Uutta yhteisöllisyyttä

Jatkan edellisen blogikirjoittajan Lauran ajatusten tahdeissa. Sosiaalinen media tuo paljon mahdollisuuksia kuntien toimintaan. Kuntalaisilla, asiakkailla, kausiasukkailla tai vaikkapa Himoksen festarikävijöillä on runsaasti arvokasta tietoja ja arvokkaita mielipiteitä kaupungin infrasta, toiminnasta ja palvelujen laadusta.

Uudenlaiset web – työkalut ja sosiaalinen media mahdollistaisivat ja lisäisivät edellä kuvatun kaltaisen, hajallaan olevan voimavaran eli asukastietämyksen hyödyntämistä. Sosiaalisen median välineet voisivat loiventaa myös kuulemismenettelyjä. Sosiaalisen median työkaluilla kuntalaiset saisivat antaa vaikkapa yhdyskuntasuunnitteluun liittyviä kommenttejaan niin, että kummatkin kommunikoisivat reaaliajassa. Samalla käyty vuoropuhelu on tallessa ja esitettyihin näkökohtiin voidaan myöhemmin palata. Väheksyä ei sovi sosiaalisen median mahdollisuuksia paikallisen demokratian ja elinvoiman vahvistajana.

Uusia palvelukonsepteja tai palvelutuotannon muutoksia käyttöön otettaessa sosiaalisessa mediassa käytävä vuoropuhelu lisää kaupungin päättäjien ja virkamiesten tietämystä asiakkaidensa ja asukkaidensa tarpeista ja toiveista. Kunnissa valitettavasti puhutaan enemmän innovaatioista kun niitä saadaan konkreettisesti aikaiseksi ja viedyksi käytäntöön. Monesti innovaatiot ovat yksinkertaisia uudelleenoivalluksia ja ne piileskelevät asiakasrajapinnoilla, asiakastietämyksessä. Kysynpähän vaan, olemmeko sittenkään riittävästi osanneet hyödyntää tuota piiloresurssia?

Mikä sitten estää somessa tapahtuvan yhteisen vuoropuhelun? Monesti syynä on puolin ja toisin ymmärtämättömyys ja haluttomuus rohkeasti kokeilla sosiaalisen median mahdollisuuksia. Olemmehan kautta aikojen tottuneet perinteiseen tsaarin ajoilta peräisin olevaan turvalliseen hallinnointiin, jossa monta kertaa muodollinen menettely saattaa olla tärkeämpää kuin aito kuntalaisten kanssa käytävä vuoropuhelu, kuntalaisten kuuleminen ja kuunteleminen.

Livenä tapahtuneet asukastapaamiset esimerkiksi Hallissa ja Länkipohjassa ovat olleet mitä suurinta rikkautta ja virkamiehen työn suolaa, mutta vaihtoehtoisia mahdollisuuksia yhteiselle vuoropuhelulle pitää silti olla olemassa ja suunnitteilla. Ja kasvaahan sieltä hyvää vauhtia diginatiivi sukupolvi, joka määrittelee tiedon lähteensä ja vuorovaikutuksen kanavansa täysin uudella tavalla ja omin ehdoin, meistä riippumatta.

Pitäisikö olla mukana samassa kilpajuoksussa diginatiivien kanssa?

2 kommenttia artikkeliin ”Uutta yhteisöllisyyttä

  1. Auli Korhonen

    Kiitos Markku artikkelilinkistä, tarkkaanpa luin!

    Diginatiiveista voidaan olla mitä mieltä tahansa, olennaista on sosiaalisen median mahdollisuuksien oivaltaminen – jokaisen meidän työssä. Se voi parhaimmillaan muodostaa yhteisen oppimisen verkoston, jossa avoimesti jaetaan tietoa ja ideoita (=resurssia). Se voi esimerkiksi johtaa parempiin ja modernimpiin ammatillisiin käytänteisiin (f.ex. education is a reflective practice?).

    Auli

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s