Henkilöstötontun joulusatu

Olipa kerran ja useamminkin tai ei ollutkaan kaksi lelupajaa: Vekkulan Lelupaja ja Hopsulan Lelu ja Noppa. Lelupajassa lokakuun alkupäivinä tarkkailijatontut liikkuivat hillityn hallitusti kylän pihamailla seurailemassa lasten touhuja ja pajassa paketteja läjäpäin odotti huipennusta, jouluaattoa. Iloisesti rupatellen tontut käärivät paperia nukkejen ylle ja kirjoittivat nimiä, sujauttivatpa ylimääräisen mekonkin lapsen iloksi nukelle pakettiin. Pajan johtaja Teuvo ”Pukki” Korvatunturi valoi uskoa tonttuihinsa aikataulun pitävyydestä ja muistutti glögitaukojen sekä tonttuvenyttelyn tärkeydestä.

Naapurikylällä Lelussa ja Nopassa kävi tohina ja karjunta. Lahjatavoitteesta ¾ oli valmistumatta ja mekkokangasta oli tärvätty laskuvarjoihin kysymättä johtajalta, Jouko ”Keppi” Koivuniemeltä. Kolmatta päivää tontut kuulivat virheestään ja samalla sekoilivat tarkkailupuuhissaan. Taidettiin siellä juostessa liukastellakin pihamailla. Kettulan kaupunginosan lapset olivat tehovalvonnassa ja Meikkulan lapset eivät olleet tonttuja nähneetkään.

Tilanteesta selvitäkseen Herra Koivuniemi päätti palkata erillisen henkilöstötontun pitämään tonttuja kurissa sillä välin, kun hän kuunteli lasten joululahjatoiveita ostoskeskuksessa. Tämä kaikki tapahtui ennen koronaa. Koivuniemen verenpainetta tosin nostatti lasten karamelleista lähmäiset kädet ja epäröinti pukin vastaanotolla toiveita pohtiessa.

Henkilöstötonttu olikin toiminut pitkään tonttuna Vekkulassa eli kokonaiset 80 vuotta nuoresta iästään huolimatta. Nyt hän oli kiinnostunut ammatillisista haasteista. Henkilöstötonttu aloitti työskentelemällä pajassa Lelun ja Nopan väen kanssa ja huomasi tonttujen työskentelystä puuttuvan rakenteet ja toiminnan olevan kovin sekavaa. Herra Koivuniemi oli epäillyt olevan tarpeen palkata tonttuja lisää, mutta henkilöstötonttu havaitsi pian tonttuilun laadun olevan korjaamista vailla.

Henkilöstötonttu aloitti perusteista. Lelussa ja Nopassa arvioitiin tonttutyön vaaroja. Lelulinjalla oli monen tontun parta tai letti jäänytkin liukuhihnan väliin. Nopeasti hän havaitsi tonttujen myös liukastelevan tarkkailukeikoillaan ja hyppelevän mielellään riskialttiisti parvekkeiden välillä. Tonttukyselyitä toteutettiin ja niitä käsiteltiin kehitysiltapäivissä. Yhdessä tonttujen kanssa he kirjasivat tonttuilun toimintaohjeita. Työterveystonttu erikoistui Työterveystonttulassa työlähtöiseen tonttuiluun. Uudella osaamisella tonttuilun altisteet olivat selvillä ja tilanne hallinnassa yhdessä suunnitellen. Lähitonttuja koulutettiin ja nopeasti he oivalsivat tonttujen kuuntelemisen merkityksen tonttuilun kehittämisessä ja johtamisessa.

Lelu ja Noppa alkoi olla iskussa. Lahjoja syntyi ja hamekankaiset laskuvarjotkin olivat löytäneet uuden käyttötarkoituksensa pehmonorsujen nukkumapaikkoina. Säästäisi tilaa kodeissakin, kun suuret eläimet saattaisivat roikkua katosta. Henkilöstötonttu oli tehnyt pitkää päivää ja tyytyväinen. Tonttuakatemian opeista hän oli osannut johtaakin uusia ideoita Lelun ja Nopan lähitonttujen avuksi.

Henkilöstötonttu odotti tonttulakki vinossa Herra Koivuniemen huomaavan koko porukan suuren työn, mutta ei. Vanhanliiton johtajatonttu näki vain puuttuvan lahjatavoitteen ja moitti porukkaa hitaaksi. Ylituotantoon pitäisi yltää, koska Orikylän Pallon ja Pelin tontut olivat sairastelleet poikkeuksellisen paljon ja siellä oltiin halukkaita ostamaan muilta valmistajilta joululahjoja jaettavaksi. Herra Koivuniemi korotti ääntään ja uhkaili työsuhdepipareiden poistolla, eikä yhtään nähnyt millä menetelmillä hyvä tulos pajalla oli luotu.

Henkilöstötonttu laahusti ulos pajasta ja päätti lähteä. Polun haarautuessa hän kuuli nimeään kutsuttavan ja katsahti taakseen. Koko pajan väki oli seurannut häntä. Seuraavan yön pajan väki vietti metsän ladossa pohtien tilannettaan.

Herra Koivuniemi heräsi aamuun ja tyhjään pajaansa. Tasajalkaa hyppien hän huusi ja raivosi tonttujensa perään, mutta ketään ei näkynyt.  Ainahan ne olivat huutoon vastanneet. Äkkiä hän huomasi ikkunasta kurkkivan pienen pojan, joka itki. Koivuniemi tätä ihmettelemään ja poika kertomaan pelkäävänsä joulun olevan peruttu. Pian he siinä yhdessä istuivat ja surivat. Koivuniemikin tunsi jotakin liikahtavan rinnassaan – jotakin lämmintä ja ihanaa – joulun henkeä.

Hän päätti lähteä etsimään tonttujaan. Harhailtuaan tunteja metsässä Koivuniemi tunti itsensä niin yksinäiseksi, että häntä puistatti. Samassa suuresta ladosta kurkisti pienin tonttu, joka tosin sulki nopeasti ladon oven päätontun nähdessään. Koivuniemi sai puhua ja perustella, luvata ja pyytää anteeksi. Ja niin tontut palasivat, tekivät lasten joulun. Eikä Koivuniemikään tuntenut enää tarvetta korottaa ääntään tontuille, koska huomasi heidän ahkeroivan iloisina paljon reippaammin kuin ennen.

Sen pituinen se, eikä se loppunutkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s