Tulevaisuuden kansalaistoimistot?

dsc00964_psSOMA- uudistus (sote- ja maakuntahallinto) etenee. Uutta Keski-Suomen maakuntaa rakennetaan johtoryhmän ja poliittisen ohjausryhmän lisäksi kahdessatoista asiantuntijaryhmässä. Uudistusta monet puhujat tituleeraavat suurimmaksi hallinnolliseksi uudistukseksi elinaikanaan. Olen samaa mieltä. Moni asia on muuttumassa. Vaikka akateemikkojen (mm. Hannu Katajamäki ja Markku Sotarauta) parissa on aikaisemmista uudistuksista kumpuavaa skeptisyyttä hallinnon uudistusprosesseja kohtaan, jaksan olla toiveikas. Ehkä nyt on ajassa sellainen epäjatkuvuuskohta, jossa on valmiutta haastaa vanhat rakenteet ja ”näin meillä on aina ennenkin toimittu” – johtamis-, päätöksenteko- ja palvelukulttuuri.

Suuressa hallinnon myllerryksessä muistan muistuttaa asiakkaasta. Häntä (kansalainen) tai sitä (yhteisö) jota varten palvelua tuotetaan, ei saa unohtaa. Ilolla tervehdin kansalaisraateja ja chatin käyttöön ottoa koskevia aloitteita ja toivon että uudistus onnistuu niin ettei kansalainen huomaa muutosta lainkaan, ainakaan kielteisesti. Silti jaksan kantaa huolta siitä, kuinka kansalaisen palvelunohjaus hoidetaan uudessa hallinnossa ja katoavatko monelle tärkeät lähipalvelut. Sosiaali- ja terveysalalla ollaan laatimassa omia palvelunohjauksen mekanismeja, mutta entä se kaikki muu uuden maakuntahallinnon tuottama palvelutoiminta?

Kataisen hallituskaudella toteutetun valtionhallinnon uudistuksen yhteydessä pienissä ja keskisuurissa kunnissa koettiin lähipalvelujen kato. Verotoimistojen, TE-toimistojen, poliisin lupapalvelun jne. lähipalveluverkko ohentui merkittävästi palvelujen siirryttyä tietoverkkoon, call centereihin ja maakuntien keskuskaupunkeihin. Uudistus vaikutti merkittävästi mm. TE palvelujen saatavuuteen sekä työttömien, että työnantajien näkökulmasta: työttömät asioivat postilaatikon kanssa saadakseen yhteyden palveluneuvojiin, eikä työnantajan äkilliseen rekrytointitarpeeseen löydy ratkaisua kun palvelulinjalle soittamalla.

Soma – uudistus ei tule tuomaan lisää resursseja palvelujen tuottamiseen, mikä tarkoittaa sitä että uusi maakuntahallinto ei tule perustamaan uusia palvelupisteitä maakunnan joka niemeen ja notkelmaan. Kaikki kuitenkin tunnistavat, että tarve henkilökohtaiseen palveluun on olemassa erityisesti muutostilanteen aikana. Palvelutarvetta lisää entisestään se, että maakunnat tulevat toimivat tilaajina ja palvelut ostetaan markkinoilta. Mistä asiakaskansalainen jatkossa tietää, kuka palvelut tuottaa, kuka vastaa laatupoikkeamista, mistä palvelut ovat saatavissa ja mitä edes on tarjolla? Jotain tarttis tehdä.

Kunnat ovat tehneet vuosia yhteistyötä muuttuvan valtionhallinnon kanssa yhteispalvelupisteissä, joissa tuotetaan kunnan oman palveluneuvonnan lisäksi valtion palveluneuvontaa sopimusperustaisesti. Hyvä esimerkki yhteispalvelusta löytyy läheltä Saarijärveltä >>>.  Kokeilussa olivat 2012 – 2015 myös etäpalvelut >>.  VM:n rahoittaman hankkeen aikana kansalaisilla oli mahdollisuus kokeilla asiointia valtionhallinnon asiantuntijan kanssa videoyhteyden kautta. Kokemukset olivat myönteisiä, mutta kokeilu hautautui hallituskauden vaihtuessa.

Kansalaisten lähipalvelutarve on olemassa ja hyviä toimintamalleja on jo kokeiltu yhteistyössä valtionhallinnon ja kuntien kanssa. Olisiko toimintamalleista jotain opittavaa soma-uudistusta silmällä pitäen? Eräässä keskustelussa ehdotin julkisen palvelun front officen perustamista, jossa valtio, maakunta, kunnat ja muut julkiset toimijat (esim. koulutusorganisaatiot) toisivat palvelutarjontansa lähelle kansalaista. Nimeksi voisi tulla vaikka kansalaistoimisto. Kansalaistoimistossa otettaisiin käyttöön etäpalvelukokeilun myönteiset piirteet, kysyttäisiin Saarijärveltä, miten homma kannattaa hoitaa ja sitten vaan tehtäisiin ja maksettaisiin viulutkin yhdessä. Yksin kuntien kontolle en palveluohjausta haluaisi jättää.

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Tulevaisuuden kansalaistoimistot?

  1. Kommentoin yhdeltä lukemiselta Anna-Liisa Juurisen postikortti-tulevaisuusportti -osuutta. Ensinnäkin, kuka hattivatti on keksinyt soman – haiskahtaa menneisyyden paras-hankkeelta.
    Ja toinen huomio äkkiseltään on puhe asiakkaista, joiksi meidät kunnan tai maakunnan asukkaat väen väkisin äännetään. Jos haluamme muuttaa palvelut pelkäksi markkinakentäksi, niin tottakai, asiakkaita ollaan ihan jokainen. Tulevan kunnan hyvinvointitehtävässä silti ehkä varmaan olisi hyvä kohdata asiakkaan rinnalla tai sijasta myös asukas, kansalainen?

    Tässä isossa muutoksessa tarvittaisiin tosimatalan kynnyksen pisteitä, itse asiassa niitä tarvittaisiin jo nyt. Näissä palvelupisteissä ihmiset saisivat tietoa omista mahdollisuuksistaan, oikeuksistaan ja edunajostaan ja itseään koskevista uudistuksista. Niin kuin nyt vaikkapa terveydenhuollon asiakasmaksuista, joista lasku tipahtaa entistä suurempana, ja sitä ihmetellään ja verrataan entiseen laskuun.

    Sotesta ja valinnanvapaudesta käytiin keskustelua Keski-Suomen järjestöfoorumilla, jossa istuin muutaman jämsäläisen kanssa ison joukon jatkeena. Siellä ihmeteltiin, tuleekohan niistä hoitoketjuista sutjakoita kun sen ihmisen itse pitää tietää ja osata valita. Toisaalta, mitä se ihminen loppujen lopuksi valitsee, kun maakuntahallinto päättää missä ovat palvelupaikat ja palvelun antajat ja hinnat – niin ja tietysti valtio loppupelissä rahakirstun päältä sanoo missä on kaapin paikka. Että kellähän se kokonaisvastuu on?

    Kolmannelle sektorille on tulossa lisätehtäviä, povattiin. Järjestöjen lisäksi kehiin tarvitaan omaiset ja läheiset turvaamaan hyvinvointia. Jo aikoinaan Jyväskylän kaupunginjohtaja Pekka Kettunen puhui ”neljännestä sektorista”, jolla tarkoitetaan juuri omaisia.

    Että päin tulevaisuutta kaikkien voimin!

    Tykkää

  2. Kiitos Arja kommentistasi. Tavoitit kommentissasi juuri sen idean, mitä blogillakin tavoittelinkin: tarvitsemme asukaskansalaisille, jotka myös palveluja käyttävät, niitä tosi matalan kynnyksen palvelupisteitä. Jaan järjestöfoorumin huolen hoitoketjujen sujuvuudesta, kun nykyisessäkin mallissa tapahtuu hoitoketjujen katkeamisia ja ihmisten putoamisia. Josko nämä ehdottamani kansalaistoimistot olisivat ratkaisu? Mallia olen hakenut naapurimme Ruotsin medborgarkontor’eista.

    Tykkää

  3. Poikkean ehkä hieman asiasta, mutta matalan kynnyksen palvelujen ja pisteiden rakentaminen vaatii aivan uutta asennetta: kykyä ”laskeutua” sinne kuntalaisen, kansalaisen tasolle katsomaan asiaa sieltä käsin. Vaikka ajattelisitkin että pikkusen menee sivupolulle, mutta otanpa esimerkin. Puukoulua yritämme Jämsän Voimavaran puitteissa ajaa kansalaisten taloksi, jossa monet ns. potilasjärjestöt voisivat toimia vertaistukena, kokemusasiantuntijoina, opastajina jne., niin eipäs vain puukoulu näytä taipuvan kaupungin kirjauksissa ja virallisissa papereissa tulevaksi kansalaistaloksi. Budjettiesityksessä 2017 todettiin, että käyttötarkoitusta ei ole päätetty. Vaikka on olemassa asiasta valtuuston siunaama aloite ja kaupungin omassa infotilaisuudessa tätä yksimielisesti kannatettiin. Jämsä on sitoutunut suuryrityksen kumppaniksi poikkeuksellisen voimakkaaksi, mutta omien kumppanuus omien kuntalaisten kanssa tuntuu olevan paljon hankalampaa?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s