaa. Viola korostaa, että työtä tehdään yhdessä, ja toimiva tiimi on kaiken edellytys. Palkattuja paikallisia on mukana kymmenkunta, ja lisäksi on muita työntekijöitä. Vapaaehtoisia on saapunut ympäri maailmaa yhteensä yli kaksisataa. Hommia tehdään paikallisten johdolla, ja tärkeää on, että mahdollinen tietotaito jää heidän käytettäväkseen.
Violan tarinat ovat rankkoja, täynnä surullisia kohtaloita, epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta. 12-vuotiaita raskaana olevia tyttöjä, nälkäisiä perheitä, sairauksia ja epätoivoa. Mutta myös paljon muuta: onnistumisia, valoa ja iloa, lämpöä ja välittämistä. Pelastettuja lapsia ja perheitä, oikeutta ja toivoa.
– Työ itsessään auttaa jaksamaan. Yksikin kipinä, se miten näkee lapsen olojen kohentuneen, vaikka yksittäinen hymy, kantaa pitkälle. Ja se yhteisöllisyys, se on uskomattoman hienoa. Eräänä yönä muurahaiset valtasivat meidän talon, ja hetkessä olivat naapurit auttamassa häätötyössä, keskellä yötä. Eräs sanonta, ubuntu, tarkoittaa että minä vahvistun, jos me vahvistumme, minä olen heikko, jos me olemme heikkoja.
Violan tie ei ole ollut helppo, mutta auttamisenpalo ei ole sammunut, vaan päinvastoin. Hän uskoo, että jokainen voi auttaa, ja pienikin teko vaikuttaa. Eikä kaikkien tarvitse lähteä Afrikkaan, sillä hyvää voi tehdä ihan omassa lähipiirissä.
Home Street Home on Violalle elämäntapa, josta ei oteta lomaa. Omia akkujaan nainen käy lataamassa kuljeskelemalla ja joogaamalla kodin lähellä mangrovemetsässä. Arki on hektistä, joten joskus mieli vetää hiljaisuuteen. Jämsäläiset metsät ovat yksi asia mitä Viola välillä kaipaa.
– Eniten ikävöin Suomesta tietenkin perhettä ja ystäviä, rakkaita ihmisiä. Myös luonto täällä Jämsässä on upeaa, nyt olen nauttinut Haaviston rauhasta ja hiljaisuudesta, liikkunut luonnossa ja ihaillut kevään heräämistä.
Jämsällä on edelleen paikka Violan sydämessä, sillä täällä on omat juuret ja monet tärkeät kokemukset.
– Minulla on ollut ihana lapsuus, täällä on ollut hyvä kasvaa. Minua on kannustettu ja tuettu, ja nytkin olen saanut paikkakuntalaisilta paljon positiivista palautetta. Moni tulee juttelemaan, ja tsemppaamaan, mikä tuntuu hyvältä.
Jämsä bloggaa 